Aikuisen oppimista määrittää vahvasti yksilön oma kokemuksellinen tietäminen itsestään ja maailmastaan: miten hän määrittää itseään, omaa kyvykkyyttään eri osa-alueilla ja oman oppimisensa mahdollisuuksia. Kyse on eräänlaisista attribuutioista, joilla ihminen tulkitsee omia kokemuksiaan, niiden syitä sekä itselleen realistisia mahdollisuuksia ja tapoja oppia. Aikuinen on oppijana usein konservatiivinen, säilyttävä. Vaikka kokemusta aikuisen oppimisen voimavarana usein korostetaan, on siinä toinen puoli: se ei ole pelkästään voimavara vaan myös suojapanssari ja torjuntamuuri.

Mitä huonompia ovat aikaisemmat oppimiskokemukset, sitä paksumman suojamuurin yksilö on ympärilleen rakentanut. Varsinkin jos varhaisemmat kokemukset oppimisesta ovat heikkoja, yksilön oman subjektiivisen tietämisen ympärille kehittyy suojavyö, josta tärkeät ja olennaisetkin oppimiskokemukset voivat kimmota takaisin siten, ettei ihminen voi niitä hyödyntää. Oppimista estävät erilaiset defenssimekanismit ja välttämiskäyttäytyminen. Avoimen ja innostuneen oppimisen sijaan syntyy motivoitumattomuutta, alisuoriutumista ja jopa avointa vastustusta.

Huonoista oppimiskokemuksista tai syntyneestä suojapanssarista poisoppiminen voi olla vaikeaa. Mitä enemmän on ikää, sitä enemmän on poisoppimista. Myös ohjaajalle ja opettajalle voi olla haasteellista nähdä ja tunnistaa opiskelijassa näitä ilmiöitä, puhumattakaan löytää keinoja vaikuttaa niihin.