Olemmeko me oppiva yhteisö?

Oikeasti.

Olemmeko yksilö- vai yhteisökeskeinen OKL?

Kenen ääni kuuluu?

Mikä on “ylimääräisen” henkilöstön rooli?

Kuka esittelee hankkeita? Tunnemmeko toistemme hankkeet?

Kuka puhuu yhteisissä kokouksissa?

Onko uuden tiedon omaava ihminen uhka?

Näkyykö tekemämme laaja ja rikas yhteistyö opiskelijoille?

OPS-työ ja opiskelijat

Ovatko opiskelijat aidosti mukana?

Tuntevatko opiskelijat OPSin? Käytämmekö sitä työvälineenä?

Luommeko suoriutumisen noidankehän vai vaadimmeko syvyyttä?

Annammeko opiskelijoille vertaistuen ja vertaismentoroinnin mahdollisuuksia?

Kenet kutsutaan mukaan?

Saavatko apurahatutkijat ja jatko-opiskelijat oikeuden sähköpostilistaamme?

Voiko väitöskirjatutkijoille järjestää Ruusupuistossa kirjoittamisretriittejä?

Mikä on ohjaajien vastuu?

Tuntevatko he opiskelijoidensa oikeudet?

Tuntevatko he työnsä velvoitteet?

Kiitämmekö heitä hyvästä työstä?

Hyvinvointi: Uupumus, burn-out, ylikuomitus on uusi musta.

Nähdäänkö se aitona ongelmana?

Onko se normi?

Miten hyvinvointi näkyy ops-tekstissä?

Jos voin hyvin ja lähden ajoissa kotiin, olenko tehnyt jotakin väärin?

Millaista on puhekulttuurimme?

Kunnioittavaa?

Huomioonottavaa?

Mitä sallimme puheessamme, mitä ja miten sanoitamme?

Muistammeko kiittää näkymättömiä ja näkyviä?

Miten ylitämme kielimuurit?

Hankehumppa on monen elanto.

Pyritään työsuhteiden jatkumiseen ja asiantuntijuuden säilyttämiseen yhteisössämme!

Nähdään ihmiset hankkeiden ja apurahojen takana.

Stop the bus!

Ollaan rohkeita.

Yhdessä.