Vuorovaikutuksen koulu
Tässäpä onkin hyviä kysymyksiä, tarvitseeko opettaja empatiaa ja miten sitä voisi opettaa. Onko se edes hyödyllistä? Empatian taustalla olevia asenteita, kuten aito kuuntelu ja ehdoton myönteinen suhtautuminen oppilaaseen, on varmaan hyvä jokaisen opettajan tavoitella. Olen samaa mieltä Ilonan kanssa, että tuleville (sekä jo oleville) opettajille voi heittää haasteen läsnäolemisen taidosta. Ajatus kiireen tunnun ylipääsemisestä on varmasti niin nykypäivän "teemaa" kuin olla voi, ja siihen tulisi pyrkiä saamaan muutos. Asioita ei saisi perustella sillä, että on niin kiireistä, ettei oiken ehdi paneutua... Keskitettäisiin voimat siihen, että saadaan tehtyä ajatuksella se työ, mitä ollaan tekemässä.

Haluan tuoda tähän kommenttiin myös yhden seikan, vaikka minulla ei ajatukselle ole nyt osoittaa mitään lähdettä. Juttelimme erään ystävän kanssa, joka opiskelee lastentarhanopettajaksi. Hän oli ollut mukana keskusteluissa eräällä varhaiskasvatuksen luennolla, jossa oli esitelty jonkin tutkimuksen tuloksia lasten hyvinvoinnin tms suhteen. Keskeinen tulos oli kuitenkin ollut se, että lasten empatiakyvyissä on puutetta, ja siihen olisi yhä enemmän panostettava jo varhaiskasvatuksen piirissä. Nykylapsilla ei välttämättä ole kykyä asettua toisen asemaan, ja näin ollen päästä kokemaan empatiaa toista kohtaan. Ryhmissä tätä voidaan harjoitella ihan arkitilanteissa, jolloin lapselta kysytään miltä tuo asia tuntuisi hänestä itsestään. Vuosikymmeniä sitten perheyhteisöt ovat olleet suurempia, ja yhteisöllisyyden ansiosta lapset ovat ehkä luonnostaan kasvaneet kunnioittamaan toista ja asettumaan paremmin myös toisen asemaan. Nykyisin lapset saataavat olla yhä yksinäisempiä ja enemmän pidetään huolta omista oikeuksista kuin kyvystä oppia ymmärtämään muita. Siinäpä lisähaastetta opettajille. Lisää tarinoita ja kerronnallisuutta, joissa lapsen on mahdollista päästä tuntemaan erilaisia tunteita ja mahdollisesti asettumaan toisen asemaan sekä oppia empaattisuutta.