Vuorovaikutuksen koulu
Luin Olli-Pekka Moision tekstin Huoli, empatia ja kunnioitus vuorovaikutuksessa (2011).
Tekstissä käsitellään opettajan työn ja empatian välistä suhdetta ja opettajan tehtävää oppilaan persoonan kehityksen tukijana. Missä määrin empatia on hyvästä ja miksi sitä tarvitaan?
Opettajan tehtävä on toisaalta auttaa ja tukea, toisaalta kontrolloida oppilaita. Hänen pitää olla samaan aikaan liittolainen, mutta opettaja. Näiden välillä opettaja joutuu tänä päivänäkin tasapainoilemaan. Milloin opettaja on liikaa kaveri? Oppilaan aito ja aktiivinen kuuntelu ja ehdoton myönteinen suhtautuminen ovat tekstin mukaan tärkeitä empatian taustalla vaikuttavia asenteita. Minusta kumpaakin tarvitaan opettajan työssä, sillä niin opettaja oppii tuntemaan oppilaansa ja väärinkäsityksiltä voidaan välttyä. Turhat ennakkoluulot voivat olla erittäin haitallisia. Aito kuuntelu mahdollistaa myös sen, että oppilaat voivat saada äänensä kuuluviin ja näin vaikuttaa itseään koskeviin asioihin.
Hyvä opettaja kuuntelee, kohtaa ja on läsnä. Heittäisin tämän haasteeksi tämän päivän opettajille ja myös meille tuleville opettajille. Miten saamme luotua kouluympäristöön kunnioittamisen ja arvostamisen ilmapiirin, vaikka esimerkiksi resurssit vähenisivät ja kiire painaisi päälle. Kuinka saamme pidettyä henkilökohtaiset asiamme, ennakkoluulomme ja kielteiset asenteemme poissa työympäristöstä.
Löysin tekstistä hienon ajatuksen, jonka mukaan opetustyössä ei ole kyse vain tiedon jakamisesta ja sen välittämisestä, vaan siinä ollaan tekemisissä oppilaiden henkisen ja älyllisen kasvun kanssa ja tukemassa persoonan kehittymistä. Opettajan tulee huolehtia ja kunnioittaa opiskelijoiden koko persoonaa. Oppilas on vuorovaikutukseen kykenevä, ainutlaatuinen persoona eikä pelkästään opettajan opetuksen kohde. Joskus opettajan työssä se voi unohtua, kun hallittavana on suuri joukko yksilöitä. Oppilaita voidaan kohdella epäinhimillisesti, millä ei tässä yhteydessä tarkoiteta nöyryyttämistä vaan yleistä ihmisen käsittämistä ei-ihmisenä; normitettuna ja homogenisoituna yksikkönä. Ihmisellä on taipumus yleistää ja lokeroida asioita helpommin käsiteltäviin osiin.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Sari Pasula
Vuorovaikutuksen koulu
Tässäpä onkin hyviä kysymyksiä, tarvitseeko opettaja empatiaa ja miten sitä voisi opettaa. Onko se edes hyödyllistä? Empatian taustalla olevia asenteita, kuten aito kuuntelu ja ehdoton myönteinen suhtautuminen oppilaaseen, on varmaan hyvä jokaisen opettajan tavoitella. Olen samaa mieltä Ilonan kanssa, että tuleville (sekä jo oleville) opettajille voi heittää haasteen läsnäolemisen taidosta. Ajatus kiireen tunnun ylipääsemisestä on varmasti niin nykypäivän "teemaa" kuin olla voi, ja siihen tulisi pyrkiä saamaan muutos. Asioita ei saisi perustella sillä, että on niin kiireistä, ettei oiken ehdi paneutua... Keskitettäisiin voimat siihen, että saadaan tehtyä ajatuksella se työ, mitä ollaan tekemässä.
Haluan tuoda tähän kommenttiin myös yhden seikan, vaikka minulla ei ajatukselle ole nyt osoittaa mitään lähdettä. Juttelimme erään ystävän kanssa, joka opiskelee lastentarhanopettajaksi. Hän oli ollut mukana keskusteluissa eräällä varhaiskasvatuksen luennolla, jossa oli esitelty jonkin tutkimuksen tuloksia lasten hyvinvoinnin tms suhteen. Keskeinen tulos oli kuitenkin ollut se, että lasten empatiakyvyissä on puutetta, ja siihen olisi yhä enemmän panostettava jo varhaiskasvatuksen piirissä. Nykylapsilla ei välttämättä ole kykyä asettua toisen asemaan, ja näin ollen päästä kokemaan empatiaa toista kohtaan. Ryhmissä tätä voidaan harjoitella ihan arkitilanteissa, jolloin lapselta kysytään miltä tuo asia tuntuisi hänestä itsestään. Vuosikymmeniä sitten perheyhteisöt ovat olleet suurempia, ja yhteisöllisyyden ansiosta lapset ovat ehkä luonnostaan kasvaneet kunnioittamaan toista ja asettumaan paremmin myös toisen asemaan. Nykyisin lapset saataavat olla yhä yksinäisempiä ja enemmän pidetään huolta omista oikeuksista kuin kyvystä oppia ymmärtämään muita. Siinäpä lisähaastetta opettajille. Lisää tarinoita ja kerronnallisuutta, joissa lapsen on mahdollista päästä tuntemaan erilaisia tunteita ja mahdollisesti asettumaan toisen asemaan sekä oppia empaattisuutta.
Tässäpä onkin hyviä kysymyksiä, tarvitseeko opettaja empatiaa ja miten sitä voisi opettaa. Onko se edes hyödyllistä? Empatian taustalla olevia asenteita, kuten aito kuuntelu ja ehdoton myönteinen suhtautuminen oppilaaseen, on varmaan hyvä jokaisen opettajan tavoitella. Olen samaa mieltä Ilonan kanssa, että tuleville (sekä jo oleville) opettajille voi heittää haasteen läsnäolemisen taidosta. Ajatus kiireen tunnun ylipääsemisestä on varmasti niin nykypäivän "teemaa" kuin olla voi, ja siihen tulisi pyrkiä saamaan muutos. Asioita ei saisi perustella sillä, että on niin kiireistä, ettei oiken ehdi paneutua... Keskitettäisiin voimat siihen, että saadaan tehtyä ajatuksella se työ, mitä ollaan tekemässä.
Haluan tuoda tähän kommenttiin myös yhden seikan, vaikka minulla ei ajatukselle ole nyt osoittaa mitään lähdettä. Juttelimme erään ystävän kanssa, joka opiskelee lastentarhanopettajaksi. Hän oli ollut mukana keskusteluissa eräällä varhaiskasvatuksen luennolla, jossa oli esitelty jonkin tutkimuksen tuloksia lasten hyvinvoinnin tms suhteen. Keskeinen tulos oli kuitenkin ollut se, että lasten empatiakyvyissä on puutetta, ja siihen olisi yhä enemmän panostettava jo varhaiskasvatuksen piirissä. Nykylapsilla ei välttämättä ole kykyä asettua toisen asemaan, ja näin ollen päästä kokemaan empatiaa toista kohtaan. Ryhmissä tätä voidaan harjoitella ihan arkitilanteissa, jolloin lapselta kysytään miltä tuo asia tuntuisi hänestä itsestään. Vuosikymmeniä sitten perheyhteisöt ovat olleet suurempia, ja yhteisöllisyyden ansiosta lapset ovat ehkä luonnostaan kasvaneet kunnioittamaan toista ja asettumaan paremmin myös toisen asemaan. Nykyisin lapset saataavat olla yhä yksinäisempiä ja enemmän pidetään huolta omista oikeuksista kuin kyvystä oppia ymmärtämään muita. Siinäpä lisähaastetta opettajille. Lisää tarinoita ja kerronnallisuutta, joissa lapsen on mahdollista päästä tuntemaan erilaisia tunteita ja mahdollisesti asettumaan toisen asemaan sekä oppia empaattisuutta.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.