Luin Ylen uutisen ”Ruotsissa avattiin sukupuolineutraali koulu”, joka herätti minussa hieman ristiriitaisia tunteita. On hyvä, että lapset kasvatetaan hyväksymään erilaisuutta ja, että he saavat erilaisia mahdollisuuksia leikkien, harrastusten jne. suhteen ilman, että oma sukupuoli jotenkin rajoittaisi valintoja. Tulevana opettajana aion vaalia samoja periaatteita ja kannustamaan oppilaita erilaisissa valinnoissa ja sukupuolesta riippumatta kohdella kaikkia tasavertaisesti. Sukupuolisensitiivinen kasvatus on siis todella okei ja sitä aion itsekin harjoittaa, mutta mielestäni Ruotsissa tämä asia on viety jo liian pitkälle kun puhutaan sukupuolineutraalista kasvatuksesta ja koulusta. Siinä vaiheessa kun opettajakin joutuu kiinnittämään huomiota omiin sanomisiinsa niin paljon kuin uutisen Egalia-esikoulussa, ollaan mielestäni menty jo aika pitkälle. Mielestäni lapsen tulee ihan jo oman identiteetin kehittymisenkin kannalta tietää kumpaa sukupuolta edustaa.

Sukupuolten välillä tutkitusti on eroja niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, joten en näe sukupuolineutraalia kasvatusta kovin toimivana. Mieluummin kasvatan oppilaat tietoisina siitä kumpaa sukupuolta edustavat, mutta kuitenkin antaen heille yhtäläiset mahdollisuudet. Aion tukea heidän kasvuaan juuri sellaisiksi tytöiksi ja pojiksi kuin he itse haluavat.