Sukupuolittunut koulu
Olen samaa mieltä Jennan kanssa monesta asiasta. Tuntuu, että nykyinen keskustelu sukupuolettomuudesta paisuu vähän liian suuriin mittoihin. On tärkeää, että Jennan sanoin "aikuinen näyttää lapselle, että hänen sukupuolensa ei ole este millekään", mutta sukupuolten välisiä eroja esimerkiksi fyysisessä kehityksessä ei sovi unohtaa. Tutkimusten mukaan poikien ja tyttöjen murrosiän kehityspyrähdykset tapahtuvat eri aikoina ja muutoksiin reagointi on erilaista. Sukupuolen olemassaolon kieltäminen saattaakin estää mahdollisuuden vertaistukeen tai tunteen ryhmäänkuuluvuudesta, kun kehityksen eroja (eri sukupuolta olevan) kaverin kanssa ei selitetä sukupuoleen liittyvinä piirteinä.

Itse en ole Jennan tavoin kokenut jakoa käsityötunneilla sukupuolen mukaan. Ala-asteella puolet vuodesta oltiin tekstiilityön tunneilla ja puolet teknisessä työssä. Yläasteella valinnan sai tehdä
vapaasti, ja tekstiilityö täyttyikin lähinnä tytöistä kun taas teknisen työn opiskelijat olivat heterogeenisempi ryhmä. Oman kokemukseni mukaan ainakin pienen kaupungin koulussa tytöiltä hyväksyttiin helpommin "poikamainen" käytös, kun taas pukeutumisesta tai muusta laittautumisesta kiinnostunutta poikaa katsottiin vähintään pitkään käytävällä. Nykyään sukupuolten erot ovat oman kokemukseni mukaan kaventuneet. Koulussa olisikin mielestäni tärkeää huolehtia, ettei sukupuoli vaikuta lapsen kohteluun; poikien huonoa käytöstä ei voida hyväksyä "vain koska he ovat poikia" kun taas kaikkien tyttöjen ei tarvi olla hiljaisia lukutoukkia. Tärkeintä olisi mielestäni kohdata oppilaat omina persoonina.