Monikulttuurinen koulu
Luin Vesa Hackin kolumnin "Monikulttuurinen koulu voi olla lapselle hyvä valinta" (Uusi Suomi 20.2.2010), jossa Hack lainaa Minna Tuunasen verkkokolumnissaan kirjoittamaa tekstiä monikulttuurisen koulun eduista. Kolumnissa Tuunanen kertoo huolensa siitä, kuinka suomalaiset vanhemmat ottavat lapsensa pois kouluista, joissa on paljon maahanmuuttajataustaisia lapsia. Kyseistä toimintaa on perusteltu sillä, että opetus kärsii, jos suurin osa lapsista ei osaa äidinkielenään suomea, sekä luokkien väitetään olevan käytökseltään levottomampia.
Tuunanen itse kertoo, ettei ole saanut monikulttuurista kasvatusta koulusta lähes yhtään, eikä hänen luokallaankaan ollut "eksoottisia" oppilaita. Näin ollen hänen kokemuksensa maahanmuuttajista ja ulkomaalaisista ovat jääneet täysin hänen omien elämänkokemustensa varaan, mitkä onneksi olivat hänen kohdallaan vain positiivisia. Tämä herätti ajatuksen siitä, miten luokanopettajana on aihetta herätellä ajatuksia monikulttuurisuudesta, vaikkei omassa perisuomalaisessa "pienen kylän" koulussa näkyisi yhden yhtä ulkomaalaista. Aihe on tärkeä jo tasan siitä yhdestä syystä, ettei kenellekään tulisi turhia negatiivisia ennakkoluuloja ja kaikkiin ihmisiin osattaisiin suhtautua tasa-arvoisesti. Uskoakseni uudet kulttuurit ja ihmiset myös rikastuttavat omaa elämää.
Tätä oman elämän rikastumista Tuunanenkin sivuaa kolumnissaan. Hän on nimittäin erittäin iloinen siitä, että hänen lapsensa ovat saaneet kasvaa monikulttuurisella alueella, eivätkä näin ollen edes tee eroa esimerkiksi ihonvärien välillä, vaan katsovat ihmistä sellaisena kuin hän on. Lapset oppivat ystäviensä luona kyläillessään erilaisia ruokalajeja sekä erilaisia tapoja elää.
Jos puhutaan maahanmuuttajien integroitumisesta Suomeen, tapahtuu tämä ehkä lasten kohdalla helpoiten vertaisryhmänsä kautta. Kieli opitaan sitä puhumalla, ja mitä ennakkoluulottomampia kavereita luokalla on, sitä enemmän maahanmuuttajat saavat kontaktia suomen kielellä. Tämä helpottaa myös luokanopettajan työtä! Monikulttuurisen koulun kautta on mahdollista toteuttaa mielenkiintoisia projekteja, joissa tutustutaan uusiin kulttuureihin. Kaikista tärkeintä on kuitenkin sellaisten arjen taitojen kehittyminen, joita elämässä tarvitaan eniten: empatiakyky, vuorovaikutus ja kommunikointi.
En voi väittää ettenkö olisi miettinyt omalla kohdallani monikulttuurisen luokan etuja ja haittoja. Varsinkin kun omat kokemukseni monikulttuurisesta luokasta ovat todella vähäiset; peruskoulussani ei aikoinaan ollut yhtään ulkomaalaistaustaista oppilasta. Uskon kuitenkin, että mitä paremmin luokka saadaan toiminaan yhdessä kulttuurista ja ihonväristä huolimatta, vaikuttaa se oppimistuloksiin sekä luokan käyttäytymiseen. Jos kaikki auttavat ja ovat kiinnostuneita luokkatovereistaan positiivisella tavalla, vähentää se mahdollisesta kielimuuriturhautumisesta johtuvaa levottomuutta. Nimenomaan lapsien "luonnollinen tottuminen erilaisuuteen" on asia, jota itse ainakin haluan ajaa.
Tuunanen itse kertoo, ettei ole saanut monikulttuurista kasvatusta koulusta lähes yhtään, eikä hänen luokallaankaan ollut "eksoottisia" oppilaita. Näin ollen hänen kokemuksensa maahanmuuttajista ja ulkomaalaisista ovat jääneet täysin hänen omien elämänkokemustensa varaan, mitkä onneksi olivat hänen kohdallaan vain positiivisia. Tämä herätti ajatuksen siitä, miten luokanopettajana on aihetta herätellä ajatuksia monikulttuurisuudesta, vaikkei omassa perisuomalaisessa "pienen kylän" koulussa näkyisi yhden yhtä ulkomaalaista. Aihe on tärkeä jo tasan siitä yhdestä syystä, ettei kenellekään tulisi turhia negatiivisia ennakkoluuloja ja kaikkiin ihmisiin osattaisiin suhtautua tasa-arvoisesti. Uskoakseni uudet kulttuurit ja ihmiset myös rikastuttavat omaa elämää.
Tätä oman elämän rikastumista Tuunanenkin sivuaa kolumnissaan. Hän on nimittäin erittäin iloinen siitä, että hänen lapsensa ovat saaneet kasvaa monikulttuurisella alueella, eivätkä näin ollen edes tee eroa esimerkiksi ihonvärien välillä, vaan katsovat ihmistä sellaisena kuin hän on. Lapset oppivat ystäviensä luona kyläillessään erilaisia ruokalajeja sekä erilaisia tapoja elää.
Jos puhutaan maahanmuuttajien integroitumisesta Suomeen, tapahtuu tämä ehkä lasten kohdalla helpoiten vertaisryhmänsä kautta. Kieli opitaan sitä puhumalla, ja mitä ennakkoluulottomampia kavereita luokalla on, sitä enemmän maahanmuuttajat saavat kontaktia suomen kielellä. Tämä helpottaa myös luokanopettajan työtä! Monikulttuurisen koulun kautta on mahdollista toteuttaa mielenkiintoisia projekteja, joissa tutustutaan uusiin kulttuureihin. Kaikista tärkeintä on kuitenkin sellaisten arjen taitojen kehittyminen, joita elämässä tarvitaan eniten: empatiakyky, vuorovaikutus ja kommunikointi.
En voi väittää ettenkö olisi miettinyt omalla kohdallani monikulttuurisen luokan etuja ja haittoja. Varsinkin kun omat kokemukseni monikulttuurisesta luokasta ovat todella vähäiset; peruskoulussani ei aikoinaan ollut yhtään ulkomaalaistaustaista oppilasta. Uskon kuitenkin, että mitä paremmin luokka saadaan toiminaan yhdessä kulttuurista ja ihonväristä huolimatta, vaikuttaa se oppimistuloksiin sekä luokan käyttäytymiseen. Jos kaikki auttavat ja ovat kiinnostuneita luokkatovereistaan positiivisella tavalla, vähentää se mahdollisesta kielimuuriturhautumisesta johtuvaa levottomuutta. Nimenomaan lapsien "luonnollinen tottuminen erilaisuuteen" on asia, jota itse ainakin haluan ajaa.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Anna Laihia
Monikulttuurinen koulu
Olen samaa mieltä siitä, että maahanmuuttajien aiheuttama levottomuus tunneilla ei vähene sillä, että suomalaiset vanhemmat siirtävät lapsensa muihin kouluihin. Itsekin kuitenkin saattaisin niin tehdä, jos lapseni valittaisi, ettei oikeasti pysty koulussa keskittymään. Tällöin ongelma on mielestäni koulun henkilökunnassa, ei maahanmuuttajissa.
Suomalaisille toisten kulttuurien kohtaaminen on selvästi vaikeaa. Elämme pitkälti omassa "Suomi-kuplassamme", josta on mahdoton nähdä ulos. Katsomme ehkä uutisia, dokumentteja ja elokuvia, muttemme kuitenkaan tiedä kulttuureista mitään. Mistä tämä johtuu? Yksinkertaisesti siitä, ettemme ole oikeasti olleet tekemisissä toisesta kulttuurista tulevien ihmisten kanssa, sillä heitä ei Suomessa liiemmin ole ollut. Enhän toki voi oppia juoksemaankaan, jos en koskaan kokeile. En, vaikka katsoisin kymmeniä juoksemiseen liittyviä ohjelmia ja etsisin kaikki faktatiedot asiasta.
Suomalaisten ja esimerkiksi nyt ajankohtaisten turvapaikanhakijoiden sijoittaminen samoihin kouluihin on mielestäni ensiarvoisen tärkeää. Näin toimiessamme lyömme kaksi kärpästä yhdellä iskulla: maahanmuuttajat sopeutuvat nopeammin, ja samalla suomalaiset saavat maistiaisen tietämättään tarvitsemaansa monikulttuurisuutta. Asiat eivät kuitenkaan tapahdu näin nopeasti tai helposti, sillä koulujen henkilökunnalla on harvassa paikassa riittävä koulutus uuden tilanteen hallitsemiseksi.
Olen samaa mieltä siitä, että maahanmuuttajien aiheuttama levottomuus tunneilla ei vähene sillä, että suomalaiset vanhemmat siirtävät lapsensa muihin kouluihin. Itsekin kuitenkin saattaisin niin tehdä, jos lapseni valittaisi, ettei oikeasti pysty koulussa keskittymään. Tällöin ongelma on mielestäni koulun henkilökunnassa, ei maahanmuuttajissa.
Suomalaisille toisten kulttuurien kohtaaminen on selvästi vaikeaa. Elämme pitkälti omassa "Suomi-kuplassamme", josta on mahdoton nähdä ulos. Katsomme ehkä uutisia, dokumentteja ja elokuvia, muttemme kuitenkaan tiedä kulttuureista mitään. Mistä tämä johtuu? Yksinkertaisesti siitä, ettemme ole oikeasti olleet tekemisissä toisesta kulttuurista tulevien ihmisten kanssa, sillä heitä ei Suomessa liiemmin ole ollut. Enhän toki voi oppia juoksemaankaan, jos en koskaan kokeile. En, vaikka katsoisin kymmeniä juoksemiseen liittyviä ohjelmia ja etsisin kaikki faktatiedot asiasta.
Suomalaisten ja esimerkiksi nyt ajankohtaisten turvapaikanhakijoiden sijoittaminen samoihin kouluihin on mielestäni ensiarvoisen tärkeää. Näin toimiessamme lyömme kaksi kärpästä yhdellä iskulla: maahanmuuttajat sopeutuvat nopeammin, ja samalla suomalaiset saavat maistiaisen tietämättään tarvitsemaansa monikulttuurisuutta. Asiat eivät kuitenkaan tapahdu näin nopeasti tai helposti, sillä koulujen henkilökunnalla on harvassa paikassa riittävä koulutus uuden tilanteen hallitsemiseksi.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.