Monikulttuurinen koulu
Keväällä 2012 toimin vapaaehtoistyöntekijänä Tampereen kaupungin läksykerhoissa. Teimme pari kertaa viikossa kotiläksyjä 4. ja 8. luokkalaisten maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kanssa. Osalle heistä olin heidän elämänpiirinsä ainoa aikuinen ihminen, jolla oli riittävä suomenkielentaito auttaa kotitehtävien teossa. Ennen toiminnan aloittamista tapasin 8. luokkalaisten poikien ryhmänohjaajan ja hän kertoi läksykerhon tärkeimmäksi tehtäväksi kielitaidon kartuttamisen. Pojat olivat asuneet uudessa kotimaassaan jo viisi vuotta, mutta kotona ja kavereiden kanssa käytettiin arjessa vain omaa äidinkieltä. Millä tavoin voisimme tukea lapsia ja nuoria sopeutumistyössä? Voisivatko maahanmuuttajataustaiset lapset opettaa valtaväestölle omaa äidinkieltään ja kulttuuriin liittyviä asioita? Annammeko aikuisina esimerkin jakautumisesta kahteen eri ryhmään: meihin ja vieraisiin?