Monikulttuurinen koulu
Minna Tuunainen kertoo kolumnissaan (2010), kuinka hyvänä asiana hän kokee sen, että hänen lapsensa pääsevät koulussa kokemaan monikulttuurisuutta. Itselläni on kirjoittajan kanssa samanlaisia kokemuksia siitä, kuinka monikulttuurisuutta ei omana peruskouluaikanani koulussa näkynyt, eikä sitä edes käsitelty millään tavalla. Nykypäivänä monikulttuurisuus on luonnollinen osa monen koulun arkea, ja koen sen itse hyvänä asiana. Tulevan opettajan näkökulmasta ajateltuna, monikulttuurisuus on suuri mahdollisuus niin oppilaiden kuin opettajienkin kannalta. Näin opitaan ymmärtämään toisia ihmisiä ja heidän taustojaan ja kulttuuriaan, ja samalla opitaan katsomaan maailmaa laajemmin, ei vain kapeakatseisesti, kuten monesti suomalaisten näkee tekevän. Lähes päivittäin saamme lukea uutisia suomeen tulevista pakolaisista, ja luulen, ettei tulevaisuudessa voida välttyä monikulttuurisuuden kohtaamiselta. Näitä tilanteita voi tulla missä vain; kaupan kassalla, työpaikalla tai koulussa. Siksi luokanopettajan näkökulmasta ajateltuna olisi hienoa, että oppilaat saisivat heti alakoulusta lähtien kokemuksia monikulttuurisuudesta, ja toivon mukaan tämän avulla voitaisiin myös vähentää ennakkoluuloja. Opettajienkin kannalta monikulttuurisuus on hyvä asia, sillä se varmasti kasvattaa ammatillista osaamista, kun pääsee opettamaan oppilaita eri kulttuuritaustoista. Monikulttuurisuuden kohtaaminen koulussa lisää myös suvaitsevuutta ja kehittää vuorovaikutustaitoja, etenkin silloin, kun yhteistä kieltä ei löydy. Tietysti monikulttuurisuus voi myös lisätä työn kuormittavuutta, jos opettajalla ei ole tarpeeksi tietoa oppilaiden taustoista ja uskonnoista. Pääosin näen monikulttuurisuuden kuitenkin rikkautena, josta jokainen henkilö luokkahuoneessa voi oppia.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Meri Jyrävä
Monikulttuurinen koulu
Minulla on samanlaisia kokemuksia monikulttuurisuudesta sekä sen käsittelemättömyydestä omilta peruskouluajoiltani. Mielestäni on hyvä havainto, että nykyään väistämättä jokainen kohtaa monikulttuurisuutta. Juuri kyseisen ajatuksen valossa onkin hassua ajatella, että asia joka on läsnä arjessamme on vähän kuin "piilotettu" meiltä kouluaikoinamme. Täytyy tietysti ottaa huomioon se asia, että omina peruskouluaikoinani monikulttuurisuus ei ehkä ollut niin pinnalla oleva asia. Voisi siis ehkä ajatella, että opettajani olisi pitänyt olla jotenkin täysin ajan hermoilla, jotta hän olisi ymmärtänyt ottaa monikulttuurisuuden osaksi opetustamme. Kuitenkin monikulttuurisuus on aina varmastikkin ollut olemassa, vaikka ei ehkä ajankohtainen asia. Onneksi nykyään monikulttuurisuus on niin laajasti tiedostettu asia, että jo perusopetuksen opetussuunnitelmassa huomioidaan selvästi sen olemassaolo.
Jos jo alakoulussa lapset saisivat hyväksyvässä ilmapiirissä kokemuksia monikulttuurisuudesta, niin pystyttäisiin ennakkoluulojen vähentymisen lisäksi laajentamaan lapsen koko kokemuksien kirjoa. Sillä ennakkoluulot estävät useimmiten joidenkin kokemusten saavuttamisen. Edellisen kautta päästäänkin siihen, että monikulttuurisuus on juurikin mahdollisuus, kunhan sille antaa ensin mahdollisuuden.
Opettajan työn kannalta monikulttuurisuus todellakin on kaksipiippuinen asia. Silti yhdyn ajatukseen siitä, että enemmän se on opettajantyössäkin rikkaus kuin taakka. Kun opettaja tutustuu eri kulttuureihin, niin kyllä se varmasti antaa todella paljon omalle maailmankatsomukselle sekä tätä kautta myöskin opetukselle.
Minulla on samanlaisia kokemuksia monikulttuurisuudesta sekä sen käsittelemättömyydestä omilta peruskouluajoiltani. Mielestäni on hyvä havainto, että nykyään väistämättä jokainen kohtaa monikulttuurisuutta. Juuri kyseisen ajatuksen valossa onkin hassua ajatella, että asia joka on läsnä arjessamme on vähän kuin "piilotettu" meiltä kouluaikoinamme. Täytyy tietysti ottaa huomioon se asia, että omina peruskouluaikoinani monikulttuurisuus ei ehkä ollut niin pinnalla oleva asia. Voisi siis ehkä ajatella, että opettajani olisi pitänyt olla jotenkin täysin ajan hermoilla, jotta hän olisi ymmärtänyt ottaa monikulttuurisuuden osaksi opetustamme. Kuitenkin monikulttuurisuus on aina varmastikkin ollut olemassa, vaikka ei ehkä ajankohtainen asia. Onneksi nykyään monikulttuurisuus on niin laajasti tiedostettu asia, että jo perusopetuksen opetussuunnitelmassa huomioidaan selvästi sen olemassaolo.
Jos jo alakoulussa lapset saisivat hyväksyvässä ilmapiirissä kokemuksia monikulttuurisuudesta, niin pystyttäisiin ennakkoluulojen vähentymisen lisäksi laajentamaan lapsen koko kokemuksien kirjoa. Sillä ennakkoluulot estävät useimmiten joidenkin kokemusten saavuttamisen. Edellisen kautta päästäänkin siihen, että monikulttuurisuus on juurikin mahdollisuus, kunhan sille antaa ensin mahdollisuuden.
Opettajan työn kannalta monikulttuurisuus todellakin on kaksipiippuinen asia. Silti yhdyn ajatukseen siitä, että enemmän se on opettajantyössäkin rikkaus kuin taakka. Kun opettaja tutustuu eri kulttuureihin, niin kyllä se varmasti antaa todella paljon omalle maailmankatsomukselle sekä tätä kautta myöskin opetukselle.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.