Ilon koulu
Näinhän se on, kuten molemmat olitte kirjoittaneet: opettajan tehtävänä on välittää lapsille oppimisen iloa ja luoda luokkaan iloista ilmapiiriä. Siihen liittyy olennaisesti myös luottamuksen, kannustavuuden ja positiivisuuden luominen. Opettajan tulisi välillä "istahtaa" oppilaan paikalle, ja miettiä miltä tämä asia voi tuntua oppilaan näkökulmasta. SIllä vaikka opettaja itse kokee asiat tietyllä tavalla ja mielestään välittää samaa lapsille, lapset eivät näe asiaa samalla tavalla. Jokaisen pienen oppilaan kehuminen ja taitojen esiintuominen on varmasti yksi tärkeä lähtökohta. Aina kun pystymme sanomaan lapselle jotain positiivista, hänen on helpompi ottaa vastaan myös pettymykset ja kriittinen palaute. Nykyvälineet tuovat oman "vaaran" tähän palauteasiaan; wilman kautta saamme helposti merkinnät lapsen nimen kohdalle, ja helpompaa on sortua laittamaan merkintä vain huonosta käytöksestä tai vastaavasta. Oppilaat turhautuvat tästä valtavasta negaation korostamisesta ja lopulta saaattavat lopettaa "hymyjen" yrittämisenkin, jos opettajalta niitä niin harvoin saa. Tässä on mielestäni valvomisen paikka. Aina pitää yrittää löytää kehumisen aihetta, jotta oppilasta ei vain lytätä alemmas ja alemmas. Itsetunnon keittymiselle on annettava tilaa.