Ilon koulu
Visantin, ym. artikkelissa "Luovuuspedagogiikka" käsitellään ilon pedagogiikkaa, joka liittyy olennaisesti aiheeseen "ilon koulu". Erityisen tärkeää ja merkittävää tässä ilon pedagogiikassa on itsetuntemus ja -arvostus. Nämä asiat opitaan vuorovaikutuksessa ja eri koulun eri oppiainesisätöjen avulla. Positiiviset kokemukset ja menestyminen eri oppiaineissa lisää ja vahvistaa itsetuntemusta ja itsensä arvostamista.
Opettajalla on keskeinen rooli ilon pedagogiikan rakentamisessa. Opettaja voi omalla esimerkillään opettaa oppilaalle itsearvostusta. Kannustus ja positiivinen palaute ovat myös loistavia välineitä itsearvostuksen kehittämiseen ja vahvistamiseen. Myös luokan ilmapiirillä on suuri merkitys siihen, miten kukin yksilö uskaltautuu kokeilemaan uusia asioita ja kehittämään itseään ja samalla vahvistamaan omaa minäkäsitystään.
Voidaankin todeta, että opettaja toimii suunnannäyttäjänä kohti iloisempaa ja myönteisempää tulevaisuuden koulua!
Opettajalla on keskeinen rooli ilon pedagogiikan rakentamisessa. Opettaja voi omalla esimerkillään opettaa oppilaalle itsearvostusta. Kannustus ja positiivinen palaute ovat myös loistavia välineitä itsearvostuksen kehittämiseen ja vahvistamiseen. Myös luokan ilmapiirillä on suuri merkitys siihen, miten kukin yksilö uskaltautuu kokeilemaan uusia asioita ja kehittämään itseään ja samalla vahvistamaan omaa minäkäsitystään.
Voidaankin todeta, että opettaja toimii suunnannäyttäjänä kohti iloisempaa ja myönteisempää tulevaisuuden koulua!
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Veera
Ilon koulu
Juuri niin! Suuri vastuu ilon toteutumisessa koulussa on opettajan vastuulla. Opettaja on se, joka heti koulutien alussa osoittaa oppilaille, että koulussa on kivaa ja pitää sitä iloa yllä koko kouluajan. Itse olen ainakin ollessani peruskoulussa kuullut monen eri opettajan suusta "Koulu on teidän työ." Silloin on yleensä painotettu mielestäni sitä, että rankkaa ja tuskaista on, mutta antaa olla. En tarkoita, että koulunkäynnin pitäisi olla liian helppoa, mutta painopisteen pitäisi olla siinä, että vaikka kaikki ei aina ole helppoa, niin koulunkäynnistä löytyy silti iloa.
Juuri niin! Suuri vastuu ilon toteutumisessa koulussa on opettajan vastuulla. Opettaja on se, joka heti koulutien alussa osoittaa oppilaille, että koulussa on kivaa ja pitää sitä iloa yllä koko kouluajan. Itse olen ainakin ollessani peruskoulussa kuullut monen eri opettajan suusta "Koulu on teidän työ." Silloin on yleensä painotettu mielestäni sitä, että rankkaa ja tuskaista on, mutta antaa olla. En tarkoita, että koulunkäynnin pitäisi olla liian helppoa, mutta painopisteen pitäisi olla siinä, että vaikka kaikki ei aina ole helppoa, niin koulunkäynnistä löytyy silti iloa.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.
Sari Pasula
Ilon koulu
Näinhän se on, kuten molemmat olitte kirjoittaneet: opettajan tehtävänä on välittää lapsille oppimisen iloa ja luoda luokkaan iloista ilmapiiriä. Siihen liittyy olennaisesti myös luottamuksen, kannustavuuden ja positiivisuuden luominen. Opettajan tulisi välillä "istahtaa" oppilaan paikalle, ja miettiä miltä tämä asia voi tuntua oppilaan näkökulmasta. SIllä vaikka opettaja itse kokee asiat tietyllä tavalla ja mielestään välittää samaa lapsille, lapset eivät näe asiaa samalla tavalla. Jokaisen pienen oppilaan kehuminen ja taitojen esiintuominen on varmasti yksi tärkeä lähtökohta. Aina kun pystymme sanomaan lapselle jotain positiivista, hänen on helpompi ottaa vastaan myös pettymykset ja kriittinen palaute. Nykyvälineet tuovat oman "vaaran" tähän palauteasiaan; wilman kautta saamme helposti merkinnät lapsen nimen kohdalle, ja helpompaa on sortua laittamaan merkintä vain huonosta käytöksestä tai vastaavasta. Oppilaat turhautuvat tästä valtavasta negaation korostamisesta ja lopulta saaattavat lopettaa "hymyjen" yrittämisenkin, jos opettajalta niitä niin harvoin saa. Tässä on mielestäni valvomisen paikka. Aina pitää yrittää löytää kehumisen aihetta, jotta oppilasta ei vain lytätä alemmas ja alemmas. Itsetunnon keittymiselle on annettava tilaa.
Näinhän se on, kuten molemmat olitte kirjoittaneet: opettajan tehtävänä on välittää lapsille oppimisen iloa ja luoda luokkaan iloista ilmapiiriä. Siihen liittyy olennaisesti myös luottamuksen, kannustavuuden ja positiivisuuden luominen. Opettajan tulisi välillä "istahtaa" oppilaan paikalle, ja miettiä miltä tämä asia voi tuntua oppilaan näkökulmasta. SIllä vaikka opettaja itse kokee asiat tietyllä tavalla ja mielestään välittää samaa lapsille, lapset eivät näe asiaa samalla tavalla. Jokaisen pienen oppilaan kehuminen ja taitojen esiintuominen on varmasti yksi tärkeä lähtökohta. Aina kun pystymme sanomaan lapselle jotain positiivista, hänen on helpompi ottaa vastaan myös pettymykset ja kriittinen palaute. Nykyvälineet tuovat oman "vaaran" tähän palauteasiaan; wilman kautta saamme helposti merkinnät lapsen nimen kohdalle, ja helpompaa on sortua laittamaan merkintä vain huonosta käytöksestä tai vastaavasta. Oppilaat turhautuvat tästä valtavasta negaation korostamisesta ja lopulta saaattavat lopettaa "hymyjen" yrittämisenkin, jos opettajalta niitä niin harvoin saa. Tässä on mielestäni valvomisen paikka. Aina pitää yrittää löytää kehumisen aihetta, jotta oppilasta ei vain lytätä alemmas ja alemmas. Itsetunnon keittymiselle on annettava tilaa.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.