Ilon Koulu
Otit kivasti kantaa tärkeään aiheeseen, johon jokaisen opettajan työssä toimivan tulisi pureutua. Kouluviihtyvyys on tärkeä asia lasten motivaation kannalta, jolloin koulusta ei tule suorittamista, vaan siellä aidosti halutaan oppia ja olla! Mielenkiintoista olisi tietää kouluviihtyvyyden tutkimusten tuloksia omilta peruskouluajoilta, vai nähtiinkö koulua edes viihtyvyyden näkökulmasta? Oliko opetuksen yksi tavoite antaa oppilaille osviittaa todellisesta elämästä, että aina elämä ei voi olla kivaa? Oppilaiden näkökulmasta taas motivoiva, innostava kouluympäristö ja opetustavat ovat juurikin niitä seikkoja, miksi kouluun on mukava mennä, joten miksi viihtyvyys on ennen jätetty huomiotta?

Palatakseni kirjoitukseesi, itse tulevana luokanopettajana suurempana haasteena nään juurikin mainitsemasi hyväksyvän ilmapiirin luokassa. Mielestäni ryhmäytynyt, toisia kunnioittava, erilaisuutta hyväksyvä, yhteen hiileen puhaltava luokka, on motivoivan opetuksen ja oppimisen lähtökohtia. Kiusaamista ei hyväksytä, jokaisella on joku kaveri, lapset tulevat mielellään kouluun ja ottavat haltuunsa opettajan heittämät haasteet. Tällainen luokka on näin tulevan opettajan ihanne, jonka eteen tulee tehdä valtavasti töitä, jo pelkän ajatuksen tasolla. Pieniltä yhteenotoilta ei voi koskaan välttyä, mutta yhtenäinen luokka pääsee törmäyksistä keskustellen yli.

Kirjoitit mielestäni todella viisaasti: "Kun oppilas tuntee hyväksyntää, niin voi hän helpommin jakaa hyväksyntää muille". Anna toiselle hyvää, niin saat hyvää. Kohtele muita, niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Nämä voisivat olla jokaisen luokan sääntöjen kulmakiviä.