Tutustuin aiheeseen Myllylän ja Rantalan "kohti ilon koulua- näkökulmia viihtyisään kouluympäristöön" kehittämishankkeen kautta.

Jotta voidaan saavuttaa ilon koulu, on lasten aidosti viihdyttävä koulussa. Viihtyvyyteen vaikuttaa oppimisympäristön ja monen muun tekijän rinnalla erityisesti lasten mahdollisuus saada äänensä kuuluviin kouluun liittyvissä asioissa. Ilon pedagogiikassa uskotaan siihen, että juurikin neuvottelun ja kuuntelun avulla voidaan herättää lapsen luontainen halu oppia. Opettaja ei siis voi toimia luokassa diktatuurin tavoin, vaan opettajan tulisi antaa lapsille itselleen mahdollisuus suunnitella ja hallita oppimistaan. Opettajan tehtävä on valmentajamainen ja hän pitää huolen, että tietyt vaaditut asiat tulevat käsitellyiksi. Kun opettajajohtoisuus vähenee, niin opettajalle jää myös enemmän aikaa seurata ja arvioida lasten oppimista itse oppimistilanteiden aikana.

Opettajan rooli ilon koulun toteutumisessa on suuri, sillä opettajan täytyy olla valmis asennemuutokseen. Opettajan tulisi olla valmis muuttamaan koulun jo juurtuneita käytänteitä, kuten esimerkiksi oppituntien opettajajohtoisuutta, jotta lapsien omille ehdotuksille ja aidolle dialogille voitaisiin antaa enemmän tilaa. Opettajan täytyy myös tuntea omat oppilaansa ja tätä kautta uskoa heidän kykyihinsä, jotta muutos on mahdollinen. Kun opettaja usko lapsiin ja heidän kykyihinsä, niin lasten itsetunto vahvistuu sekä täten motivaatio oppimiseen kasvaa.

Opettajan on erityisen tärkeää luoda luokkaan hyväksyvä ilmapiiri, jossa koulukiusaaminen ei ole millään tasolla sallittu ilmiö. Kun oppilas tuntee hyväksyntää, niin voi hän helpommin myös jakaa hyväksyntää muille. Esimerkiksi harkituilla ryhmäjaoilla opettaja saa esille yhdessä tekemisen voiman, kun kaikkien jäsenten vahvuudet ovat käytettävissä ryhmän yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Sekä opettajalla että vanhemmilla tulisi olla kohtuulliset odotukset lapsen suoriutumisesta. Opettajan pitäisi lähteä jokaisen oppilaansa kohdalla siitä odotuksesta, että he onnistuvat. Opettajan käytöksestä voi välittyä lapselle viesti siitä, että hänen kykyihinsä ei luoteta, mikä voi laskea lapsen itsekunnioitusta ja tätä kautta vaikeuttaa lapsen oppimista. Opettajan tehtävä on pitää yhteyttä lapsen kotiin ja välittää tietoa vanhemmille lapsen oppimisesta kokonaisuudessaan. Edellisellä voidaan välttyä vanhempien kohtuuttomilta odotuksilta lapsensa koulun käyntiin liittyen.