llon koulu –aiheeseen tutustuin Myllylä & Rantasen (2009) artikkelin Kohti ilon koulua kautta, jossa selvitettiin, mitkä ovat niitä tekijöitä, jotka oppilaat katsovat kouluviihtyvyyttä lisääviksi. Keskeisimmiksi tekijöiksi oppilaat nostivat koulukiusaamisen kitkemisen sekä vaikutusmahdollisuudet oppituntien kulkuun, läksyihin ja välitunteihin.

Artikkelissa käy ilmi, että huolimatta suomalaislasten hyvästä koulumenestyksestä heidän kouluviihtyvyytensä on kansainvälisesti verrattain huonoa. Syitä tähän on etsitty monissa tutkimuksissa ja vaikuttaisi siltä, että ainakin yhteisöllisyyden puute sekä tehostamistoimet ovat merkittäviä kouluviihtyvyyttä heikentäviä tekijöitä.

Luokanopettajan työhän huono kouluviihtyvyys voi vaikuttaa monella tavalla. Ensinnäkin huono kouluviihtyvyys heijastuu myös lasten motivaatioon ja halukkuuteen tulla kouluun, mikä puolestaan voi vaikuttaa negatiivisesti oppimishalukkuuteen ja –tuloksiin. Tähän opettaja voi omalla toiminnallaan vaikuttaa pyrkimällä luomaan omaan luokkaansa mahdollisimman yhteisöllisen ja innostavan ilmapiirin, joka voi lisätä lasten kouluviihtyvyyttä ja halukkuutta tulla kouluun.

Myös kiusaamisen ehkäiseminen ja mahdollisten kiusaamistapausten ratkaiseminen on opettajan työssä äärimmäisen tärkeää. On huolestuttava merkki, että kiusaamista yhä edelleen esiintyy ja artikkelin mukaan oppilaat myös huomaavat tämän ja pitävät sitä merkittävästi kouluviihtyvyyttä heikentävänä tekijänä. Usein koulukiusaaminen saattaa lisäksi olla hyvin vaikea huomata ja sen vaikutukset ilmapiiriin saattavat pysyä kauan piilossa vaikuttaen yhteisöllisyyden syntymiseen, motivaatioon ja oppimiseen.

Artikkelin mukaan oppilaat kokevat myös vaikutusmahdollisuudet kouluviihtyvyyttä lisääväksi tekijäksi. Vuonna 2016 voimaan tulevassa uudessa opetussuunnitelmassa tähän pyritään vastaamaan korostamalla oppilaslähtöisyyttä ja toiminnallista oppimista. Tämä asettaa myös opettajan uudenlaiseen asemaan toiminnan ohjaajana ja motivaation herättelijänä aiemman opettajajohtajuuden sijaan.