Pomm1001 ja Ydinosaamisalueet
Alkuopetuksen vierailu
Kävin katsomassa 1-3 lk Elämänkatsomustiedon tuntia.
Luokkahuone oli sopivan kokoinen tila, jossa löytyi pöytiä ja tuoleja. Tuolit toimivat rullilla ja pöydät keveitä, joten niiden siirtely eri järjestykseen oli helppoa. Tällä saa lisää tilaa keskelle tarpeen tullen. Tällä tunnilla pöydät olivat rivissä alkuun. Luokassa oli monenlaista opetusmateriaalia ja teknologiaa. Esim. docukamera, tietokone, perinteinen kirjoitustaulu (liitutaulu). Seinillä oli oppilaiden tekemiä töitä. Lisäksi siellä oli lattiassa tarralla kiinni paperinpaloja, joissa tavuja: voi hyppiä ja opetella tavutusta. Seinillä oli myös kirjaimia, numeroita yms. kuvia, joita voi hyödyntää opetuksessa.
Paljon eriyttämistä ei tapahtunut ko. tunnin aikana ja sille ei selkeästi tullut tarvettakaan. Piirileikin aikana huomasin, että osa ei ollut ihan varma termeistä oikea ja vasen. Ryhmässä oli siis ikäeroja, joka vaikutti tähän. Tällöin opettaja näytti ja kuvaili oppilaalle, että kumpi käsi tekee mitäkin ja missä vaiheessa. Toistoja oli riittävän monta, jotta kaikki pääsivät mukaan.
Luokkahuone oli sopivan kokoinen tila, jossa löytyi pöytiä ja tuoleja. Tuolit toimivat rullilla ja pöydät keveitä, joten niiden siirtely eri järjestykseen oli helppoa. Tällä saa lisää tilaa keskelle tarpeen tullen. Tällä tunnilla pöydät olivat rivissä alkuun. Luokassa oli monenlaista opetusmateriaalia ja teknologiaa. Esim. docukamera, tietokone, perinteinen kirjoitustaulu (liitutaulu). Seinillä oli oppilaiden tekemiä töitä. Lisäksi siellä oli lattiassa tarralla kiinni paperinpaloja, joissa tavuja: voi hyppiä ja opetella tavutusta. Seinillä oli myös kirjaimia, numeroita yms. kuvia, joita voi hyödyntää opetuksessa.
Värimaailma oli rauhallinen ja ovea pidettiin lukossa. Tunnin aikana oppilaat istuivat tuoleissa pöytiensä takana, lisäksi lattialla piirissä, jolloin pulpetteja vähän siirreltiin ja lisäksi myös käytävällä. Etäisyydet olivat pieniä tilassa, joten kaikki ovat lähekkäin. Tämä mahdollistaa sen, että katsekontakti säilyy helposti, ääntä ei tarvitse korottaa, koska kuullaan toisia helposti.
Opetuksessa piti olla EK:ta ja siihen liittyviä asioita mm. YK päivästä (teema) mutta teknisistä ongelmista johtuen opettaja joutui vaihtamaan aihetta. (Docukamera taisi olla rikki) Tunnilla alkuun oli rutiinit: hiljaisuus (käsimerkki), mikä päivä ja mitä ajankohtaisia asioita tiedossa. Käsiteltiin mm. lakkoa, joka voi vaikuttaa kunnallisiin kouluihin, ei valtion kouluun. Lentoliikenteestä ja sen mahdollisista lakoista keskusteltiin myös. Opettaja kysyi syyslomasta, peukulla ylös tai alas arvosanan tapaan. Vuorotellen kerottiin kuulumisia, välillä vähän meni keskustelut päällekkäin, mutta opettaja selkeästi johti keskustelua, jotta kaikilla oli vuoro. Keskustelua oppivelvollisuudesta, onko pakko mennä kouluun, Tähän meni n. 20 min tunnista.
Tämän jälkeen oli vuorossa eri lautapelit. Opettaja kysyi oppilailta, millainen ryhmäjako tehdään, jotta homma toimisi sujuvasti ja ei tulisi riitoja. Tämä oli aika haastava homma - jakautuminen ja pohtiminen kenen kanssa voisi mennä pelaamaan.
Ryhmät jakautuivat käytävään ja luokkahuoneen nurkkiin. Melutaso hieman nousi. Opettaja kiersi ryhmissä kertaamassa sääntöjä. Osa selvästi pelasi ns. omilla säännöillä, eli luovasti leikkivät peleillä kun eivät tarkkaan tienneet miten peli menee. Opetustuokiossa käytiin läpi yhteisiä asioita, niiden merkitystä, vuorovaikutustaitojen kasvua ryhmätyössä - erityisesti peleissä - ja oppilaiden aktiivinen osallisuus tunnilla.
EK tunneille tulevat oppilaat, jotka eivät mene oman uskonnon opetuksen tunnille tai sitä ei järjestetä (osallistujia liian vähän).
Tässä ryhmässä oli 1-3 lk samassa tilassa 15 oppilasta.
Tämän jälkeen oli vuorossa eri lautapelit. Opettaja kysyi oppilailta, millainen ryhmäjako tehdään, jotta homma toimisi sujuvasti ja ei tulisi riitoja. Tämä oli aika haastava homma - jakautuminen ja pohtiminen kenen kanssa voisi mennä pelaamaan.
Ryhmät jakautuivat käytävään ja luokkahuoneen nurkkiin. Melutaso hieman nousi. Opettaja kiersi ryhmissä kertaamassa sääntöjä. Osa selvästi pelasi ns. omilla säännöillä, eli luovasti leikkivät peleillä kun eivät tarkkaan tienneet miten peli menee. Opetustuokiossa käytiin läpi yhteisiä asioita, niiden merkitystä, vuorovaikutustaitojen kasvua ryhmätyössä - erityisesti peleissä - ja oppilaiden aktiivinen osallisuus tunnilla.
EK tunneille tulevat oppilaat, jotka eivät mene oman uskonnon opetuksen tunnille tai sitä ei järjestetä (osallistujia liian vähän).
Tässä ryhmässä oli 1-3 lk samassa tilassa 15 oppilasta.
Opettajajohtoisuus on näkyvillä luokkahuoneessa mutta hyvin vuorovaikutuksessa lasten kanssa. Hän aloittaa tunnit ja lopettaa. Esim. Lopuksi piirileikki, jossa laulettiin jaffa laulua ja lähettin toisen kättä läpsäyttämällä viestiä eteenpäin. Se johon viesti päättyi kun laulu päättyi, pääsi pois ringistä ja välitunnille. Leikkien kautta opetetaan tässä vasenta ja oikeaa, reagointikykyä, tehdään kahta asiaa yhtä aikaa (laulu+käsiliikkeet).
Kysymyksiä oppilaille - opettaja johtaa vähän, että puheenvuoron saa kaikki vuorottelen.
Oppilaat saivat vastuuta itse ryhmäjaosta, mutta opettaja auttoi heitä, jotka eivät oikein löytäneet sopivaa ryhmää. Leikit ja keskustelu rakensivat tunnin. Opettaja antoi myös välintöntä palautetta esim. käytöksestä. Yksi lapsi esim. alkoi luettelemaan listaa, mitä oli tehnyt syyslomalla. Opettaja sanoi hänelle, että "pyysin kertomaan yhdestä aiheesta, eli ei ole hauskaa kuunnella luetteloa", kerro meille omin sanoin, tarinan omaisesti yhdestä tapahtumasta.
Lisäksi palautetta opettaja antoi oppialaille keskustelun aikana, esim. hyvä kysymys! Mietitään yhdessä tätä. Lisäksi osa lapsista ojensi toinen toistaan pelien aikana. Esim. toinen yritti pelata sääntöjen vastaisesti, niin toinen oikaisi/komensi pelaamaan säännöillä.
Kysymyksiä oppilaille - opettaja johtaa vähän, että puheenvuoron saa kaikki vuorottelen.
Oppilaat saivat vastuuta itse ryhmäjaosta, mutta opettaja auttoi heitä, jotka eivät oikein löytäneet sopivaa ryhmää. Leikit ja keskustelu rakensivat tunnin. Opettaja antoi myös välintöntä palautetta esim. käytöksestä. Yksi lapsi esim. alkoi luettelemaan listaa, mitä oli tehnyt syyslomalla. Opettaja sanoi hänelle, että "pyysin kertomaan yhdestä aiheesta, eli ei ole hauskaa kuunnella luetteloa", kerro meille omin sanoin, tarinan omaisesti yhdestä tapahtumasta.
Lisäksi palautetta opettaja antoi oppialaille keskustelun aikana, esim. hyvä kysymys! Mietitään yhdessä tätä. Lisäksi osa lapsista ojensi toinen toistaan pelien aikana. Esim. toinen yritti pelata sääntöjen vastaisesti, niin toinen oikaisi/komensi pelaamaan säännöillä.
Paljon eriyttämistä ei tapahtunut ko. tunnin aikana ja sille ei selkeästi tullut tarvettakaan. Piirileikin aikana huomasin, että osa ei ollut ihan varma termeistä oikea ja vasen. Ryhmässä oli siis ikäeroja, joka vaikutti tähän. Tällöin opettaja näytti ja kuvaili oppilaalle, että kumpi käsi tekee mitäkin ja missä vaiheessa. Toistoja oli riittävän monta, jotta kaikki pääsivät mukaan.
Kulttuurivierailu
Kap Verde kiteboarding reissu!
Tutustuin muutamaan uuteen ystävään Helsikiin muuttaessa ja lähdin viimetipassa heidän mukaan Afrikkaan Kap Verdelle yksi kylmä tammikuu. Reissun päätarkoitus oli kiteillä. (tulee sanasta kitesurfing eli leijalautailu)
En ollut kyseistä lajia koskaan kokeillut ja lähdinkin todellisena turistina lajin ja maan suhteen liikkeelle. Omat tavoitteeni olivat kokeilla leijalautailua ja nauttia Afrikan lämpimästä tuulesta ja kulttuurista. (Ottaa rennosti pari viikkoa auringon alla) Onneksi olin ystävystynyt tämän porukan kanssa jo hetken, joten uskaltauduin lähtemään näinkin eksoottisen lajin pariin.
Tämä on laji, joka vaatii ymmärrystä tuulesta (off shore / on shore), vedestä, aalloista, leijasta. Se vaatii urheilijalta luonnollisesti tekniikkaa ja taitoa, mutta lisäksi rohkeutta ja ymmärrystä näistä luonnonvoimista.
En ollut koskaan myöskään surffanut joten valtameri oli kokonaan uusi asia senkin suhteen. Valtameren aallot ovat suuria mutta tärkeää on huomioida merivirrat. Ne kuljettavat hetkessä kauas rannasta jos sellaiseen joudut. Siihen kun liittää vielä leijalautailuun vaativaa oheistuotteita kuten märkäpuku, leija (leijoja on olemassa eri kokoisia ja oikean kokoisen leijan valinta oikealle tuulelle onkin mielenkiintoista), puomin, kitelaudan, valjaat, kelluntaliiviä yms. niin tunsin olevani kyllä hyvin kaukana mukavuus alueeltani.
Tajusin myös olevani aikamoinen pelkuri! :D Aluksi olin innoissani kokeilemassa mutta kun olin kiinni leijassa ja valjaissa, en luottanut itseeni tippaakaan. En ole mikään uhkarohkein ihminen. Kuvailisin itseäni enemmän insinööriksi lajin suhteen. Pikku hiljaa basic vaiheesta kohti nextiä leveliä. :D Onneksi en kuitenkaan pelästynyt niin pahasti etten olisi kokeillut lajia vielä tämänkin reissun jälkeen.
En hankkinut siis itse kaikkia näitä vermeitä, vaan kokeilin ystäviltäni. Tässä vaiheessa voin jo paljastaa, että tällä reissulla en koskaan päätynyt leijan kanssa veteen saakka. Olin tiukasti rannalla lennättämässä leijaa ja pelkäsin suurimmaksi osaksi koko ajan että lennän Senegaliin saakka siltä istumalta. No, jälkeen päin ymmärsin että minulla oli omaan painoluokkaani nähden liian suuri leija sille kelille, joten veto oli tosi kova. (Tuuli oli kova ja puuskia myös..) MIten sen nyt suomeksi vielä muotoilisi; pinta-alalta pienempi leija olisi ollut parempi valinta minulle silloin. Ehkä ei olisi pelottanut niin paljon. Joka tapauksessa opin perusasioita leijalautailusta, siihen liittyvästä kielestä ja rantakulttuurista. Autetaan toista nostamaan ja laskemaan leija. Nyrkkisääntö myös, että yksin ei kannata lähteä merelle vaikka olisi kokenutkin kaveri ja kaikki tämä onnistuisi yksinkin. Aina voi kuitenkin sattua jotain ja luonnonvoimat voivat olla odottamattomia.
Pääsimme mm. todistamaan mielenkiintoista tilannetta rannalla. Oli todella kova tuuli ja isoja aaltoja. Tällöin veteen meni kaikki ns. PRO tyypit. Siellä oli leijalautailjoita sekä tuulisurffareita. Odottamatta yksi tuulisurffari kaatui isoon aaltoon ja jäi sen alle sekä kovaan virtaan aalto setin väliin. Hänen kamat meni tuusannuuskaksi kivikkoon rantaan ja hän yritti uimalla päästä rantaan. No, ei päässyt koska virta oli kova. Eräs maailmanparhaista kitesurffareista sattui olemaan vesillä samaan aikaan (Mitu Monteiro) ja ajoi leijalla hänen viereen ja nappasi reppuselkään. Sieltä aaltojen välistä hän sitten kuskasi kaverin kauemmaksi ja vei rantaan. Sankaritarina ikuistui meidän videokameraan myös.
Lajista vielä sen verran, että ajatuksena on nostaa leijaa ilmaan - aluksi kohtisuoraan taivaalle klo 12 kohti ja pitää leija siinä. Sitten harjoitellaan kontrolloimaan leijaa. Veto kohdistuu trapetsiin eli valjaisiin vyötäröllä jotta kädet eivät väsy. Käsillä ohjataan leijaa puomista. Leija pitää osata syöksyttää powerzoneen eli pisteeseen jossa on tuulen suurin veto, että pääset sitten laudan kanssa liikkeelle vedessä. Myöhemmin kun leijan kontrollointi on hallussa ja rohkeutta riittää, niin voi siirtyä veteen laudan kanssa ja alkaa harjoittelemaan ajamista vedessä. Sitä voi harkata ensin ns. bodytracking tyylillä eli vedät leijalla itseäsi veden pinnalla vatsallaan. Kun tämä onnistuu voi jo laudan päälle nousukin onnistua.
Opin reissussa tosiaan alkeita kitelystä ja siihen liittyvää rantakulttuuria ja kieltä. Ja sytyttämään tulitikun kovassa tuulessa. Ja pakkaamaan ja purkamaan varusteita melkoisen nopeasti. En ole pitkään aikaan jatkanut harjoituksia mutta siihen kyllä on mahdollisuus, koska hankin siskon kanssa yhdeltä ystävistäni yhteiseksi pari leijaa ja perustarvikkeet. Ystävien kanssa yhdessä rantaan lähtö voi hyvinkin olla mahdollista. Tai kokeilla lajia talvella lumilaudan kera järvellä tai tunturissa. Olen edelleenkin pelkuri ja sellainen varmistelija: oliko näin, tehdäänkö näin, onko tämä oikein, entä jos.. :D
Kap Verde oli hieno paikka! Siellä oli melko askeettista mutta ruokaa löytyi kuitenkin kaupoista ja oli myös muutamia ravintoloitakin. Majoitumme surffiporukalla yhdessä lomaosakkeessa (kolmikerroksinen talo). Paikallinen väki oli hyvin mukavaa ja kohteliasta. Siellä huomasin rumpumusiikin olevan hyvin vahva osa heidän kulttuuria. Kaduille saattoi yks kaks kertyä porukkaa omien rumpujen kanssa ja siitä nivoutui yksi iso rumpuesitys hetkessä. He myös kutsuivat meidän rannalle illalla kuuntelemaan, kun he paikallisella porukalla soittavat. Lisäksi siellä oli maailman parasta jugurttijäätelöä ja siellä oli oikeasti tuulessakin lämmin.
Tutustuin muutamaan uuteen ystävään Helsikiin muuttaessa ja lähdin viimetipassa heidän mukaan Afrikkaan Kap Verdelle yksi kylmä tammikuu. Reissun päätarkoitus oli kiteillä. (tulee sanasta kitesurfing eli leijalautailu)
En ollut kyseistä lajia koskaan kokeillut ja lähdinkin todellisena turistina lajin ja maan suhteen liikkeelle. Omat tavoitteeni olivat kokeilla leijalautailua ja nauttia Afrikan lämpimästä tuulesta ja kulttuurista. (Ottaa rennosti pari viikkoa auringon alla) Onneksi olin ystävystynyt tämän porukan kanssa jo hetken, joten uskaltauduin lähtemään näinkin eksoottisen lajin pariin.
Tämä on laji, joka vaatii ymmärrystä tuulesta (off shore / on shore), vedestä, aalloista, leijasta. Se vaatii urheilijalta luonnollisesti tekniikkaa ja taitoa, mutta lisäksi rohkeutta ja ymmärrystä näistä luonnonvoimista.
En ollut koskaan myöskään surffanut joten valtameri oli kokonaan uusi asia senkin suhteen. Valtameren aallot ovat suuria mutta tärkeää on huomioida merivirrat. Ne kuljettavat hetkessä kauas rannasta jos sellaiseen joudut. Siihen kun liittää vielä leijalautailuun vaativaa oheistuotteita kuten märkäpuku, leija (leijoja on olemassa eri kokoisia ja oikean kokoisen leijan valinta oikealle tuulelle onkin mielenkiintoista), puomin, kitelaudan, valjaat, kelluntaliiviä yms. niin tunsin olevani kyllä hyvin kaukana mukavuus alueeltani.
Tajusin myös olevani aikamoinen pelkuri! :D Aluksi olin innoissani kokeilemassa mutta kun olin kiinni leijassa ja valjaissa, en luottanut itseeni tippaakaan. En ole mikään uhkarohkein ihminen. Kuvailisin itseäni enemmän insinööriksi lajin suhteen. Pikku hiljaa basic vaiheesta kohti nextiä leveliä. :D Onneksi en kuitenkaan pelästynyt niin pahasti etten olisi kokeillut lajia vielä tämänkin reissun jälkeen.
En hankkinut siis itse kaikkia näitä vermeitä, vaan kokeilin ystäviltäni. Tässä vaiheessa voin jo paljastaa, että tällä reissulla en koskaan päätynyt leijan kanssa veteen saakka. Olin tiukasti rannalla lennättämässä leijaa ja pelkäsin suurimmaksi osaksi koko ajan että lennän Senegaliin saakka siltä istumalta. No, jälkeen päin ymmärsin että minulla oli omaan painoluokkaani nähden liian suuri leija sille kelille, joten veto oli tosi kova. (Tuuli oli kova ja puuskia myös..) MIten sen nyt suomeksi vielä muotoilisi; pinta-alalta pienempi leija olisi ollut parempi valinta minulle silloin. Ehkä ei olisi pelottanut niin paljon. Joka tapauksessa opin perusasioita leijalautailusta, siihen liittyvästä kielestä ja rantakulttuurista. Autetaan toista nostamaan ja laskemaan leija. Nyrkkisääntö myös, että yksin ei kannata lähteä merelle vaikka olisi kokenutkin kaveri ja kaikki tämä onnistuisi yksinkin. Aina voi kuitenkin sattua jotain ja luonnonvoimat voivat olla odottamattomia.
Pääsimme mm. todistamaan mielenkiintoista tilannetta rannalla. Oli todella kova tuuli ja isoja aaltoja. Tällöin veteen meni kaikki ns. PRO tyypit. Siellä oli leijalautailjoita sekä tuulisurffareita. Odottamatta yksi tuulisurffari kaatui isoon aaltoon ja jäi sen alle sekä kovaan virtaan aalto setin väliin. Hänen kamat meni tuusannuuskaksi kivikkoon rantaan ja hän yritti uimalla päästä rantaan. No, ei päässyt koska virta oli kova. Eräs maailmanparhaista kitesurffareista sattui olemaan vesillä samaan aikaan (Mitu Monteiro) ja ajoi leijalla hänen viereen ja nappasi reppuselkään. Sieltä aaltojen välistä hän sitten kuskasi kaverin kauemmaksi ja vei rantaan. Sankaritarina ikuistui meidän videokameraan myös.
Lajista vielä sen verran, että ajatuksena on nostaa leijaa ilmaan - aluksi kohtisuoraan taivaalle klo 12 kohti ja pitää leija siinä. Sitten harjoitellaan kontrolloimaan leijaa. Veto kohdistuu trapetsiin eli valjaisiin vyötäröllä jotta kädet eivät väsy. Käsillä ohjataan leijaa puomista. Leija pitää osata syöksyttää powerzoneen eli pisteeseen jossa on tuulen suurin veto, että pääset sitten laudan kanssa liikkeelle vedessä. Myöhemmin kun leijan kontrollointi on hallussa ja rohkeutta riittää, niin voi siirtyä veteen laudan kanssa ja alkaa harjoittelemaan ajamista vedessä. Sitä voi harkata ensin ns. bodytracking tyylillä eli vedät leijalla itseäsi veden pinnalla vatsallaan. Kun tämä onnistuu voi jo laudan päälle nousukin onnistua.
Opin reissussa tosiaan alkeita kitelystä ja siihen liittyvää rantakulttuuria ja kieltä. Ja sytyttämään tulitikun kovassa tuulessa. Ja pakkaamaan ja purkamaan varusteita melkoisen nopeasti. En ole pitkään aikaan jatkanut harjoituksia mutta siihen kyllä on mahdollisuus, koska hankin siskon kanssa yhdeltä ystävistäni yhteiseksi pari leijaa ja perustarvikkeet. Ystävien kanssa yhdessä rantaan lähtö voi hyvinkin olla mahdollista. Tai kokeilla lajia talvella lumilaudan kera järvellä tai tunturissa. Olen edelleenkin pelkuri ja sellainen varmistelija: oliko näin, tehdäänkö näin, onko tämä oikein, entä jos.. :D
Kap Verde oli hieno paikka! Siellä oli melko askeettista mutta ruokaa löytyi kuitenkin kaupoista ja oli myös muutamia ravintoloitakin. Majoitumme surffiporukalla yhdessä lomaosakkeessa (kolmikerroksinen talo). Paikallinen väki oli hyvin mukavaa ja kohteliasta. Siellä huomasin rumpumusiikin olevan hyvin vahva osa heidän kulttuuria. Kaduille saattoi yks kaks kertyä porukkaa omien rumpujen kanssa ja siitä nivoutui yksi iso rumpuesitys hetkessä. He myös kutsuivat meidän rannalle illalla kuuntelemaan, kun he paikallisella porukalla soittavat. Lisäksi siellä oli maailman parasta jugurttijäätelöä ja siellä oli oikeasti tuulessakin lämmin.