Esteettinen osaaminen
OKLV221 - esteettisyyden kokemuksien luovaa tekstiä
Musiikki virtaa minuun sisälle ja se ei poistu sieltä vaikka soittimet ovat aikoja sitten hiljenneet, aplodit annettu ja minäkin siirtynyt omalta paikaltani eteiseen etsimään takkia. Musiikki soi sisälläni, se tyhjensi mieleni kauppalistasta, palautettavista tehtävistä, herätyskellosta ja hampaiden harjauksesta ja täytti minut tunteella, jota en osaa edes nimetä sanoilla. Siinä se oli, tuntui vilunväreinä, lämpönä. Vieläkin olin musiikin hetkessä, vaikka tässä hetkessä jo ihmiset puhuvat, aiheuttavat ruuhkaa ja miettivät ruokailupaikkaa.
Jalat ja kädet tuntuvat kimmoisilta, tarmoikkailta ja voimakkailta. Juoksu tuntuu hyvältä mielessä ja kehossa. Ei kiristä, purista tai ahdista. Kehossani on lämmin olo. Minä elän ja tunnen. Tuoksut nenässä ovat täyteläisiä. Sulavat vedet ja maa, voimakas mullan tuoksu, savun tuoksu rannasta, tervattu puuvene ja koivun pikkuruiset silmut. lllan tullen aloittavat yölinnut virkeät, terävät sävelet. Kehossani on kevät. Toivoa ja valoa, voimaa ja halua.
Laulan ja soitan sillä tavalla, miltä nyt mielessäni ja kehossa tuntuu. Olen niin jumissa, etten pysty laulamaan sanaakaan. Kurkkuun koskee, niskaa särkee ja olo on haluton, mauton ja sävytön. Kaikki sanat ja sävelet ovat latteita, liian monta kertaa kerrottuja. Eilen lauloin sillä tavalla, että se lähti varpaista ja tuli ulos suustani ilman yhtää latistavaa ja tympeää ajatusta, täynnä voimaa, kauneutta ja harmoniaa. Sormeni soittivat niin vaivattomasti ja improvisoiden, että hämmästyin itsekin. Koskettimet ja ääneni tekivät sen paremmin kuin mielikuvitukseni omissa rajoissaan.u
Uppoudun. Keskityn sävyn sekoittamiseen, seuraavaan siveltimen vetoon ja korjaan edellistä kohtaa. Mieleni on yhtäaikaa tyhjä ja täysi. Ajatukseni kelluvat epäjärjestyksessä mutta sillä ei oikeastaan ole merkitystä. Keskustelut polveilevat ja en mieti hetkeäkään, mitä muut minussa näkevät, ajattelevat tai pitävät. Minä olen siinä hetkessä ja nyt sellaisena, sopuisana.
Kerran lauantaina sain paljon aikaiseksi. Enkä edes ajattelut sitä ennen sitä päivää, kun en jaksanut nousta edes sängystä ylös, vaikka aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja olin nukkunut kymmenen tuntia. Silloin muistelin tätä lauantaita. Siivosin kaapit, seinät, lattiat ja katon. Vaihdoin lakanat, tuuletin ja tarmokkaasti touhuilin. Vein roskia, tein inventaarion talvivaatteille ja pesin pyykkiä. Tein pullataikinan ja keitin päiväkahvit. Kuuntelin Vivaldin neljää vuodenaikaa ja lauloin Haloo Helsingin tahtiin. Se päivä oli täynnä mäntytolun, kardemumman ja raikkaan ilman tuoksuja. Kaappien pölyt oli imuroitu ja luurangot heitetty menemään. Illalla kävin uimassa ja saunoin. Laitoin löylyveteen koivun ja tervan tuoksua. Tasasin tilit vanhojen ja uusien, menneen ja tulevan kanssa.
Monialaisten koontiseminaari - esteettisyyden kokemukset ja taidekasvatus
Esteettisyyden ydinosaamisalueen pohtiminen ja reflektointi on ollut itselleni vaikeaa vaikka taiteet ovat vahvasti osa elämäni tärkeimpiä asioita, erityisesti musiikin, maalaustaiteen, käsitöiden osalta. Ehkä tähän liittyy sanoittamisen vaikeus. En ole osannut selittää tai kertoa, miksi esteettisyys on minulle niin tärkeää ja millainen se kokemus on, tai miksi taide- ja taitoaineille pitää olla tilaa koulussa.
Lueskelin annettuja lähdevinkkejä ja sieltä löytyi muutama sitaatti, joiden kautta lähestyn esteettistä ydinosaamisaluetta.
"Ruumiin kehittäminen on osa henkistä kehitystä." (Rissanen, Marjo. 2016,11. Taitamisen tiede - tietämisen taide: taidon oppimisen arkkitehtuuri.)
"Tietojen ja taitojen lisäksi koulun pitäisi valmistaa oppilaita niin ikään erehtymään, sillä epävarmassa ja
muuttuvassa maailmassa on uskallettava tuoda esille omia ideoita, vaikka ne eivät aina johtaisikaan toivottuun lopputulokseen." (Sahlberg 2011, 140; ks. myös Venkula 2005; Rissanen, Marjo. 2016, 151)
"Lapsen maailmassa musiikki on leikin ja fantasian tila, joka antaa ravintoa erilaisille tunnekokemuksille ja ajatteluprosesseille. Musiikillinen oppimisympäristö herkistää lasta kuunteluun ja rohkaisee sekä kehittää häntä musiikilliseen itseilmaisuun laulamisen, soittamisen, liikkumisen, tanssimisen, maalaamisen ja dramatisoinnin kautta." (Ruokonen, I. & Rusanen, S. 2009, 22)
Ensimmäinen sitaatti sisältää kokonaisvaltaisesti kehollisuuden kokemukset niin liikkeen, voimantunteen, fyysisen pystyvyyden kuin taiteellisen mielihyvän tunteet. Oman kehon aistiminen, liike, tunne ja eri aistien käyttö vahvistavat mielen ja kehon yhteyttä. Oma keho ei ole mielestä irrallinen osa, vaan yhteydessä toisiinsa vahvasti. Ihminen on psyko-fyysis-henkinen kokonaisuus, ja kasvaminen on sekä henkisiä kuin fyysisiä tapahtumia ihmisessä.
Toinen sitaatti puolestaan tiivistää myös omia ajatuksia luovan työskentelyn ja taitojen harjoittamisen merkityksistä. Prosessi on tärkein, ei lopputulos. Luovassa työssä laitetaan aina omaa itseä likoon ja on myös mahdollista pettyä itseensä tai huomata erehtymisiä. Erehtymisen jälkeen pääsee oikaisemaan virheitä ja kehittämään prosessia entisestään. Tässä on myös tärkeää luottaa itseensä, intuitioon, ja omaan pystyvyyteen. Se vahvistaa oppijaminäkuvaa niin taidollisesti kuin tiedollisesti. Prosessin vaiheissa on mahdollista kokea pettymistä ja epäonnistumista, mutta toisaalta yrittäminen ja harjoittelu voivat lopulta tuottaa niin suurta iloa ja onnistumista, että se on vaivan arvoista.
Kolmas sitaatti kuvaa hyvin musiikkikasvatuksen tärkeää roolia koulussa. Leikki on lasten työtä ja musiikki on osa leikkiä, tunteita ja ajattelua. Musiikin avulla voi myös opettaa eettistä ajattelua sekä vuorovaikutus- ja tunnetaitoja. Samalla tavalla myös myöhemmin aikuisena musiikki on kokemus, jonka avulla voi käsitellä surua, iloa, pettymyksiä tai vihaa. Musiikki on väylä, jonka kautta ilmaistaan itseään ja keho saa kokonaisvaltaisen mielihyvän kokemuksen melodiasta, rytmistä tai tarinasta. Se virittää yhtäaikaa mielen ja kehon herkkään tilaan, jossa musiikin tarjoamat esteettiset aistimukset ovat yhtäaikaa mielellisiä ja kehollisia.
Ihminen on yksi kokonaisuus, jossa ei ole irrallisia henkisiä tai fyysisiä osia. Musiikki tarjoaa kuuntelun mutta lisäksi myös sen tekemisen ja tulkitsemisen kautta taitoja ilmaista itseään ja ainutkertaisia kokemuksia elämästä. Kuten holisitinen ihmiskäsitys muotoilee, ihmisen olemassaolo muodostuu tajunnallisuuden, kehollisuuden ja situationaalisuuden kokonaisuudesta (ks. Rauhala, L. 2005 ym). Musiikki ja muut taide- sekä taitoaineet mahdollistavat tästä ihmiskäsityksen näkökulmasta yhtäaikaa ehjyyden ja keskeneräisyyden sekä oman elämän ainutlaatuisuuden ja merkityksellisyyden kokemuksia.
Esteettinen osaaminen apukysymykset
Viihdyn itse tilassa, jossa asioilla on paikkansa. Siellä on tilaa hengittää raikasta ilmaa ja tasapainonen ympäristö. Pidän siisteydestä - puhtaudesta ja järjestyksestä. Toisaalta minua ei haittaa työskenellä kädet savessa ja tehdä käsillä. Sekin voi omalla tavalla olla järjestelmällistä ja siistiä. Pidän monista tuoksuista; meri, terva, savu, koivuvihdat, kahvi, tuore pulla ja sämpylät, hevoset ja vasta niitetty heinä, sahattu puu ja kutteri. Opettajana viestin itselläni ympäröiville ihmisille sanomattomasti sekä sanallisesti, kuvalla ja liikkeellä. Haluan olla minä ja luultavasti se myös näkyy.
Ilmaisen itseäni luontevasti musiikin, maalaamisen, piirtämisen, askartelun ja käsillä tekemisen kautta. Pidän leipomisesta ja ruuanlaitosta, siivoamisesta ja rakentamisesta. Nykyisin olen erityisesti ihastunut myös kasveihin ja joskus haluaisin olla oman pihan puutarhuri. Haluaisin valikoida erilaisia puita ja pensaita sinne, rakentaa kivikukkapenkin - istuttaa sekä kitkeä. Käsillä tekeminen on ajattelun järjestelemisen aikaa. Itseilmaisuun on paljon välineitä. Toisinaan tuntuu parhaimmalta vain järjestellä laatikoiden sisällöt ja heittää turha menemään. Joskus uppoutuminen maalaamiseen ja värien sekoittamiseen tuntuu hyvältä ja terapeuttiselta. Haluaisin, että jokainen löytäisi itsestään eri väyliä itsensä ilmaisemiseen. Siinä pääsee joskus irrottautumaan itsestä ja katsomaan maailmaa tarkkailijana. Joskus siinä pääsee kiinni hetkeen tiukasti ja unohtaa minuuden. Ilmaisussa löydän usein minuuden osan, joka on jäänyt huomiotta ja pölyttynyt kaapissa liian pitkään. Se pitää tuulettaa ja raikastaa, herättää henkiin. Tuntuu kuin eläisi taas vähän enemmän.
Kauneuden ja rumuuden ero on lähes näkymätön. Toisen kauneus voi toiselle olla rumuutta. Se on pitkälti subjektiivinen kokemus ja tekee siitä haastavan arvioida. Minulle rumuutta on jotkin tunteet: kateus, ilkeys. Esteettistä rumuutta voi olla kura ja lika lattioilla, tai likaiset tiskit pöydällä. Ja nuokin voivat aika ajoin olla kauniita asioita. Kertoa elämästä ja sen inhimmillisyydestä parhaimmillaan.
Oppiminen on sitä, kun välähtää. Silloin tuntuu hyvältä ja riemukkaalta. Voittaa itsensä ja haluaa juhlistaa sitä syömällä hyvin ja jakamalla tätä autuuden tunnetta ystävien kanssa. Oppiminen voi myös olla väsymyksen tunnetta. Kaadut sänkyyn illalla ja suljet silmät pitkän päivän jälkeen. Juuri ennen nukahtamista mielen laitamilla käy ajatus - tänään sain paljon aikaiseksi ja taisin oppia myös jotain uutta. Oppiminen on toisinaan suurta turhautumisen tunnetta. Paiskot kirjaa, hypit tasajalkaa tai kiukun kyyneleitä valuu silmistä. Siltä tuntuu oppiminen. Oivallus tulee monien tunteiden ja toiminnan jälkeen. Oivaltaminen voi myös olla pettymystä. Onko tämä asia todella näin? En ehkä olisikaan halunnut tätä tietää.