Ruotsi ja Venäjä sotivat vuosina 1808-1809 Suomen sodan, jossa Venäjä valloitti Suomen. Venäjä tunnusti Suomen olevan oma kansakuntansa ja Suomesta tuli Venäjän suurruhtinaskunta. Suomi oli autonominen, eli se oli osa Venäjää, mutta se pystyi määräämään paljon omista asioistaan ja lainsäädännöstään.

Suurimmassa osassa Suomea ortodoksit elivät vähemmistönä luterilaisten keskuudessa, mutta muutamissa Karjalan pitäjissä ortodoksit olivat enemmistönä. Autonomian aikana ortodoksien määrä kasvoi 3000:sta 60 000:een, mm. Viipurin läänin Suomeen liittämisen myötä.

Suomen kaupunkeihin perustettiin uusia seurakuntia, sillä kaupunkeihin tuli ortodokseja venäläisten virkamiesten, kauppiaiden ja sotilaiden myötä. Uusia seurakuntia perustettiin mm. Turkuun, Vaasaan, Kuopioon ja Joensuuhun. Helsingin Uspenskin katedraali rakennettiin samasta syystä v. 1868.

Koska Suomen oma lainsäädäntö oli Ruotsin ajan perintöä, se suosi edelleen luterilaista väestöä. Niinpä ortodoksien vähemmistöasema nousi esiin. Ortodokseilla ei esim. ollut mahdollisuutta päästä valtion virkoihin. Lisäksi kiinnitettiin huomioita siihen, että ortodoksipapit eivät osanneet suomen kieltä ja että ortodoksiseurakunnissa kansanopetus oli huonossa tilassa.

Venäjän kirkon pyhä synodi (eli piispojen kokous) päätti, että evankeliumit oli luettava Karjalan alueella Suomen kielellä. Myöhemmin seurakunnat ryhtyivät vaatimaan, että koko jumalanpalvelus pitäisi pitää suomeksi, koska seurakuntalaiset eivät ymmärtäneet venäjää. Tästä tehtiin päätös vuonna 1865.

Synodi halusi parantaa ortodoksien tilannetta Suomessa ja niinpä Pietarin ja Petroskoin hengellisissä akatemioissa ryhdyttiin opettamaan tuleville papeille myös suomen kieltä. Suomen kielen opettaja Tuomas Friman ryhtyi myös kääntämään hengellistä kirjallisuutta suomeksi.

Suomen koululaitos oli luterilaisen kirkon ylläpitämä. Kouluissa opetettiin lukemaan ja laskemaan sekä uskontoa. Ortodoksiseurakunnissa tilanne oli huonompi. Ensimmäiset koulut perustettiin vasta 1840-luvulla. Vuonna 1866 koulujärjestelmä irrotettiin kirkosta ja koulut muuttuivat suomenkielisiksi. Synodi vastusti tätä.

1800-luvun lopulla kansallisuusaate nousi voimakkaasti esiin. Venäjä halusi vahvistaa valtion yhtenäisyyttä ja aloitti toimet, joissa kirkko oli yksi väline. Ortodoksisuus nähtiin osana venäläisyyttä. Suomessa taas haaveiltiin omasta valtiosta. Näiden tahojen näkemykset olivat siis päinvastaisia.

Elävä arkisto: Rauhankappelin vihkiäiset vuonna 1913.

Video: Vihattu tsaari Nikolai II vierailulla Suomessa.

Hovimäen aikaan - Millaista Suomessa oli mm. 1800-luvulla? Videoita Youtubessa