UO: Kristinusko maailmalla

 

1. synty
2. oppi
3. -
4. Katolinen kirkko
5. Protestantit ja evankelis-luterilainen kirkko
6. Ortodoksinen kirkko ja sen Patriarkaatit
7. Orientaaliortodoksit
8. Ortodoksisuus maailmalla

 

1. Kristinusko on maailman suurin uskonto

Jeesus Nasaretilainen:

Kristinusko syntyi juutalaisuuden pohjalta Jeesus Nasaretilaisen elämän ja opetuksien ympärille. Pienestä kalastajajoukon uskonnosta muodostui aikojen saatossa suurin maailmanuskonto, joka on vaikuttanut jokaiseen länsimaalaiseen yhteiskuntaan.

Jeesus Nasaretilainen syntyi vaatimattomissa oloissa noin 2 000 vuotta sitten. Jeesus kritisoi juutalaisia kirjanoppineita ja ulkokohtaista, tekopyhää uskoa. Jeesus sai ympärilleen kuulijoita, joista myöhemmin 12 tuli hänen opetuslapsikseen.

Jeesuksen elämäntapa herätti suurta ärtymystä juutalaisten fariseusten eli kirjanoppineiden keskuudessa. Noin kolmenkymmenen vuoden ikäisenä Jeesus pidätettiin ja tuomittiin ristinkuolemaan.

Jeesuksen läheisimmät ihmiset surivat kovasti mutta yllättyivät suuresti, kun Jeesuksen hauta oli tyhjä. Enkeli ilmoitti heille ensin Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja myöhemmin Jeesus itsekin näyttäytyi vielä seuraajilleen.

Alkuseurakunta:  Jeesuksen seuraajat perustivat oppinsa Jeesuksen opetuksiin ja ylösnousemususkoon. He kertoivat eteenpäin evankeliumia eli ilosanomaa Jeesuksesta ja perustivat seurakuntia.

Tärkeimpiä Jeesuksen seuraajia olivat Pietari ja Paavali. Syyrian Antiokiassa olevat opetuslapset tahtoivat itseään kutsuttavan ”kristityiksi”. Nimi tulee Jeesuksen kutsumanimestä Kristuksesta, joka tarkoittaa juutalaisessa perinteessä voideltua Kuningasta.

Kristittyjen alkutaival ei ollut helppo: he joutuivat rajujen roomalaisten vainojen kohteeksi. Merkittävä seikka kristinuskon leviämiselle oli keisari Konstantinus Suuren kääntyminen kristinuskoon, minkä seurauksena kristinuskosta tuli sallittua Rooman valtakunnassa.

Varhaiset kristityt alkoivat koota oppejaan yhteen, ja niistä muodostettiin Raamattuun Uusi testamentti Vanhan testamentin lisäksi. Siinä Jeesuksen elämästä ja opetuksista kertovat eniten neljä evankeliumia: Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Myös muslimit tunnustavat Jeesuksen, mutta heille Jeesus on profeetta, ei Jumala.

 

2. Kristillinen oppi ja elämäntapa

Kristillinen oppi pohjautuu Jeesuksen ja hänen seuraajiensa opetuksiin. Tarkasta opista on ollut erimielisyyksiä jo kristinuskon alkuajoista lähtien, mutta yhteisiä näkemyksiä on vahvistettu kirkolliskokouksissa, ja niiden pohjalta on muodostettu uskontunnustuksia.

Uskontunnustuksissa kristinusko määritellään yksijumalaiseksi uskonnoksi. Jumalalla on kuitenkin kolme muotoa eli persoonaa – Isä, Poika ja Pyhä Henki. Uskomalla Pojan eli Jeesuksen ristinkuolemaan kristitty saa syntinsä anteeksi ja pääsee taivaaseen. Pyhä Henki on uskon vahvistava ja ylläpitävä voima. Esimerkiksi Jehovan todistajille Jeesus on tärkeä hahmo, mutta he eivät usko Pyhään kolminaisuuteen. Siksi he eivät ole kristittyjä.

Kristinuskon jakaantuminen eri kirkkoihin:

Uskon tulkinnoista on kuitenkin muodostunut historiassa suuriakin skismoja eli riitoja. Merkittävin näistä on idän ortodoksisen ja lännen katolilaisen kirkon ero vuonna 1054.

Toinen merkittävä eroaalto tapahtui 1500-luvulla, kun Martin Lutherin aloittamanuskonpuhdistuksen myötä katolisesta kirkosta erkani useita protestanttisia kirkkoja, mukaan lukien Pohjoismaissa pääsuuntauksena oleva luterilainen kristinusko.

Ekumenia:

Viha ja riidat ovat kuitenkin vastoin Jeesuksen opetuksia, joissa korostetaan anteeksi antoa ja jopa kehotetaan rakastamaan vihamiestään. Uskoon kuuluukin kristillisen opin mukaan lähimmäisenrakkaus, joka tarkoittaa kaikista maailman ihmisistä huolehtimista. Kristilliset kirkot ovat lähentyneet toisiaan ekumenian, eli kirkkojen välisen yhteistyön myötä. Ekumeniassa tavoitellaan sitä, mikä uskossa ja opissa on yhteistä.

Ekumenian seurauksena erilaiset kristilliset kirkkokunnat ja suuntaukset ovat viime vuosikymmeninä korostaneet yhteiskristillisyyttä. Tällöin kristilliset kirkot ja suuntaukset levittävät evankeliumia yhdessä eteenpäin, pienistä opillisista eroista huolimatta.

Pääsuuntaukset: 1. Roomalaiskatolinen kirkko 2. Ortodoksinen kirkko 3. Protestantit (esim. luterilaiset ovat protestantteja)

 

 

4. Katolinen kirkko

Lue 7lk:n kirjasta kappale 35

 

5. EVANKELIS-LUTERILAINEN KIRKKO

Protestanttiset kirkot syntyivät 1500-luvulla Martin Lutherin aloittaman uskonpuhdistuksen vaikutuksesta.
Ne erosivat roomalais-katolisen kirkon yhteydestä.

Protestantismi alkoi alun perin Lutherin ja hänen työtovereidensa ympäriltä alkaneesta kansanliikkeestä. Nimi protestanttinen tulee sanasta protestoida. Protestanttiset kirkot vastustivat silloisen katolisen kirkon tapaa toimia ja opettaa.

Protestanttisille kirkoille ominaista on Raamatun merkityksen korostaminen. Oli tärkeää saada käännettyä Raamattu kansankielelle. Tämän vuoksi mm. suomelle luotiin aikoinaan kirjakieli. Myös jumalanpalvelukset tuli toimittaa kansankielellä. Saarna, eli mm. evankeliumia selittävä opetuspuhe, tuli keskeiseksi. Luterilaista kirkkoa onkin kutsuttu sanan kirkoksi.


Jotkin protestanttiset kirkot ovatkin hylänneet kuvat kirkkorakennuksista, sillä niiden näkemyksen mukaan kuvien katselua tärkeämpää on tulla kuuntelemaan, mitä kirkolla on opetettavana. Muutoinkin protestanttisten kirkkojen pyhäköt ovat katolisia ja ortodoksisia tiloja yksinkertaisemmin koristeltuja.

Koska paavin asema katolisessa kirkossa ja koko Euroopassa oli noussut niin merkittäväksi, havitteli paavin asemaan moni vallanhimoinen mies, jonka tarkoitusperät olivat usein kaikkea muuta kuin kristilliset. Tämä on yksi syy siihen, miksi protestanttiset kirkot halusivat eroon vahvasta kirkollisesta hierarkiasta. Sen sijaan maallikoiden merkitys korostui, samoin kuin henkilön persoonallinen vakaumus.

 

Protestanttiset suuntaukset:

• Luterilaisia 72 miljoonaa (Euroopassa mm. Pohjoismaat ja Saksa)
• Anglikaaneja 77 miljoonaa (Englannin kirkko)
• Anglikaanikirkosta irtaantunut babtismi, 110 miljoonaa (Ei lapsikastetta, kaste aikuisena)
• Anglikaanikirkosta irtaantunut metodismi, 70 miljoonaa (Oli anglikaaninen herätysliike, joka itsenäistyi Yhdysvalloissa omaksi kirkoksi)
• Adventisteja 18 miljoonaa kastettua jäsentä, lisäksi kastamattomat (Odottavat Jeesuksen toisten tulemisen tapahtuvan pian)
• Reformoituja 75 miljoonaa (Sveitsisssä syntynyt protestantismi, jonka perustaja oli aluksi yhteistyössä Lutherin kanssa. Kutsutaan myös kalvinismiksi. Reformoituihin kirkkoihin lukeutuu myös...
• presbyteerikirkko (Skotlannissa, eroaa reformoiduista lähinnä kirkkojärjestyksen osalta)
• puritanismi(Syntyi Englannissa, vaikuttaa Yhdysvalloissa. Puritanismissa pyhää sanaa oli levitettävä kaikkialle ja ihmiset oli saatava ymmärtämään oman elämänsä syntisyys. Myös pyrkimys estää lähimmäisten syntiset teot.
• yhdistyneet kirkot

 

Protestanttisia suuntauksia on muitakin. Merkittävin on helluntailaisuus, joka syntyi Yhdysvalloissa 1900-luvulla babtismin ja metodosmin pohjalta. Helluntaiherätys korostaa Pyhän Hengen kastetta, sen merkkinä näkyvää kielilläpuhumista ja että sen seurakuntien jäsenet ovat elävässä uskossa.
Sen jäsenmäärää on vaikea arvioida, mutta siihen arvioidaan kuuluva 115 miljoonaa jäsentä.
Jos mukaan lasketaan ns. karismaattiset liikkeet, on kokonaisjäsenmäärä 345 miljoonaa.

Muita ovat mm. Pelastusarmeija, anababtistit (joihin kuuluu mm. amishit) sekä Ranskan hugenotit.

6. ORTODOKSINEN KIRKKO

Sana ortodoksinen tulee kreikan kielestä. Se merkitsee kirjaimellisesti ”oikein ylistävää”.
Nimellään ortodoksinen kirkko korostaa sitä, että se on säilyttänyt alkukirkon apostolisen uskon.

- Kirkon syntymähetkenä pidetään ensimmäistä helluntaita, jolloin yhdessä rukoilemaan kokoontuneiden apostolien ylle vuodatettiin Pyhä Henki.

- Ortodoksisen kirkon usko on ilmaistu nikealais-konstantinopolilaisessa uskontunnustuksessa.

Vuosien 325 ja 787 välisenä aikana kirkko määritteli seitsemässä kirkolliskokouksessa ne perusperiaatteet, joiden varassa sekä katolinen, että ortodoksinen kirkko tänäkin päivänä elävät.

- Seuraavina vuosisatoina kirkon itä- ja länsiosat alkoivat kuitenkin monista eri syistä kehittyä opillisesti eri suuntiin. Lopulta nämä erot muodostuivat pysyviksi ja kirkko jakaantui 1200-luvun lopulla. Länteen muodostui roomalaiskatolinen kirkko ja itään jäi ortodoksinen kirkko.

- Idän kirkkoon kuului kirkkojen jakaantuessa neljä hallinnollista aluetta, patriarkaattia: Konstantinopoli, Aleksandria, Antiokia ja Jerusalem.

 

 

 

UUDET PATRIARKAATIT JA PAIKALLISKIRKOT

Jo mainittujen patriarkaattien rinnalle syntyi ajan mittaan uusia patriarkaatteja ja itsenäisiä eli autokefalisia ortodoksisia kirkkoja.

Jo mainittujen vanhojen patriarkaattien lisäksi on nykyisin olemassa viisi muuta patriarkaattia:
- Moskovan, Serbian, Romanian, Bulgarian ja Georgian patriarkaatit

sekä viisi itsenäistä eli autokefalista ortodoksista kirkkoa
- Kyproksen, Kreikan, Puolan, Albanian sekä Tsekin ja Slovakian kirkko.

Konstantinopolin patriarkaatilla – jonka alaisuuteen Suomenkin ortodoksinen kirkko autonomisena (eli sisäisesti itsenäisenä) kirkkona kuuluu – on yhä kunnia-asema ensimmäisenä ortodoksisena patriarkaattina. Sen keskuspaikka on Istanbulissa, joka on Konstantinopolin nykyinen nimi.

Patriarkaatin nykyinen päämies, ekumeeninen patriarkka Bartolomeos I on järjestyksessä 270:s Konstantinopolin patriarkka.

Nykyisin ortodoksiseen kirkkoon kuuluu maailmassa yhteensä noin 270 miljoonaa ihmistä.

 

7. ORIENTAALIORTODOKSIT

 

Vuonna 451 ortodoksisesta kirkosta erosi ryhmiä, joista muodostuivat orientaaliortodoksiset kirkot.

Ne erosivat kirkon neljännen yleisen kirkolliskokouksen jälkeen, silllä ne eivät hyväksyneet sen päätöksiä. Kirkolliskokouksissa muotoiltiin kirkon oppi, mutta orientaaliortodoksit hyväksyivät vain kolmen ensimmäisen kokouksen päätökset. 

Kiistan aihe neljännessä kirkolliskokouksessa oli käsitys Kristuksen luonnosta. Onko Kristus sekä ihminen, että Jumala? Orientaaliortodoksien mielestä ei, vaan ihmisyys ja jumaluus ovat sulautuneet yhteen. Tätä oppia kutsutaan monofysitismiksi ja kirkolliskokous tuomitsi sen harhaopiksi. 

Kaikki orientaaliset kirkot ovat täysin itsenäisiä kirkkoja. Heillä on keskenään täydellinen ehtoollisyhteys, mutta ehtoollisyhteyttä ei ole ortodoksisen kirkon kanssa (kuten esimerkiksi Suomen ortodoksisen kirkon kanssa). Tämä tarkoittaa, ettei ortodoksit ja orientaaliortodoksit voi käydä toistensa kirkkojen ehtoollisella.

Viime vuosikymmeninä on käyty lukuisia oppikeskusteluja ja niissä on selvinnyt, että syytös monofysitismistä on saattanut perustua väärinkäsityksiin. Aikanaan eroon johtaneet syyt saattavat olla enemmän kirjallisia ja verbaalisia kuin teologisia syitä. Voi ajatella, että molemmilla onkin sama usko, mutta uskon ulkoiset muodot eroavat toisistaan. Oppikeskusteluissa onkin jo ratkaistu monia telogisia kysymyksiä myönteisesti ja lähentymistä on tapahtunut.

Merkittävimmät orientaaliortodoksiset kirkot ovat
- Egyptin koptilainen kirkko,
- Etiopian koptilainen kirkko
- Eritrean kirkko
- Armenian kirkko.
- Syyrian ortodoksinen kirkko
- Intian syyrialais-malankarilainen kirkko

Monet orientaaliortodoksit kokevat vainoa kotimaassaan uskonnon vuoksi.