Suonenjoen koe 30.4.
Tiivistelmiä
Kpl 4 (Lue myös kirja)
Katumuksen sakramentti
Ihminen voi ajatella, sanoa tai tehdä väärin toisia ihmisiä tai Jumalaa kohtaan. Vääriä tekoja voi pyytää anteeksi ja tätä varten on olemassa katumuksen sakramentti.
Katumuksen sakramenttia kutsutaan myös synnintunnustukseksi. Ihminen tunnustaa väärät tekonsa Jumalalle papin läsnäollessa. Papille voi kertoa mieltä painavat asiat, eikä pappi saa kertoa niitä kenellekään, sillä hänellä on vaitiolovelvollisuus. Pappi voi antaa ohjeita siihen, miten tulisi toimia. Katumuksen tarkoitus on, että ihminen muuttuisi. Anteeksipyytämisen jälkeen ei jatketa entiseen tapaan.
Katumuksen sakramentissa Pyhä Henki on läsnä salaisesti. Siksi kyseessä on sakramentti eli mysteerio.
Katumukseen tulisi osallistua säännöllisesti, esimerkiksi paastojen aikana, mutta kuitenkin vähintään kerran vuodessa. Yleensä käydään saman papin luona. Katumuksen vastaanottavaa pappia kutsutaankin rippi-isäksi.
Papin kanssa käydyn keskustelun lopuksi katuva polvistuu evankeliumikirjan ja ristin eteen. Pappi peittää pään epitrakiililla ja lukee synninpäästörukoukset. Lopuksi suudellaan evankeliumikirjaa ja ristiä ja pyydetään papilta siunaus.
Kpl 9 kaste
Kasteessa tullaan ortodoksisen kirkon jäseneksi. Kastetta edeltää nimen antaminen, jos sitä ei ole tehty 8. päivän iässä.
Kirkottaminen tapahtuu 40 päivänä syntymästä.
Kirkottaminen toimitetaan nykyään usein vasta kasteen jälkeen, jotta uusi kirkon jäsen pääsee ehtoolliselle pian kasteensa jälkeen.
Lapsi kastetaan pääsääntöisesti noin kahden kuukauden iässä.
Kastetta varten tarvitaan vähintään yksi kummi, joka on ortodoksi.
Kastettava lapsi tuodaan esim. pyyhkeeseen suojattuna papin luokse.
Nimenantorukouksen jälkeen ortodoksinen kummi lukee uskontunnustuksen lapsen puolesta.
Varsinainen kastetoimitus alkaa veden pyhittämisellä.
Lapsikaste tapahtuu kolmesti veteen upottamalla Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Kasteen jälkeen kastettu puetaan uuden elämän merkiksi puhtaan valkoiseen pukuun ja kaulaan laitetaan kaularisti.
Mirhavoitelun sakramentti
Voitelu siunatulla mirhaöljyllä tapahtuu heti kasteen jälkeen. Pappi voitelee mirhalla ristinmerkin kastetun otsaan, silmiin, sieraimiin, suuhun, molempiin korviin, rintaan, käsiin ja jalkoihin lausuen: "Pyhän Hengen lahjan sinetti". Tähän seurakunta vastaa: "Aamen".
Mirhavoitelun kautta Pyhä Henki tulee osaksi vastakastetun kristityn elämää.
Samalla kastettavasta tulee kirkon täysivaltainen jäsen.
Raamatun lukemisen edellä kastettu kummeineen kiertää kasteastian kolmesti sitoutumisen merkiksi.
Video Asetuksista saa venäjänkielisen tekstityksen (Ukraina automaattikäännöksellä)
KPL 20
- Kristityllä on omalta osalta vastuu myös yhteiskunnasta
- Yhteiskunnan lakeja ja sääntöjä tulee noudattaa
- Niiden rikkomisella vahingoittaa joko lähimmäistä tai yhteisöä
- Kansalaisuus tuo myös oikeuksia
- Oikeuksia seuraa myös velvollisuus
- oikeus: terveydenhuolto – velvollisuus: verojen maksu
- Isänmaanrakkaus on myönteinen asia, mutta kiihkoisänmaallisuus ei
- Kristus kiinnitti huomiota sairaisiin ja köyhiin
- Niissä maissa, joissa yhteiskunta ei heistä huolehdi, on kirkolla suuri merkitys
- Hyvinvoivien maiden kristittyjen velvollisuus on osallistua tähän auttamiseen
- Sota on aina paha asia, mutta yleensä kirkot hyväksyvät puolustusvoimat
- Sodan voi ymmärtää, jos sillä vältetään jotain vielä pahempaa
- Kirkko näkee eron murhan ja sodassa tappamisen välillä.
- Työnteko on myös ihmisen velvollisuus
- Rikkaus itsessään ei ole paha asia, mutta rikkaalla on vastuu omaisuudestaan
- Sitä tulee käyttää myös lähimmäisten auttamiseen.
- Sitä ei tarvitse jakaa tasan kaikkien kanssa, mutta esim. työllistäminen auttaa muita
- Kirkon opetus kehottaa meitä tekemään enemmän kuin laki velvoittaa
- Lait ovat joskus ristiriidassa kirkon opetuksen kanssa.
- Kirkko voi vain vedota vapaaehtoisuuteen ja rakkauteen.
Kpl 28: Sairaus ja kuolema
- Sairaanvoitelu on yksi sakramenteista.
- Se ei ole viimeinen voitelu.
- Ihmisen parantuminen riippuu Jumalan tahdosta.
Kuolemaan valmistautuminen
- Kirkko tukee ihmisiä elämän eri vaiheissa.
- Kirkko valmistaa jäseniään kuolemaan mm. jumalanpalvelusteksteissä
- On olemassa rukouspalvelus kuoleman lähestyessä.
- Vainaja tulisi haudata kolmantena päivänä (harvoin mahdollista)
Hautauspalvelus
- Hautauspalveluksen kaava on aamupalveluksen. Se julistaa ylösnousemusta.
- Arkku asetetaan korokkeelle, kasvot alttariin päin.
- Arkun kansi avoinna. Vainaja on palveluksessa ’läsnä’.
- Ominaista runsas suitsutus.
- Hyvästijättö: Viimeinen tervehdys vainajalle. Tehdään vainajalle ristinmerkki. Arkussa olevaa ikonia suudellaan.
- Ennen arkun sulkemista pappi ripottelee hiekkaa arkkuun ristinmuotoisesti ja lausuu: ’Herran on maa ja kaikki…’
- Arkku tulisi laskea hautaan siten, että kasvot ovat itään, auringonnousuun päin.
Vainajien muisteleminen
- Vainajien puolesta kehotetaan rukoilemaan. Rakkauden siteet vainajaan eivät katkea.
- Kirkko uskoo esirukouksen voimaan.
- Panihida 3., 9., 40., päivä ja vuosipäivinä.
- On olemassa myös erityisiä vainajien muistelupäiviä.
