Itävalta, Lingenau 9/25
Creating a Supportive and Sustainable School
6.9.25
Reissun viimeinen päivä! Aloitimme syömällä hotelliaamiaisen ja pakkaamalla tavarat jälleen kasaan. Tämän jälkeen lähdimme päiväksi haahuilemaan ympäri Züchrihin keskusta-aluetta. Ihailimme puistossa olevia valtavia vaahteroita sekä hurjaa vauhtia virtaavaa Limmat -jokea. Ennen luksusliikekatu Banhofstrasselle siirtymistä kävimme varmistamassa, miten pääsemme illalla päärautatieasemalta junalla lentökentälle.
Luksusliikekadulla oli useampia sveitsiläisiä suklaakauppoja, joista pystyi ostamaan käsintehtyä suklaata. Eteenpäin kävellessämme huomasimme markkinat tai kirpparitapahtuma, jonka läpi kuljimme järven rannalle. Tänään kävelimme hieman pidemmälle ensin järven toista rantaa ja sitten toista. Lumihuippuvuoret näkyivät tänään paremmin kuin eilen. Edelleen ne ovat aivan huikeat! Zürich -järven rantaa pitkin kulkee kävelyreittejä, joissa näkyi paljon lenkkeilijöitä. Useammasta paikasta pääsee myös uimaan! Tällä kertaa uintireissu jäi meiltä väliin.
Kuljimme kohti lounasta Operatalon aukion kautta. Lounaat olivat tänään marketin valikoimista löytyneet valmissalaatit, jotka nautimme Operatalon aukiolla. Viimeiset tuliaisostokset, juustoa ja suklaata, haimme vielä Coopista ennen rinkkojen noutoa hotellilta. Matka tänne Zürichin lentokentälle taittui nopeasti junalla. Pikkuisen erikoinen tilanne oli raiteilta juna-asemalle noustessamme kun edessä oli poliisien eristämä alue ja huomasimme, että alueen keskellä oli yksinäinen matkalaukku. Me jatkoimme matkaa kohti lähtöselvitystä ja turvatarkastusta, jotka sujuivat erittäin joutuisasti!
Hetken kuluttua hyppäämme sinivalkoisille siiville kohti Helsinkiä! Matka on ollut kaikkineen erittäin onnistunut. Kurssilta jäi käteen useampi koulussa toteutettava idea. Kaipuu vuorille taisi jäädä meille molemmille, joten seuraavaa Keski-Euroopan matkaa odottelemme jo innolla :)
Luksusliikekadulla oli useampia sveitsiläisiä suklaakauppoja, joista pystyi ostamaan käsintehtyä suklaata. Eteenpäin kävellessämme huomasimme markkinat tai kirpparitapahtuma, jonka läpi kuljimme järven rannalle. Tänään kävelimme hieman pidemmälle ensin järven toista rantaa ja sitten toista. Lumihuippuvuoret näkyivät tänään paremmin kuin eilen. Edelleen ne ovat aivan huikeat! Zürich -järven rantaa pitkin kulkee kävelyreittejä, joissa näkyi paljon lenkkeilijöitä. Useammasta paikasta pääsee myös uimaan! Tällä kertaa uintireissu jäi meiltä väliin.
Kuljimme kohti lounasta Operatalon aukion kautta. Lounaat olivat tänään marketin valikoimista löytyneet valmissalaatit, jotka nautimme Operatalon aukiolla. Viimeiset tuliaisostokset, juustoa ja suklaata, haimme vielä Coopista ennen rinkkojen noutoa hotellilta. Matka tänne Zürichin lentokentälle taittui nopeasti junalla. Pikkuisen erikoinen tilanne oli raiteilta juna-asemalle noustessamme kun edessä oli poliisien eristämä alue ja huomasimme, että alueen keskellä oli yksinäinen matkalaukku. Me jatkoimme matkaa kohti lähtöselvitystä ja turvatarkastusta, jotka sujuivat erittäin joutuisasti!
Hetken kuluttua hyppäämme sinivalkoisille siiville kohti Helsinkiä! Matka on ollut kaikkineen erittäin onnistunut. Kurssilta jäi käteen useampi koulussa toteutettava idea. Kaipuu vuorille taisi jäädä meille molemmille, joten seuraavaa Keski-Euroopan matkaa odottelemme jo innolla :)
5.9.25
Viimeiseen kurssipäivään heräsimme sateisessa Linegnaussa. Ensin esittelimme kurssitehtävämme. Me teimme videon hyönteishotelliprojektista. Saksalaiset kurssikaverimme olivat tehneet Power point -esityksen kurssin sisällöstä kollegoilleen. Esittelyiden jälkeen tehtävänämme oli kehittää johonkin kurssisisältöön liittyvä suoraan kouluun siirrettävä aktiviteetti. Kurssikavereistamme Katarina oli suunnitellut kestävän kehityksen projektin pikamuotikulttuurin ympärille ja Inan suunnitelmana oli suurempi kokonaisuus joka liittyi tiimityöhön, kiusaamisen ehkäisyyn ja yhdenvertaisuuteen. Me teimme kaksi suunnitelmaa, toinen liittyi vieraslajien kitkemiseen ja toinen väkivallattomaan itsepuolustukseen. Lopuksi kävimme läpi kurssipalautteen, saimme todistukset, otimme kuvia ja sanoimme heipat Akikolle, Evalle, Katarinalle sekä Inalle. Heitimme rinkat selkään, vilkuttelimme Lingenaulle ja aloitimme matkan kohti Zürchiä. Ensin bussilla Bregenziin ja sitten junalla Zürichiin.
Päärautatieasemalta suunnistimme Hotel Limmathofiin, joka sijaitsee aivan kaupungin ytimessä. Huoneestamme on hieno näköala kohti kaupungin halkovaa Limmat -jokea sekä päärautatieasemaa. Melko lämpöisessä säässä lähdimme tutustumaan kävellen kaupunkiin. Samalla puolella jokea, kuin hotellimme, sijaitsee keskiaikainen Niderdorfin kaupunginosa. Kävelimme sen läpi kohti Zürichjärven rantaa. Sen takana horisontissa näkyivät mahtavat lumihuippuiset vuoret. Suuntasimme muutaman mutkan kautta takaisin Niederdorfiin syömään. Vuorossa oli jälleen lihaa ja perunaa, tällä kertaa perunat olivat röstin muodossa. Jälkkäriksi söimme vielä erittäin maistuvat creppesit! Tuliaisostosten kautta suuntasimme takaisin hotellille.
Päärautatieasemalta suunnistimme Hotel Limmathofiin, joka sijaitsee aivan kaupungin ytimessä. Huoneestamme on hieno näköala kohti kaupungin halkovaa Limmat -jokea sekä päärautatieasemaa. Melko lämpöisessä säässä lähdimme tutustumaan kävellen kaupunkiin. Samalla puolella jokea, kuin hotellimme, sijaitsee keskiaikainen Niderdorfin kaupunginosa. Kävelimme sen läpi kohti Zürichjärven rantaa. Sen takana horisontissa näkyivät mahtavat lumihuippuiset vuoret. Suuntasimme muutaman mutkan kautta takaisin Niederdorfiin syömään. Vuorossa oli jälleen lihaa ja perunaa, tällä kertaa perunat olivat röstin muodossa. Jälkkäriksi söimme vielä erittäin maistuvat creppesit! Tuliaisostosten kautta suuntasimme takaisin hotellille.
4.9.25
Päivän aluksi pidimme esittelyt kouluistamme. Me kerroimme Jokivarren koulusta diaesityksellä ja tarjosimme tietenkin salmiakkia ja suklaata! Kurssikaverimme Katarina ja Ina työskentelevät Saksassa koulussa jossa opiskelevilla nuorilla ja aikuisilla ovat jääneet jonkin kouluasteen opinnot kesken. Heidän koulunsa on kahdessa eri kaupungissa ja opetusta on sekä päivällä että illalla. Kuulimme myös millaisia Erasmus + -projekteja he ovat tehneet oppilaiden kanssa.
Kurssipäivämme varsinaisena aiheena oli tänään itsepuolustustaidot. Kouluttajamme Eva on kahden mustan vyön karateka sekä itsepuolustustaitojen opettaja. Eva opettaa näitä väkivallattomia taitoja myös kouluissa. Hän kävi ensin läpi tilanteita, joissa mahdollisesti joutuu käyttämään itsepuolustustaitoja. Suurin osa näistä tilanteista tapahtuu tuttujen henkilöiden kanssa, esimerkiksi perheen jäsenten välillä, kouluissa ja harrastuksissa.
Ensin harjoittelimme erilaisia keinoja puolustaa itseään ilman fyysistä kontaktia. Kokeilimme miten jo oma olemus ja katse vaikuttavat hyökkäävään henkilöön. Näiden lisäksi yksi sana - lopeta- sanottuna painavasti saa usein toisen perääntymään. Tämän jälkeen harjoittelimme esimerkiksi miten pääsee irti kun joku ottaa ranteesta kiinni. Opimme useita eri keinoja tähän. Lisäksi kokeilimme muutamaa eri potkua ja lyöntiä pistareihin. Väkivallatonta itsensä puolustamista olisi mielenkiitoista kokeilla myös omien oppilaiden kanssa!
Iltapäivä meillä oli vapaata ja lähdimme tietenkin kohti vuoria! Kohteena oli Aussa sijaitseva Diedamskopf, joka on 2090 m korkea. Ajelimme ensin paikallisbussilla Schoppernauhin, josta Bergbahnen lähti nousemaan kohti vuoren huippua. Gondolihissin ala-asema oli 850m korkeudessa ja yläasema 2020m korkeudessa. Hissimatka kesti noin 20 min. Maisemat hissistä olivat henkeäsalpaavat! Hissin yläasemalta kävelimme n. 10 min matkan vuoren huipulle. Näkymät olivat vieläkin mahtavammat täältä!
Maisemien ihailun jälkeen matkasimme Bergbahnella takaisin alas ja bussilla kohti illallista hotellissamme Lingenaussa. Olemme kokeneet hieman haastavana ruokarytmin. Lounasaikaan ei oikein saa mitään kunnon ruokaa, vaan mennään välipaloilla, ja illallinen on vasta klo 18-19 välissä. Ruoka on melko raskasta, mutta hyvän makuista.
Nyt vuorossa on pakkailut, koska huomenna kurssi päättyy ja siirrymme Zürichiin yhdeksi yöksi!
Kurssipäivämme varsinaisena aiheena oli tänään itsepuolustustaidot. Kouluttajamme Eva on kahden mustan vyön karateka sekä itsepuolustustaitojen opettaja. Eva opettaa näitä väkivallattomia taitoja myös kouluissa. Hän kävi ensin läpi tilanteita, joissa mahdollisesti joutuu käyttämään itsepuolustustaitoja. Suurin osa näistä tilanteista tapahtuu tuttujen henkilöiden kanssa, esimerkiksi perheen jäsenten välillä, kouluissa ja harrastuksissa.
Ensin harjoittelimme erilaisia keinoja puolustaa itseään ilman fyysistä kontaktia. Kokeilimme miten jo oma olemus ja katse vaikuttavat hyökkäävään henkilöön. Näiden lisäksi yksi sana - lopeta- sanottuna painavasti saa usein toisen perääntymään. Tämän jälkeen harjoittelimme esimerkiksi miten pääsee irti kun joku ottaa ranteesta kiinni. Opimme useita eri keinoja tähän. Lisäksi kokeilimme muutamaa eri potkua ja lyöntiä pistareihin. Väkivallatonta itsensä puolustamista olisi mielenkiitoista kokeilla myös omien oppilaiden kanssa!
Iltapäivä meillä oli vapaata ja lähdimme tietenkin kohti vuoria! Kohteena oli Aussa sijaitseva Diedamskopf, joka on 2090 m korkea. Ajelimme ensin paikallisbussilla Schoppernauhin, josta Bergbahnen lähti nousemaan kohti vuoren huippua. Gondolihissin ala-asema oli 850m korkeudessa ja yläasema 2020m korkeudessa. Hissimatka kesti noin 20 min. Maisemat hissistä olivat henkeäsalpaavat! Hissin yläasemalta kävelimme n. 10 min matkan vuoren huipulle. Näkymät olivat vieläkin mahtavammat täältä!
Maisemien ihailun jälkeen matkasimme Bergbahnella takaisin alas ja bussilla kohti illallista hotellissamme Lingenaussa. Olemme kokeneet hieman haastavana ruokarytmin. Lounasaikaan ei oikein saa mitään kunnon ruokaa, vaan mennään välipaloilla, ja illallinen on vasta klo 18-19 välissä. Ruoka on melko raskasta, mutta hyvän makuista.
Nyt vuorossa on pakkailut, koska huomenna kurssi päättyy ja siirrymme Zürichiin yhdeksi yöksi!
3.9.
Tänään pääsimme vuorille auttamaan lehmien laitumen huoltotöissä. Ajelimme autolla Hittisaun kylään, jossa tapasimme puistonvartija-Lisan ja paikallisen maanviljelijän, Ragnarin. Heidän kanssaan siirryimme autolla ja golfkärryllä yllemmäs lehmien kesälaitumelle. Jotta laidunalue pysyy avoimena, tulee niiltä poistaa pienet kuuset. Tämä oli meidän tämän päivän tehtävämme. Otimme Lisalta oksasakset ja lähdimme hommiin! Lisalla oli lisäksi pieni moottorisaha ja Ragnarilla saha. Tärkeää oli saada kannot mahdollisimman mataliksi, jotta lehmät eivät kompastu niihin.
Hikisen parin tunnin urakan jälkeen laskeuduimme Ragnarin vuoristomajalle, jossa oli vuorossa lounas - täytettyjä leipiä. Hittisaun kylään saapuessamme tutustuimme vielä Ragnarin luomuviljelmiin hänen tilallaan BIO-Kräutergarden in Hittisau. Tilalla kasvaneista yrteistä he tekevät erilaisia mausteita ja teetä.
Päivän aikana kuulimme paljon Lisan työstä puistonvartijana. Tällä Bregenzerwaldin alueella jokaisella alakoululla on nimetty puistonvartija, joka vierailee koulussa ja työskentelee heidän kanssaan esimerkiksi metsässä erilaisten projektien parissa. Tälläinen järjestelmä olisi aika mielenkiintoinen Suomessakin!
Hotellille palattuamme kasasimme kurssin alussa annetun tehtävän. Meidän piti koota jonkinlainen artikkeli tai sosiaalisen median postus kurssita, jossa käyttäisimme tekoälyä apuna. Päätimme luoda videon iMoviella hyönteishotelliprojetista. Tekoälyä käytimme videossa olevien tekstien luomiseen ja kääntämiseen. Videon pääsee katsomaan sivupalkista.
Alkuillasta ajelimme vielä Akikon autolla Hittisauhun tutustumaan permakulttuuriseen viljelyyn. Permakulttuurinen viljely on kestävän ja luonnonmukaisen viljelyn menetelmä, joka perustuu luonnon ekosysteemien matkimiseen. Sen tavoitteena on luoda monimuotoisia, omavaraisia ja vähän hoitoa vaativia viljelyjärjestelmiä, jotka tukevat sekä ihmisten että ympäristön hyvinvointia (lähde Copilot). Tällä farmilla kasvatettiin erilaisia vihanneksia, marjoja, saksanpähkinöitä ja hedelmiä. He myös tekivät käyttämänsä mullan itse kompostoimalla.
Hikisen parin tunnin urakan jälkeen laskeuduimme Ragnarin vuoristomajalle, jossa oli vuorossa lounas - täytettyjä leipiä. Hittisaun kylään saapuessamme tutustuimme vielä Ragnarin luomuviljelmiin hänen tilallaan BIO-Kräutergarden in Hittisau. Tilalla kasvaneista yrteistä he tekevät erilaisia mausteita ja teetä.
Päivän aikana kuulimme paljon Lisan työstä puistonvartijana. Tällä Bregenzerwaldin alueella jokaisella alakoululla on nimetty puistonvartija, joka vierailee koulussa ja työskentelee heidän kanssaan esimerkiksi metsässä erilaisten projektien parissa. Tälläinen järjestelmä olisi aika mielenkiintoinen Suomessakin!
Hotellille palattuamme kasasimme kurssin alussa annetun tehtävän. Meidän piti koota jonkinlainen artikkeli tai sosiaalisen median postus kurssita, jossa käyttäisimme tekoälyä apuna. Päätimme luoda videon iMoviella hyönteishotelliprojetista. Tekoälyä käytimme videossa olevien tekstien luomiseen ja kääntämiseen. Videon pääsee katsomaan sivupalkista.
Alkuillasta ajelimme vielä Akikon autolla Hittisauhun tutustumaan permakulttuuriseen viljelyyn. Permakulttuurinen viljely on kestävän ja luonnonmukaisen viljelyn menetelmä, joka perustuu luonnon ekosysteemien matkimiseen. Sen tavoitteena on luoda monimuotoisia, omavaraisia ja vähän hoitoa vaativia viljelyjärjestelmiä, jotka tukevat sekä ihmisten että ympäristön hyvinvointia (lähde Copilot). Tällä farmilla kasvatettiin erilaisia vihanneksia, marjoja, saksanpähkinöitä ja hedelmiä. He myös tekivät käyttämänsä mullan itse kompostoimalla.
2.9.25
Kolmas päivä alkoi sateisena. Ohjelmassa oli ensin hyönteishotellien tekemistä. Meitä opastamaan tuli paikallinen puuseppä-Sepp. Hän oli ollut aamulla kauhuissaan, kun vastassa oli viiden naisen ryhmä, eikä yhtään miestä :D Sepp on tehnyt paljon samanlaisia projekteja paikallisten alakoululaisten kanssa. Ensin lähdimme kävelylle lähiympäristöön. Saimme kuulla, että hyönteishotellit ovat munimista varten. Näimme suuren vanhaan käyrrynpyörään tehdyn hotellin, joka ei ollut kovin hyvä esimerkki Seppin mielestä. Parasta materiaalia hyönteishotelleihin ovat erilaiset puunpalat, joihin on porattu reikiä. Kivet, kepit, puunpalaset jne eivät ole hyviä koteja hyönteisten munille.
Kävelyn jälkeen pääsimme rakentamaan omat hotellimme. Tai oikeastaan sommittelemaan puunpalaset Seppin meille rakentamiin hotelleihin. Tämä oli mukavaa puuhaa! Teimme yhdessä yhden ison hotellin ja yhden pienen. Ison lahjoitimme kuljetushaasteiden takia kurssikaverimme Inan tallille keski-Saksaan. Pienemmän tuomme mukana koululle ja etsimme sille oppilaiden kanssa yhdessä sopivan paikan. Sepp oli todennut Evalle hotellien rakentamisen päätteeksi, että naisporukan kanssa oli ollut oikein mukavaa!
Lounastauon jälkeen lähdimme yhdessä Inan autolla kohti Bregenzin kaupunkia ja iltapäivän kulttuuriaktiviteettia. Sää oli suosiollinen, sadepilvet väistyivät ja aurinko paistoi lämpimästi. Eva esitteli meille kaupunkia. Kävelimme Boden -järven rannassa sekä kaupungin vanhassa osassa. Vanha kaupunki on n.1500-luvulta. Bregenz tuhoutui osittain toisen maailman sodan aikana ja kaupungissa onkin aika paljon uudisrakennuksia. Kävelykierroksen jälkeen vierailimme Voralberg museumissa. Siellä oli nahtävillä mm. Voralbergin kaivauksien löytöjä, esineistöä alueelta sekä näyttelyt liittyen purjehdukseen ja soittokuntiin. Museossa oli paljon erilaisia tehtäviä lapsille ja lapsenmielisille. Yksi näyttelyhuone oli täynnä erilaisia tehtävälaatikoita, joissa oli esimerkiksi lautapelejä, solmujen harjoittelua, aikaeroon tutustumista... Museossa oli tänä kesänä yhden taitelijan, jonka suuri teos oli esillä museon aulassa, toiveesta vierailijoiden taidepajoja kerran viikossa kolmen tunnin ajan. Siellä tehdyt teokset sai ottaa mukaan tai ne sai jättää esille museoon.
Ennen takaisin Lingenauhun ajoa kävimme kaikki yhdessä illallisella syömässä tyypillistä itävaltalaista ruokaa. Wieninleikkeiden annoskoot olivat jälleen valtavia, mutta saimme lähes kaiken syötyä! Ajomatka kotiin meni hienoista maisemista nauttien ja Inan countrymusiikkia kuunnellen.
Kävelyn jälkeen pääsimme rakentamaan omat hotellimme. Tai oikeastaan sommittelemaan puunpalaset Seppin meille rakentamiin hotelleihin. Tämä oli mukavaa puuhaa! Teimme yhdessä yhden ison hotellin ja yhden pienen. Ison lahjoitimme kuljetushaasteiden takia kurssikaverimme Inan tallille keski-Saksaan. Pienemmän tuomme mukana koululle ja etsimme sille oppilaiden kanssa yhdessä sopivan paikan. Sepp oli todennut Evalle hotellien rakentamisen päätteeksi, että naisporukan kanssa oli ollut oikein mukavaa!
Lounastauon jälkeen lähdimme yhdessä Inan autolla kohti Bregenzin kaupunkia ja iltapäivän kulttuuriaktiviteettia. Sää oli suosiollinen, sadepilvet väistyivät ja aurinko paistoi lämpimästi. Eva esitteli meille kaupunkia. Kävelimme Boden -järven rannassa sekä kaupungin vanhassa osassa. Vanha kaupunki on n.1500-luvulta. Bregenz tuhoutui osittain toisen maailman sodan aikana ja kaupungissa onkin aika paljon uudisrakennuksia. Kävelykierroksen jälkeen vierailimme Voralberg museumissa. Siellä oli nahtävillä mm. Voralbergin kaivauksien löytöjä, esineistöä alueelta sekä näyttelyt liittyen purjehdukseen ja soittokuntiin. Museossa oli paljon erilaisia tehtäviä lapsille ja lapsenmielisille. Yksi näyttelyhuone oli täynnä erilaisia tehtävälaatikoita, joissa oli esimerkiksi lautapelejä, solmujen harjoittelua, aikaeroon tutustumista... Museossa oli tänä kesänä yhden taitelijan, jonka suuri teos oli esillä museon aulassa, toiveesta vierailijoiden taidepajoja kerran viikossa kolmen tunnin ajan. Siellä tehdyt teokset sai ottaa mukaan tai ne sai jättää esille museoon.
Ennen takaisin Lingenauhun ajoa kävimme kaikki yhdessä illallisella syömässä tyypillistä itävaltalaista ruokaa. Wieninleikkeiden annoskoot olivat jälleen valtavia, mutta saimme lähes kaiken syötyä! Ajomatka kotiin meni hienoista maisemista nauttien ja Inan countrymusiikkia kuunnellen.