Yhteisön ja kouluttajan on hyvä etukäteen tiedostaa prosessin kulku. Kun tunnistat prosessin vaiheet, et lannistu. Muutos on kuin raketti. Se vaatii valtaisan energian läpäistäkseen ilmakehän. Läpäisyn jälkeen sitä ei pidättele mikään.

Käytännön kokemusten pohjalta voi todeta, että koulutusprosessi on myötäillyt muutosprosessin vaiheita.

Tiimin muotoutumisprosessia kuvaavat vaiheet ovat muotoutuminen (forming tai testing), myrsky (storming tai chaos), pelisäännöt (norming) ja yhteissuoritus (performing). Muutosta voidaan kuvailla samalla tavalla.

1. Muodostumisvaiheessa kysytään, miksi olemme tässä? Ketä nämä muut ovat ja voiko heihin luottaa? Mitä aiomme tehdä? Mitä minulta vaaditaan? Hyväksytäänkö minut?

2. Myrskyvaiheessa kysytään, kuinka paljon minä voin vaikuttaa? Kuinka onnistun? Kuinka työskentelemme yhdessä?

3. Pelisääntövaiheessa kysytään, saanko huomiota tuloksistani? Onnistummeko yhdessä? Tässä vaiheessa yritetään saada hyvää tulosta, mutta päämäärät ja tavoitteet ovat vielä jonkin verran epäselviä.

4. Yhteissuoritusvaiheessa kysytään, mitä muita tavoitteita voisimme saavuttaa? Saammeko tunnustusta? Miten voimme kehittyä yhteisönä?

Prosessi etenee usein siten, että alussa uutta kehittämiskoulutusta kohtaan koetaan mielenkiintoa (mitä me saamme tästä? Nyt saadaan jotain uutta! Saammeko helpotusta arjen työhön? Kaipaamme malleja, joita viemme arkeen mahdollisimman pian).

Alkuinnostuksen jälkeen tulee muutosvastarinnan kuoppa (Mitä minulta vaaditaan? Minulta vaaditaan jotain, pystynkö, osaanko…?) Tässä vaiheessa, kun valmiita malleja ei tulekaan, vaan aletaan prosessoida yhteistä toimintatapaa kiusaamistilanteissa, tapahtuu helposti pitkästymistä. (Emmekö nyt voisi jo tästä päästä selvyyteen? Mitä tätä vielä jauhetaan?) Kuitenkaan koko yhteisö ei seiso tässä vaiheessa menettelytapojen takana, joten prosessin kiirehtiminen tässä vaiheessa söisi sitoutumiselta pohjan pois. Tällä vaiheella on myöhemmin myös annettavaa koko yhteisön tavalle toimia. yhteisö oppii sopimaan tässä vaiheessa, miten he pääsevät sopimukseen yhteisistä menettelytavoista, ei vain kiusaamiseen liittyen vaan myös muissa asioissa. Kouluttajilta tämä vaihe vaatii sitkeyttä ja uskoa siihen että tämä vaihe on osa normaalia prosessin kulkua.

Kun tämä vaihe ohitetaan (vaatii sitä että koulutuksessa mietityt asiat viedään arkeen ja ne toimivat), prosessi lähtee menemään kohti toimintatavoista sopimista, oma rooli selkeytyy, vastuut löytyvät. Hiljalleen yhteisö oppii tavan tehdä asiat yhdessä, jakaa osaamista ja ottaa vastaan muiden osaamista sekä soveltaa sitä arkeen. Pelisäännöistä on sovittu ja tässä vaiheessa ryhdytään hyvinvointia rakentavien tavoitteiden soveltamiseen arkeen. Tässä vaiheessa osallistujat kokevat että nyt tämä homma alkaa toimia ja he saavat yhdessä konkreettisia toimintoja sovituiksi. Nyt koetaan uusi ahaa-elämys: näin voimme toimia entistä paremmin. Tämän jälkeen toimintatavasta alkaa jo tulla tuttua ja myös tavoitteet ovat tuttuja, jolloin työskentely helpottuu.
Kouluttajana on syytä muistaa, että kyseessä on pitkäaikainen oppimisprosessi. Kehitys ei tapahdu useinkaan lineaarisesti, vaan kehityshyppyinä. Siksi kouluttajan on pidettävä mielessä jatkuva tavoitteellinen kehittäminen.
Koulutuksen aikana on tunnistettavissa samoja vaiheita kuin missä tahansa muutosprosessissa.

Summa summarum. Prosessin kuluessa ihmisten mielessä prosessoituvat seuraavat vaiheet: Ensimmäiseksi on löydettävä vastaus Miksi? Miksi meidän kannattaa lähteä kehittämään hyvinvointia? Toiseksi on löydyttävä tarpeeksi vaativia suoritushaasteita. Arvojen on oltava yhtenevät. Kolmanneksi, toiminnan päämäärän on oltava selkeä. Mielikuva halutusta tulevaisuudesta. Neljänneksi, tavoitteet on avattava ja pohdittava yhdessä, ei vain jokainen yksin vaan yhdessä. Viidenneksi luodaan toimintamalli, miten tavoitteisiin päästään. Tavoite kerrallaan. Kuudenneksi valta ja vastuusuhteet selkeiksi. Keskinäinen yhteydenpito, koollekutsuminen, kokoontumistavat. Toiminnan arviointi on kehittämisen lähtökohta! Vaakamallia vasten voi helposti arvioida oman yhteisön toimivia asioita ja havaita ne tavoitteet, joissa on parantamisen varaa. Nämä vaiheet eivät etene kronologisesti.