Kasvien suvuton lisääntyminen tapahtuu yleensä siten, että kasvi kasvattaa osia, jotka irtoavat emoyksilöstä ja jatkavat kasvuaan itsenäisesti. Oikeastaan suvuttoman lisääntymisen seurauksena syntyneet kasvit eivät ole yksilöitä siinä mielessä kuin suvullisessa lisääntymisessä syntyvät perimältään erilaiset yksilöt. Kasvien suvuton lisääntyminen tapahtuu siis ilman sukusoluja ja hedelmöitystä.

Esimerkiksi kasvin juuret voivat kasvaa emoyksilön ympärille, ja osaan näistä juurista alkaa muodostua uusia, suoraan juurista kasvavia taimia, jotka ovat emoyksilön kopioita eli klooneja. Tällä tavoin syntyneitä uusia kasviyksilöitä kutsutaan juurivesoiksi. Esimerkiksi kirsikka tai haapa tekee usein juurivesoja, joista emokasvia voi lisätä.

Useat maan pintaa pitkin kasvavat kasvit kasvattavat puolestaan maanpäällisiä rönsyjä, joihin myöhemmin kasvaa omat juuret. Kasvit voivat lisääntyä suvuttomasti myös esimerkiksi juurimukuloiden tai sipulien avulla. Mansikalla on rönsyjä, joista mansikka on helppo lisätä irrottamalla rönsyt ja istuttamalla ne. Monilla luonnonkasveilla on rönsyjä, kuten rönsyleinikillä.

Useat kasvit pystyvät muodostamaan uuden yksilön sellaisista osistaan, joiden kärjet kasvavat. Näissä kärkien kasvupisteissä sijaitsee soluja, joiden jakautuessa (solut monistavat itseään ja niiden määrä kasvaa) ja erikoistuessa (solut muodostuvat hiukan erilaisiksi geeniensä ohjaamina ja muodostavat kasvin eri osat) kasvi kasvaa ja kehittyy. Jos tällainen kasvin osa irtoaa emoyksilöstä ja päätyy otolliseen ympäristöön, jossa se saa riittävästi vettä, ravinteita ja auringon valoa, pystyy katkennut osa muodostamaan itselleen uudet juuret ja alkaa kasvaa uudeksi klooniksi.