Aikaisemmin kouluissa käytettiin opetustauluja, joissa oli yksityiskohtaisesti piirretty esim. kukka ja sen osat. Taulut olivat kauniita ja nykyisin ne ovat haluttuja keräilykappaleita. Taulut olivat tärkeitä välineitä opetuksessa aikana, jolloin edes kirjoja ei ollut saatavilla kaikille, internetistä puhumattakaan. Oppilaat myös keräsivät itselleen kasvioita. Vanhat kasviot ovat kauniita ja huolella tehtyjä. Kasvien keräämisen perinne on nyt tullut takaisin kouluihin. Kasviot saattavat olla myös digimuotoisia, mutta myös perinteisissä prässätyissä kasveissa on oma viehätyksensä.

Elävistä kasveista voidaan tehdä vanhojen opetustaulujen tyyliä mukaillen vaikkapa huonetauluja tai kortteja. Ilman hankalaa prässäämis- ja kuivaamisvaihetta tämä onnistuu kopiokoneen avulla. Alla on helppo ohje uusien vanhojen kasvitaulujen valmistamiseen.

Tauluissa käytettävät kasvit kannattaa valita jonkin teeman mukaan: perinneperennoita, lääkeyrttejä, pihakasveiksi otettuja luonnonkasveja, oman koulupihan kulttuurikasveja (eli ihmisen seuralaisena levinneitä kasveja) tms. Tällöin voidaan samalla tutustua kasvien historiaan ja opitaan kasvien tunnistamista.

Nopeasti toteutettavat kasvitaulut on helppo tehdä kopiokoneen avulla. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että kopiokoneen käyttö on oppilaille sallittua ja että he saavat opastuksen koneen käyttöön. Kopiokone saattaa myös sotkeentua puuhassa, joten kannattaa muistaa pyyhkiä tasot puhtaiksi.

Kesto: Kasvien keräämiseen valitusta teemasta ja sen vaikeusasteesta riippuen noin tunti, kasvitaulujen toteutukseen noin tunti

Tarvikkeet:

• Valitun teeman mukaisia tuoreita kasveja (tauluista ei tule niin kauniita jos kasvit pääsevät kuivahtamaan, mutta pieni nuupahtaminen voi helpottaa kasvien asettelua kopiokoneeseen)
• Kopiokone
• Paperia (sekä taustaksi että tulostamiseen ja nimilappujen tekemiseen – nimilaput voi tehdä myös tarroille)
• Tietokone (ei pakollinen)
• Laminointikone (ei pakollinen)

Ohje:

Jokainen voi toteuttaa kasvitaulun vaikkapa yhdestä kasvista. Kasvi asetellaan kopiokoneen tasolle; tässä vaiheessa on syytä olla huolellinen. Kasvi kannattaa asetella siten, että tunnistamisen kannalta tärkeät osat (esim. kukan keskiosa) ovat vasten levyä. Toisaalta on hyvä, jos kuvassa näkyy vaikkapa lehdet sekä ylä- että alapuolelta. Asettelu ratkaisee sen, millainen taulusta tulee. Kasvin päälle kannattaa asettaa joko valkoinen paperi, jos kasville halutaan valkoinen tausta, tai jonkin muun värinen paperi, vanhojen taulujen esimerkin mukaisesti mustakin toimii hyvin.

Kasveille on tärkeää tehdä nimilaput. Vanhoissa kasvioissa nimilapussa kerrotaan kasvin suomenkielinen nimi, tieteellinen nimi ja heimo sekä keräyspaikka ja -aika. Vähintään suomalainen nimi kannattaa liittää tauluun, mutta etenkin vanhempien lapsien kanssa mukaan voi ottaa ainakin kasvisuvut. Valmiiksi tehdyn nimilapun voi asettaa kopiokoneen levylle kasvin kanssa, tai lapun voi liimata tauluun myöhemmin.

Kasvin voi suoraan kopioida kopiokoneella, jolloin tulostuspaperiksi voi halutessaan valita pikkuisen tavallista kopiopaperia paksumman paperin (tosin kopiopaperikin toimii). Toinen vähän vaativampi vaihtoehto on skannata kasvi ensin kopiokoneella PDF-tiedostoksi, halutessaan käsitellä kuvaa kuvankäsittelyohjelmalla ja vasta sitten tulostaa kasvitaulun.

Kasvinkuvat voi laminoida ja kerätä vaikkapa luokan yhteiseksi kasvioksi.