Lämmin kiitos kaikille kollegoille ja ystäville ohjauksen yhteistyöstä viime vuosikymmeninä! On ollut hyvin opettavaista seurata, miten ohjaus on muotoutunut Suomessa osana koulutusjärjestelmien, TE-palvelujen sekä nuorisotoimen uudistuksia. Kansainvälisesti tarkasteltuna Suomessa on poikkeuksellisen toimiva ja vakiintunut ohjauksen kokonaisuus. Etenkin ohjauksen asema ja tämänhetkiset painotukset perus- ja toisen asteen opetussuunnitelmissa toimivat esikuvina useiden maiden kehittämissuunnitelmille. Vastaavasti monialainen ELO-toiminta, jossa valtakunnallinen ELO-foorumi sekä alueelliset ryhmät käyvät säännöllistä vuoropuhelua, herättää jatkuvasti kiinnostusta.

Vaikka ohjauksen merkitys tunnustetaan ja sen asema koetaan vakiintuneeksi, jostain syystä tietyt askarruttavat asiat aktivoituvat kaikista uudistuksista huolimatta. Toisaalta ohjausala kokee identiteettinsä vahvistuneen, toisaalta koetaan edelleen erillisyyttä. Usein rakenteellisia uudistuksia on tehty ensin ja ohjauksen kysymykset on otettu mukaan vasta siinä vaiheessa, kun uusia järjestelyjä otetaan käyttöön. Tällöin ohjaus ajautuu väistämättä korjaavaan rooliin. Toisaalta ohjausala itse on voinut pyrkijä siirtämään aiempien uudistuksien aikaisia toimintoja uuteen kontekstiin ilman riittäviä tarkennuksia tai päivityksiä. Lisäksi uudistuksen pohjana ei ehkä ole käytetty kattavaa tutkimus- ja arviointitietoa ohjauksen tilasta tai toimivuudesta. Kansainvälisissä arvioinneissa on lisäksi havaittu, että ohjauksen tarkastelu vain yhden ammattiryhmän näkökulmasta on pitänyt sitä marginaalissa.

Yksi keskeinen tekijä ohjauksen aseman laajempaan tunnustamiseen 2000-luvulla on ollut se, että ohjauksen tulosta ja vaikuttavuutta on alettu tarkastella samanaikaisesti laajemmin yksilön, koulutusjärjestelmän, TE-palvelujen, nuorisotoimen ja laajempien yhteiskunnallisten tavoitteiden näkökulmasta. Merkittävä muutos tapahtui 1990-luvun lopulla, jolloin avattiin laajempi kansainvälinen dialogi ohjauksen toimijoiden ja päättäjien kesken. Tuon dialogin keskeinen havainto on ollut, että eri tahojen näkökulmat eivät ole toisiaan poissulkevia tai yksilön oikeuksia rajaavia. Näiden tulosten samanaikainen tarkastelu ei myöskään tarkoita sitä, että vastuu henkilökohtaisesta tulevaisuudesta tai työllistymisestä jäisi vain yksilön vastuulle. Julkisesti rahoitettu ohjaus on myös osa toimivan yhteiskunnan turvaverkkoa.

Meneillään olevalla elinikäisen ohjauksen strategiakaudella ohjauksen kehittämiseen on kansallisesti sijoitettu poikkeuksellisen mittavia resursseja. Valitut strategiset painopisteet perustuvat sekä tutkimukseen että sidosryhmien laajaan kuulemiseen. Nyt on mahdollista edelleen vahvistaa tätä viime vuosikymmeninä rakennettua pohjaa jatkamalla yhteistä keskustelua ohjauksen tavoitteista, eri käsitteiden yhteisestä tulkinnasta, eri toimijoiden työnjaosta, alan ammattimaisuudesta, kansallisesta tuesta alueiden omaleimaisuutta unohtamatta, digitaalisesta ekosysteemistä sekä tiedolla johtamisesta. Tämä edellyttää myös ohjausalan ammattilaisten perus- ja täydennyskoulutukselta halua ja ennakoivaa valmiutta laajentaa omaa fokustaan osana alan systeemistä ja verkostomaista kokonaiskehitystä. Tämä momentum kannattaa hyödyntää.

Ajankohtaista elinikäisestä ohjauksesta nro 24, lokakuu 2022
https://peda.net/hankkeet/elotori/ajankohtaiskatsaus24