Kuukausikuulumiset
Kesäkirje oppilaille
3.6.2023
Rakkaat 2. ja 3. luokan oppilaat!
On vierähtänyt vuosi yhdysluokalla. Luokkamme on kokenut yhteisiä hetkiä ja reippaita retkiä. Kummankin luokan osalta olemme totutelleet isommalla porukalla toimimiseen ja yhteen hiileen puhaltamiseen. Olette onnistuneet yhdessä jo monenmonituista kertaa. Olette saaneet valtavan paljon aikaan joka viikko. Osaatte asettua rauhassa kuuntelemaan, kertoa ajatuksistanne ja keskustella. Osaatte ratkaista ongelmia ryhmätyössä ja kannustaa toisianne ystävällisesti.
Kun kysyin teiltä luokkamme vahvuuksista, moni oli kirjoittanut paperiinsa sanan ahkera. Muita esille nousseita sanoja olivat mm. ystävällinen, onnellinen, nauravainen ja ihana. Kun luen noita sanoja, iloitsee sydämeni oikein kovasti. Papereita lueskellessani, mieleeni hiipii pieni tarina ahkerista muurahaisista, jotka yhteistyössä onnistuvat...
”Pienet muurahaiset heräilivät kevätauringon lempeisiin säteisiin. Jotkut niistä sinkoilivat hetimmiten kuusi jalkaa viuhtoen hakemaan rakennustarpeita yhteisen keon perustuksiksi. Jotkut tunsivat auringon lempeästi lämmittävät säteet ja pysähtyivät vielä nautiskelemaan hetkeksi aloilleen. Kohta nekin jo yhtyivät yhteiseen työhön. Joku muurahaisista äkkäsi komean karahkan, josta saataisiin hyvä tukirakenne pesään. Vaikka muurahainen oli vahva, yksin ei karahka siirtyisi, vaikka miten ähkisi. Vaan eipä tarvinnut kauan odottaa, kun jo oli monta ystävää apuna. Touhukkaina muurahaiset noutivat neulasia koko keon tarpeiksi, toinen toisiaan auttaen. Voimansa yhdistämällä ne saivat keon kohoamaan tukevana ja viihtyisänä, niiden jokaisen omana ja samalla yhteisenä.”
Olette taitavia ja ihania tois- ja kolmasluokkalaisia. Toivotan oikein kaunista ja leikkisää kesää teistä jokaiselle ja kaikille rakkaillenne. Syksyllä tavatessamme olette jo 3. ja 4. luokalla!
Toivoo, Meri-opettajanne
Puhe todistusten jakoon
3.6.2023
Rakkaat 2. ja 3. luokan oppilaat
Mitä kaikkea tämän luokkahuoneemme satavuotiset seinähirret ovatkaan nähneet?
Kun aloitimme elokuussa yhdysluokkana, olitte toiset toisillenne enemmän tuttuja ja toiset vähemmän. Pikkuhiljaa tuon syksyn aikana tutustuitte paitsi toisiinne, myös osa luokkaa tutustui ja tottui uuteen opettajaansa, minuun. Tämän vuoden aikana olen nähnyt luokkahuoneessa paljon vahvuuksia: sinnikkyyttä, huolellisuutta, keskittymiskykyä ja tilannetajua. Ymmärrystä siitä, koska nauramme ja riehumme yhdessä ja koska syvennymme kukin omaan keskittyneeseen työhönsä.
Yhdessä olemme eläytyneet elämään entisaikaan. Kauranjyvät on jauhettu leipäjauhoiksi ja villavyyhdet karstattu ja kehrätty langaksi. Luokan vanhat esineet ovat tulleet osaksi tarinaa ja olette oppineet monenlaisista vanhoista käsityöläisammateista.
Olemme luistelleet, hiihdelleet ja pyöräilleet pitkänä letkana. Olemme valmistaneet pieniä näytelmiä, Runsaudensarven torin, rakentaneet koko koulun iloksi penkkejä ja opiskelleet ahkerasti monesta aiheesta. Olemme pitäneet huolta tästä luokasta ja toisistamme. Olette kyläilleet toistenne luona koulun jälkeen ja löytäneet läheisempää ystävyyttä tai sopuisaa ja suvaitsevaista luokkakaveruutta.
Vanhempia haluan kiittää sujuvasta yhteistyöstä lukuvuoden varrella: olette mahdollistaneet koulun varainhankintaa ja tunnetuksi tekemistä tapahtuma-apuna, olette seuranneet tiedotusta koulusta ja joustavasti varustaneet lastanne milloin minkäkin moisilla varusteilla. Olette muistuttaneet läksyistä ja kirjoittaneet nimenne lukuläksyn alle. Olette osallistuneet vanhempainiltoihin, kysyneet ja olleet yhteydessä suoraan minuun, jos jokin on askarruttanut. Olette mahdollistaneet jokaiselle luokan oppilaalle mahdollisuuden vierailla kotieläimiä tervehtimässä luokkakaverin perheen luona. Olen kiitollinen, että koen välillämme vallitsevan luottamusta, joka osaltaan tuo turvaa jokaisen luokkamme oppilaan koulutielle.
Minua ilahduttaa kuinka kauniisti te oppilaat osaatte puhua toisillenne ja toisistanne. Minua ilahduttaa, kuinka vaivatta teiltä onnistuu yhteistyö monenmoisissa kokoonpanoissa. Tällä porukalla on hyvä jatkaa tulevaan lukuvuoteen.
Toukokuu 2023
Toukokuussa kasvillisuuden virkoaminen pääsee toden teolla käyntiin ja tuomen pienet lehtinuput alkavat vihdoin aueta lehdiksi ja tuoksuviksi kukinnoiksi. Koivujen hiirenkorvat kasvattavat nopeasti kokoaan ja maisema vihertyy kertakaikkiaan.
Pyöräretkeilyn käytännöt ovat tulleet oppilaille tutuksi ja olemme kunnioitettavan pitkänä letkana huristelleet museoretkelle, uimahallilta koululle ja teatterivierailulle. Otsolan väen hyvästelimme elämää entisaikaan -jakson päätteeksi juhannusjuhlille. Ensin teimme vihkoon kauniin aukeaman juhannusperinteistä. Seuraavaksi hyödynsimme 1. luokan luokkahuonetta heidän uimapäivänään ja oppilaat pääsivät penkeistä kootuille "juhannussaunan lauteille" ja maistelemaan pitopöydästä piimää, leipäjuustoa, ruisleipää, kirnuvoita, mansikoita, ja vanhan ajan kaneliässä-keksejä. Makuja maistelemalla eläydyttiin entiseen ja jos kaipasi raikasta vesitilkkaa piimän päälle, oppilaat keksivät "käyvänsä kaivolla".
Omat uimapäivämme sujuivat hienosti ja uimaopettaja totesi oppilaiden etenevän hyvin uimaharjoittelussaan. Lukuvuoden päättämisen toimet valtasivat aikaa toukokuussa. Viimeistelimme ja tarkistimme vihkoja sekä valmistimme kansioita, joilla tehty koulutyö voidaan kuljettaa kotiin. Luokkahuoneen siistiminen vei oman aikansa ja oppilaat osallistuivat luokkamme tavaroiden pakkaamiseen - muutammehan ensi vuodeksi luokkahuonetta toiseen kulmaluokkaan, nelosluokan paikalle.
Veistojakso on ollut monelle oppilaalle juuri sopiva ja mieluisa lopetus kouluvuodelle. Käytännössä pääsi mittaamaan ja piirtämään osia rakennuspäiväkirjaan sekä sahaamaan, hiomaan ja naulaamaan omaa linnunpönttöä. Jokainen rakensi oman pöntön ja lisäksi rakensimme koko luokan yhteisenä projektina pitkiä penkkejä koulun pihalle kaikkien iloksi. Penkkejä voi siirrellä koulun pihalla tarpeen mukaan. Osana veistojakson viimeistelyä huolsimme vielä koulukalusteita vuoden käytön jäljiltä: kiristimme ruuveja, vaihdoimme huopatassuja jalkoihin jne. On ollut korvaamattomaksi avuksi ja iloksi, että luokkayhteisön läheisiä on halunnut osallistua aamuisin rakenteluumme. Oppilaille on tullut tutuksi erään oppilaan paappa sekä kaksi huoltajaa mukavan tunnelman luojina.
Toukokuussa pääsimme useille retkille ja nauttimaan erikoisohjelmasta. Koko koulun Unelmien liikuntapäivä kokosi meidät mukavan tekemisen äärelle, kun yläkoulun oppilaat olivat järjestäneet alakoulun oppilaille tehtäviä, liikuntaleikkejä ja pientä lajikokeilua. Erään oppilaan perheen luo pääsimme hoitamaan lampaita, pieniä karitsoja, paimenkoiria ja muita eläimiä. Oppilaat nauttivat eläinten hoitamisesta ja täydensi oppimaamme ainutkertaisesti, että saimme keriä oikealta lampaalta villaa tulevia käsitöitä varten. Paitsi teatterivierailulle, kaupungin kulttuuriyhteistyön tiimoilta saimme myös koululle tanssityöpajan ja ohjaajan. Palokunta vieraili koululla tutustuttamassa luokkamme paloturvallisuuteen ja palokalustoon. Huvipuistoretki on koko vuoden ajan odotettu kouluvuoden huipennus, johon koko koulu lähtee kaksikerrosbussilla.
Yhteisten onnistumisten kultatähtiä on kerätty koko vuosi ja viimeinen oppilaiden äänestämä tavoite ovat vesileikit koulun pihalla. Toukokuisena iltana kokoonnuimme yhteisiin iltajuhliin 1. luokan kanssa varsinaisen kevätjuhlan etkoina muutamaa viikkoa aiemmin. Kevätjuhla ja todistusten jako päättivät kouluvuoden.
Huhtikuu 2023
Huhtikuun alussa pääsiäinen toi vuodenkiertoon omaa maustettaan. Kylvimme ohraa pääsiäisruohoksi ja askartelimme kasvatusastioille paperista taittelemalla kehykset. Lukuvuoden mittaan harjoiteltuja taitoja viivoittimen käyttöä ja mittaamista tuossa tehtävässä tarvittiinkin. Lisäksi pääsiäissanasto oli äidinkielen ja kielten oppituntien aiheina luontevasti. Yhdessä 1. luokan kanssa toteutimme ryhmäytystarkoituksissa valokuvasuunnituksen koulun pihassa, jolloin sana mämmikoura ratkaisi arvoituksen. Vierailu pääsiäiskirkkoon seurakunnan kutsumana ja korvaava elämänkatsomuksen sisältöihin sopiva pääsiäistuokio vietettiin pääsiäisloman alla ja iltapäiväkerho vieraili läheisellä museolla tutustumassa entisajan pääsiäiseen.
Pääsiäispyhien jälkeen aloitettiin elämää entisaikaan -jakso. Esittelin oppilaille Otsolan perheen, kuvailin perheen jäseniä ja oppilaat piirsivät perheen jaksovihkoihinsa. Otsolan isäntä Antti on rikastunut tervakaupalla ja ihana Helvi-emäntä on suostunut hänen kosintaansa. Heille on siunaantunut lapsiakin. Kaksoset Arvo ja Elsa ovat yhdeksänvuotiaita ja Eero on vielä sylilapsi. Antin vanha äitimuori Selma elelee perheen kanssa. Maatilan töissä isäntäparia auttavat Jaakko-renki ja Maija-piika. Päivä päivältä olen kertonut Otsolan perheen arkielämän tarinaa eteenpäin. Tilan töihin ja vuodenkiertoon tutustuessa olemme oppineet entisajan tavoista tehdä moni asia itse kotivoimin siinä missä nykyään käytämme palveluita tai ostamme tuotteita. Otsolan ruispellolla on tullut kerrattua koko viljan viljelyn prosessi, joka tuntui hyvin painuneen oppilaiden mieliin itse syksyllä elettynä. Tiluksille saapui seppämestari Julius Rautaparta kisälleineen hevosen kenkiä takomaan ja kärrynpyöriä raudoittamaan, jolloin opimme sepän työstä ja asemasta entisajan yhteiskunnassa. Perheen kaupunkimatkalla on sitten tavattu monia muita vanhoja ammatteja edustavia käsityöläisiä.
Luokkakirja Keväällä isä sai siivet on saanut jännittävän loppuhuipennuksensa ja Austraasian tarina on saatu päätökseen ensimmäisen osan osalta. Nyt luetaan Astrid Lindgrenin Vaahteramäen Eemeliä ja Eemelin elämänasenne tuntuu oppilaita huvittavan ja koskettavan. Kissankulmassa on kohdattu jaksoteeman mukaisia asioita, joita oppilaiden on helppo nyt tunnistaa. Omia lukukirjoja on aloitettu ja päätetty kunkin omaan tahtiin.
Matematiikassa allekkainlaskussa on edetty allekkain kertomiseen kolmosilla. Kakkosilla kertotaulujen ulkoa oppimista on ollut kotiläksynä. Osana aamutoimia kertotauluja on opeteltu ulkoa rytmisissä hokemissa pitkin lukuvuotta ja kertomisen prosessiin pureuduttu matematiikan jaksolla.
Viljan tie lampaasta langaksi on myös konkretisoitunut oppilaille. Käsityössä kakkosetkin ovat näet nyt eläinkäsinukkejensa valmistuttua päässeet karstaamaan villaa ja kehräämään lankaa. Kolmosilla paimenpussien pujotteluvaihe puolestaan on jo hyvällä mallilla. Oikeita lampaita karitsoineen meidät on kutsuttu toukokuussa katsomaan erään oppilaan kotioloihin.
Iso huhtikuun lopun ilo on ollut oppilaskunnan järjestämä pukeutumishaaste vappuviikolle. Lisäksi on oltu koolla yhteisessä karnevaalissa koko koulun voimin. Lauantaikoulupäivällä on oltu vapun aatonaattona yleisölle avoimessa vapputapahtumassa. Maalasimme tapahtumaan koristeviirejä, koristimme koulun edustan uusilla kukkaistutuksilla ja siistimme sulaneen lumen ala paljastunutta pihaa. Iloisesti kohosivat koulun siniset ilmapallot kohti taivasta kotiin lähtevien oppilaiden kannattelemina.
Maaliskuu 2023
Hiihtolomalta palattiin matikan jaksolle: Gunilla ja Birgitta Jacobsson perustivat kangaskaupan, jossa laskettiin nappeja ja silkkinauhoja täysinä paketteina ja yksittäisinä kappaleina. Tarinan maailmassa harjoittelemme laskujärjestystä: kertolasku ensin ja yhteen-/vähennyslasku vasta sen jälkeen. Nappeja järjestellessään siskokset toivat meille myös jakolaskuja laskettaviksi.
Kouluhupparit saapuivat maaliskuussa!
Äidinkielen jaksolla on käsitelty eläintarinoita ja niiden kanssa tarinan rakennetta: miten aloittaa, jatkaa ja lopettaa tarina. Samalla kiinnitetään jatkuvasti huomiota virkkeen oikeinkirjoitukseen: iso alkukirjain, sanaväli ja piste. Eläintarinoita olen kertonut enemmän kakkosten omilla tunneilla, sillä kolmosilla niitä oli jo tokalla luokalla runsaasti. Samoin kakkosten tunneilla on tehty vihkotyötä yhdyssanoista, ng-äänteen ja nk-äänteen erottamisesta. Rita Cascialaisen pyhimyslegenda on niin ikään kakkosen kertomusaineistoa ja he ovat kuulleet tämän mehiläiskuningattaren ystävän, luostariin pyrkineen nunnan tarinan. Yhteisillä tunneilla on sitten kerrattu yhdyssanoja lautapelissä ja tehty sana- ja kirjoitusharjoituksia. Joka jaksotunnin aluksi on sanelu (oikeinkirjoituksen tukena ensimmäisen sanan kirjainten määrä oppilailla tiedossa ja tehtävä eriytetty sana- tai virketasolle) ja lukukirjan lukutuokio n. 15 min kerrallaan. Ihana lukurauha on vallinnut luokassa lukutuokioilla! Luokkakirjaa luen myös ääneen joka päivä ja se pitää oppilaita otteessaan (Tomi Kontio: Keväällä isä sai siivet).
Lasten kanssa selvitettäviä asioita välitunneilta aina toisinaan ilmenee ja niinpä ryhmäytämme tietoisesti 1.-3. luokan porukkaa yhteisillä tunneilla säännöllisesti. Yhteisiä tunteja on pidetty siten, että tämä meidän luokka on kutsunut pieniä vierailutunneille ja yhdessä on opiskeltu ruotsia laululeikein, loruin ja piirrostöin. Lisäksi on tehty valokuvasuunnistusta, pääsiäisen äidinkielentehtäviä ja yhtenä aamuna soitettu huilua ja tehty aamutoimet. Yhteistyö on oppitunnilla sujunut tosi hienosti ja välitunneillakin sitten ollut rauhallisempaa. Tartumme kaikkeen eripuran selvittelyyn matalalla kynnyksellä.
Maaliskuussa käytiin myös bussilla katsomassa vitosluokan näytelmä: Kolme iloista rosvoa. "Paras näytelmä ikinä", oli ollut oppilaan kommentti kotosalla illalla. On hieno elämys nähdä oman koulun tuttuja oppilaita, kutakin luokkaa vuorollaan, laittamassa itsensä likoon ja loihtimassa silmien eteen hienon tarinan.
Oppilaiden tähtitavoite tuli myöskin maaliskuussa täyteen ja järjestimme diskotunnin eräänä iloisena perjantaina.
Kouluhupparit saapuivat maaliskuussa!
Äidinkielen jaksolla on käsitelty eläintarinoita ja niiden kanssa tarinan rakennetta: miten aloittaa, jatkaa ja lopettaa tarina. Samalla kiinnitetään jatkuvasti huomiota virkkeen oikeinkirjoitukseen: iso alkukirjain, sanaväli ja piste. Eläintarinoita olen kertonut enemmän kakkosten omilla tunneilla, sillä kolmosilla niitä oli jo tokalla luokalla runsaasti. Samoin kakkosten tunneilla on tehty vihkotyötä yhdyssanoista, ng-äänteen ja nk-äänteen erottamisesta. Rita Cascialaisen pyhimyslegenda on niin ikään kakkosen kertomusaineistoa ja he ovat kuulleet tämän mehiläiskuningattaren ystävän, luostariin pyrkineen nunnan tarinan. Yhteisillä tunneilla on sitten kerrattu yhdyssanoja lautapelissä ja tehty sana- ja kirjoitusharjoituksia. Joka jaksotunnin aluksi on sanelu (oikeinkirjoituksen tukena ensimmäisen sanan kirjainten määrä oppilailla tiedossa ja tehtävä eriytetty sana- tai virketasolle) ja lukukirjan lukutuokio n. 15 min kerrallaan. Ihana lukurauha on vallinnut luokassa lukutuokioilla! Luokkakirjaa luen myös ääneen joka päivä ja se pitää oppilaita otteessaan (Tomi Kontio: Keväällä isä sai siivet).
Lasten kanssa selvitettäviä asioita välitunneilta aina toisinaan ilmenee ja niinpä ryhmäytämme tietoisesti 1.-3. luokan porukkaa yhteisillä tunneilla säännöllisesti. Yhteisiä tunteja on pidetty siten, että tämä meidän luokka on kutsunut pieniä vierailutunneille ja yhdessä on opiskeltu ruotsia laululeikein, loruin ja piirrostöin. Lisäksi on tehty valokuvasuunnistusta, pääsiäisen äidinkielentehtäviä ja yhtenä aamuna soitettu huilua ja tehty aamutoimet. Yhteistyö on oppitunnilla sujunut tosi hienosti ja välitunneillakin sitten ollut rauhallisempaa. Tartumme kaikkeen eripuran selvittelyyn matalalla kynnyksellä.
Maaliskuussa käytiin myös bussilla katsomassa vitosluokan näytelmä: Kolme iloista rosvoa. "Paras näytelmä ikinä", oli ollut oppilaan kommentti kotosalla illalla. On hieno elämys nähdä oman koulun tuttuja oppilaita, kutakin luokkaa vuorollaan, laittamassa itsensä likoon ja loihtimassa silmien eteen hienon tarinan.
Oppilaiden tähtitavoite tuli myöskin maaliskuussa täyteen ja järjestimme diskotunnin eräänä iloisena perjantaina.
Helmikuu 2023
Helmikuussa jakso on vaihtunut matematiikkaan! Neliviikkoisen jakson ensimmäiset kaksi viikkoa on käsitelty mittaamista ja seuraavat kaksi viikkoa rahaa. Mitatessa on ensin keskusteltu, miksi mitataan ja mitä kaikkea voi mitata sekä onko sellaista, mikä ei taivu mitattavaksi. Aluksi on kartoitettu oman kehon mittayksiköitä, jotka arjessa ovat aina lähellä: tuuma, vaaksa, kyynärä, jalka ja syli. Peninkulma jäi oppilaiden mieleen, kun kukin kuvitteli minkänäköinen, pörröinen entisajan "peni" (koira) kaukana peltojen takana haukkuisi, kun sen haukun vielä voisi kuulla. Kehomitoista todettiin konkreettisesti, että ne voivat vaihdella käyttäjänsä mukaan, mittasihan luokka työpöydistään tai matematiikanvihostaan erilaisia tuloksia ja jos niitä verrattiin open tai ohjaajan tuumiin ja vaaksoihin, saatiin vielä eroavia mittoja. Pian oppilaat huomasivat ehdottaa, että entäs jos koitettaisiin viivoitinta tai tuota metrin mittaa taululta?
Siirryttiin metrisen järjestelmän pituuden mittayksiköiden kirjaamiseen ja viivainten käyttöharjoituksiin. Jaksolla aloitus ja oivallukset on tehty kaikki yhdessä, mutta harjoitteluvaiheessa olen eriyttänyt tehtäviä. Kakkoset ovat harjoitelleet mittavälineen käyttöä ja mitanneet pituuksia siinä missä se on jo tuttua viime vuodelta kolmosille. Heille pieni kertaus mittaamisesta on riittänyt ja ovat laskeneet enemmän muunnoslaskuja (millimetrit senttimetreiksi tai senttimetrit metreiksi) tai ratkoneet mittayksikkölaskuja sanallisina tehtävinä. Mittaamiseen tutustuessa tärkeä vaihe on myös arviointi ennen mittaamista ja monessa tehtävässä siitä aloitetaan. Omalla tunnillaan kakkoset ovat myös sahanneet omat metrin mitat ja merkanneet siihen desimetrit. Letkajenkkana on aamutoimissa tanssittu mittajärjestelmää ulkolukuna: millimetri, senttimetri, desimetri, metri, dekametri, hehtometri, kilometri.
Jakson toisella mittaamisviikolla on mitattu tilavuutta tutustuen desilitroihin ja litroihin sekä massaa tustutuen grammaan ja kilogrammaan. Näistä aiheista on tehty jaksovihkotyö ja erilaisia arvioimistehtäviä (kolmosilla muunnoksia ja laskuja). Yhtenä aamuna tehtiin laaja tutkimuspistetyöskentely työparin kanssa, jossa oppilaat mittasivat ja kirjasivat tutkimuslomakkeisiin tilavuuksia, pituuksia ja massaa tutkittavista esineistä. Toinen tutkimuslomake on täytetty omien puuvärikynien talvihuollossa: kukin on tarkastanut omansa mittaamalla pituuden senttimetreinä, teroittamalla terän ja kirjaamalla ylös, jos joku väri on ehtinyt joutua hukkaan. Tältä pohjalta luokan järjestäjien on ollut helppo jakaa uusia kyniä täsmänä tarvitsijoille. Onpa mukava huomata, että ihailtavan hyvin ovat oppilaat pitäneet huolta työvälineistään.
Ystävänpäivänä koko koulussa vietettiin yhteisöllistä toiminta-aamua oppilaskunnan suunnitteleman ohjelman mukaisesti. Yhteisestä aloituksesta siirryttiin arvottuihin ryhmiin, joissa kierrettiin koulua ja suoritettiin tehtäviä. Lopuksi sai asioida oppilaskunnan mokkapalakahvilassa. Ryhmät sekoittuivat mukavasti ja koulumme vahvuus yhteisöllisyydessä sekä pienten ja isojen oppilaiden tuttuudessa toisiinsa pääsi ihanasti esille. Isommat huomioivat ja auttoivat pienempiä ja sekoitetut ryhmät mursivat tutuimmat arjen kaveriporukat avaamaan silmiä uusille kavereille.
Lisäksi helmikuussa on vähälumisuudesta huolimatta hiihdetty aina lumituiskun jälkeen aamuisin tai liikuntatunnilla. Sukset luokan nurkassa ovat mukavan talvinen näky ja parhaana lumiaikana kynnys pyytää sukset vaikkapa välitunnille oli innokkaimmilla matala.
Talvilomaa edeltävällä viikolla matematiikassa on ehditty rahan pariin: taas aloitettiin miettimällä, mitä kaupankänti ylipäätään on ja todettu että vaihtamista. On mietitty, mitä oppilaat tietävät vaihdettaneen ja käytettäneen valuuttana entisaikaan. On muistettu kansansatujen kuninkaan lupaus prinsessasta palkintona ja toisaalta todettu, että mikä milloinkin on ollut arvokasta, on toiminut maksuvälineenä: viljasäkit, työ ja palvelukset, arvokas omaisuus, turkikset, kulta ja hopea, noin vain oppilaat keksivät ja muistivat kuulleensa vaikka mitä. Etenimme erilaisiin valuuttoihin, joita oppilaat tuntevat ja luokasta nousi sellaisiakin päättäväisiä käsiä, jotka muutoin harvemmin ovat nousseet. "Jeni!" "Dollari!" "Euro!" Euroon pysähdyttiin ja kirjattiin vihkotyöksi erilaiset eurokolikot ja -setelit.
Koulussamme on perinne rahasta puhuttaessa järjestää kakkosten kauppa monialaisena oppimiskokonaisuutena ja sitä oppilaat tiesivät odottaa. Saimme juuri edellisellä viikolla luokkakirjamme J.K. Rowlingin Ikkabogin päätökseen, joten kauppamme teema valikoitui tarinan Runsaudensarven valtion mukaan: päätimme järjestää muulle koululle Runsaudensarven suurmarkkinat. Kirjassa esitellään erilaisia kaupunkeja, joilla kaikilla on oma nimikkotuotteensa, joten kauppaisimme Heranlinnan juustoja, Paroninkaupungin makkaroita, Tuulihattulan leivoksia, Jeroboamin virvoittavia nektareja sekä Joutosun erikoisia eläimiä. Oppilaat olivat jo aiemmin taidetyönä valinneet yhden tuoteaiheen, josta piirsivät julisteita. Noiden valintojen mukaisesti jaoin heidät myöhemmin myyjäryhmiksi, jolloin ryhmät sekoittuivat yhteisen kiinnostuksen mukaisiksi kaverivalintojen tai arvonnan sijaan. Ryhmistä tuli onneksi aivan itsestään melko tasaisia. Viimeisen viikon kolmella jaksotunnilla suunnittelimme kojut ja myyntituotteet, valmistimme markkinointimateriaalin ja järjestimme leikkirahat. Viimeisenä päivänä ennen hiihtolomaa kauppa aukesi muulle koulun väelle.
Talviliikuntapäivä läheisellä laskettelukeskuksella sai posket punoittamaan koko koulun yhteisen tekemisen perinteisissä merkeissä. Välillä lämmiteltiin kodassa.
Siirryttiin metrisen järjestelmän pituuden mittayksiköiden kirjaamiseen ja viivainten käyttöharjoituksiin. Jaksolla aloitus ja oivallukset on tehty kaikki yhdessä, mutta harjoitteluvaiheessa olen eriyttänyt tehtäviä. Kakkoset ovat harjoitelleet mittavälineen käyttöä ja mitanneet pituuksia siinä missä se on jo tuttua viime vuodelta kolmosille. Heille pieni kertaus mittaamisesta on riittänyt ja ovat laskeneet enemmän muunnoslaskuja (millimetrit senttimetreiksi tai senttimetrit metreiksi) tai ratkoneet mittayksikkölaskuja sanallisina tehtävinä. Mittaamiseen tutustuessa tärkeä vaihe on myös arviointi ennen mittaamista ja monessa tehtävässä siitä aloitetaan. Omalla tunnillaan kakkoset ovat myös sahanneet omat metrin mitat ja merkanneet siihen desimetrit. Letkajenkkana on aamutoimissa tanssittu mittajärjestelmää ulkolukuna: millimetri, senttimetri, desimetri, metri, dekametri, hehtometri, kilometri.
Jakson toisella mittaamisviikolla on mitattu tilavuutta tutustuen desilitroihin ja litroihin sekä massaa tustutuen grammaan ja kilogrammaan. Näistä aiheista on tehty jaksovihkotyö ja erilaisia arvioimistehtäviä (kolmosilla muunnoksia ja laskuja). Yhtenä aamuna tehtiin laaja tutkimuspistetyöskentely työparin kanssa, jossa oppilaat mittasivat ja kirjasivat tutkimuslomakkeisiin tilavuuksia, pituuksia ja massaa tutkittavista esineistä. Toinen tutkimuslomake on täytetty omien puuvärikynien talvihuollossa: kukin on tarkastanut omansa mittaamalla pituuden senttimetreinä, teroittamalla terän ja kirjaamalla ylös, jos joku väri on ehtinyt joutua hukkaan. Tältä pohjalta luokan järjestäjien on ollut helppo jakaa uusia kyniä täsmänä tarvitsijoille. Onpa mukava huomata, että ihailtavan hyvin ovat oppilaat pitäneet huolta työvälineistään.
Ystävänpäivänä koko koulussa vietettiin yhteisöllistä toiminta-aamua oppilaskunnan suunnitteleman ohjelman mukaisesti. Yhteisestä aloituksesta siirryttiin arvottuihin ryhmiin, joissa kierrettiin koulua ja suoritettiin tehtäviä. Lopuksi sai asioida oppilaskunnan mokkapalakahvilassa. Ryhmät sekoittuivat mukavasti ja koulumme vahvuus yhteisöllisyydessä sekä pienten ja isojen oppilaiden tuttuudessa toisiinsa pääsi ihanasti esille. Isommat huomioivat ja auttoivat pienempiä ja sekoitetut ryhmät mursivat tutuimmat arjen kaveriporukat avaamaan silmiä uusille kavereille.
Lisäksi helmikuussa on vähälumisuudesta huolimatta hiihdetty aina lumituiskun jälkeen aamuisin tai liikuntatunnilla. Sukset luokan nurkassa ovat mukavan talvinen näky ja parhaana lumiaikana kynnys pyytää sukset vaikkapa välitunnille oli innokkaimmilla matala.
Talvilomaa edeltävällä viikolla matematiikassa on ehditty rahan pariin: taas aloitettiin miettimällä, mitä kaupankänti ylipäätään on ja todettu että vaihtamista. On mietitty, mitä oppilaat tietävät vaihdettaneen ja käytettäneen valuuttana entisaikaan. On muistettu kansansatujen kuninkaan lupaus prinsessasta palkintona ja toisaalta todettu, että mikä milloinkin on ollut arvokasta, on toiminut maksuvälineenä: viljasäkit, työ ja palvelukset, arvokas omaisuus, turkikset, kulta ja hopea, noin vain oppilaat keksivät ja muistivat kuulleensa vaikka mitä. Etenimme erilaisiin valuuttoihin, joita oppilaat tuntevat ja luokasta nousi sellaisiakin päättäväisiä käsiä, jotka muutoin harvemmin ovat nousseet. "Jeni!" "Dollari!" "Euro!" Euroon pysähdyttiin ja kirjattiin vihkotyöksi erilaiset eurokolikot ja -setelit.
Koulussamme on perinne rahasta puhuttaessa järjestää kakkosten kauppa monialaisena oppimiskokonaisuutena ja sitä oppilaat tiesivät odottaa. Saimme juuri edellisellä viikolla luokkakirjamme J.K. Rowlingin Ikkabogin päätökseen, joten kauppamme teema valikoitui tarinan Runsaudensarven valtion mukaan: päätimme järjestää muulle koululle Runsaudensarven suurmarkkinat. Kirjassa esitellään erilaisia kaupunkeja, joilla kaikilla on oma nimikkotuotteensa, joten kauppaisimme Heranlinnan juustoja, Paroninkaupungin makkaroita, Tuulihattulan leivoksia, Jeroboamin virvoittavia nektareja sekä Joutosun erikoisia eläimiä. Oppilaat olivat jo aiemmin taidetyönä valinneet yhden tuoteaiheen, josta piirsivät julisteita. Noiden valintojen mukaisesti jaoin heidät myöhemmin myyjäryhmiksi, jolloin ryhmät sekoittuivat yhteisen kiinnostuksen mukaisiksi kaverivalintojen tai arvonnan sijaan. Ryhmistä tuli onneksi aivan itsestään melko tasaisia. Viimeisen viikon kolmella jaksotunnilla suunnittelimme kojut ja myyntituotteet, valmistimme markkinointimateriaalin ja järjestimme leikkirahat. Viimeisenä päivänä ennen hiihtolomaa kauppa aukesi muulle koulun väelle.
Talviliikuntapäivä läheisellä laskettelukeskuksella sai posket punoittamaan koko koulun yhteisen tekemisen perinteisissä merkeissä. Välillä lämmiteltiin kodassa.
Tammikuu 2023
Tammikuu on aloitettu luomiskertomusjaksolla. Kokoamme isot omat Maailman alku -kirjat maalauksista ja tietosivuista. Myytteihin liittyen on tehty äidinkielen luetun ymmärtämisen ja tekstin tuottamisen tehtäviä.
Olemme myös tarkastelleet koko luokan maalauksia yhteisesti. Tuolloin korostan positiivista otetta havainnointiin ja sitä, ettei tarkoitus ole verrata omaa työtä muiden työhön tai miettiä kenellä on hienoin. Märkää märälle vesivärimaalaus on elävä metodi, jossa lopputulos on toki teknistä osaamista ja kykyä rakentaa harmoninen kuva, mutta myös - etenkin tässä alussa - sattuma voi aikaansaada värin leviämistä juuri sopivasti tai jonkin sävyn syntymistä yllätykseksi tekijälleen. Johdatan oppilaita havainnoimaan, milloin minkäkin työn ominaisuuksia enkä korosta, kuka on maalannut työn. Oppilaat kommentoivat kauniisti kokonaisuutta ja harjaantuvat tarkastelemaan tunnelmaa. "Tuntuu kuin astuisin viidakkoon, kun katson noita töitä, jotka maalattiin kasvien valtaamasta maankamarasta", kuului luokassa eräs tulkinta.
Tässä on maalattu Edda-eepoksen maailman syntymyytin tulen ja jään kohtaamisen tunnelmaa. Kohtaamisesta huurtui esille Ymir-jättiläinen, jonka ruumiinosista maailma muovattiin.
Tammikuun aamuina on kolme kertaa tavattu luistelutunnin merkeissä. Tuolloin on tehty taitotehtäviä ja leikitty ohjattuja leikkejä. Vapaastikin on saanut taitojaan kartuttaa oppitunnin lopuksi. Kaikki on sujunut reippaasti ja mukavasti kävelyineen kaikkineen. Uuden lukukauden alkuun me opettajat olemme tietoisesti suunnitelleet yhteistä tekemistä luokille 1.-3. Yhdessä on tehty retkiä laskemaan mäkeä ja tulistelemaan laavulle. Yhteisten retkien tavoite on ryhmäyttää ja hitsata pienen koulumme luokkia vielä tiiviimmin yhteen. Kaikkien on kiva käydä koulua ja osallistua luokkien yhteisille tunneille, kun on jaettu yhteisiä kokemuksia. Luokille 1.-3. mahtuu useampi sisaruspari ja muutenkin isompien auttaessa pienempiä, vallitsee mukava tunnelma. Tutustuminen ja jaetut kokemukset ehkäisevät kiusaamista ja on etu myös, että pienen koulun useampi opettaja tulee tutuksi jo alaluokilla oppilaille. Lisäksi koululla on ollut mahdollista järjestää uudelle ekaluokalle ilmoittautumiseen liittyvää eskariyhteistyötä, kun yksi opettaja on vapautunut retkien aikana tuohon tehtävään.
Ruotsin kieli on taas alkanut kolmosilla ja tottahan olemme saaneet ruotsia mahtumaan pienen maistiaisen koko luokan yhteisiin aamutoimiin myös kakkosille koko lukuvuoden. Vieraan kielen opiskelu on vielä kakkosella kuorolausuntaa ja suomeksi tuttujen lorujen ja laulujen oppimista vieraalla kielellä. Ajatus on, että oppilas alkuopetusvaiheessa omaksuu vierasta kieltä korvakuulolta, kuten on oppinut omankin äidinkielensä. 3. luokan opintoihin kuuluu vieraassa kielessä jo tehdä vihkotyötä ja tutustua konkreettisissa harjoituksissa ja hokemissa tutuksi käyneen sanaston oikeinkirjoitukseen. Neljännellä tai viidennellä kielenopiskeluun tuodaan oppikirjatyöskentely.
Lisäksi kolmannen luokan oppilaat tutustuvat kaunokirjoittamiseen jatkumona muotopiirustusharjoituksille. Harjoittelemme vanhaa koukeroista kaunoa enstisajan hengessä omiin liitutauluihin liidulla sekä paperille musteeseen kastetulla sulkakynällä. Kaunokirjoituksen virtaava, yhteenliittyvä laatu jatkaa luontevasti ensimmäisellä ja toisella luokalla harjoiteltuja, toistuvia ornamenttikuvioita. Vaati keskittymistä ja rauhaa piirtää kirjaimet yhtenäisinä toinen toisensa perään. Kaunokirjoitukseen tutustutaan, mutta sitä ei vaadita kaikilta pysyvästi käyttöönotettavaksi käsialaksi, vaan vihkotekstiä saa tulevina vuosina kirjoittaa yleisesti Suomessa käsinkirjoittamiseen vakiintunein pienaakkosin. 4. luokalla teemme jakson tai parin muistiinpanot kaunolla, mutta siitä eteenpäin kaunoa saa käyttää, jos siitä innostuu.
Kolmosten matematiikassa puolestaan on edetty allekkainlaskuun! Numerot ovat muuttaneet allekkain kerrostaloon asumaan kahteen tai useampaan kerrokseen. Kerrostalossa on ykkösten, kymmenten ja satojen rappukäytävä. Mielikuvan avulla omaksutaan uusi laskutapa ensin yhteenlaskussa ja sitten vähennyslaskussa. Erityisesti matematiikan harjoittelussa laskeutuu ihanan keskittynyt kynän rapina, kun osa oppilaista oikein ahmii tehtäviä ja osa puurtaa samassa imussa sinnikkäästi lasku laskulta.
Kakkosilla puolestaan aika-asiat ja kellon harjoittelu joulun alta on jatkunut. Olemme edenneet kellon lukemiseen ja treenanneet viisaritehtäviä ja viimeisimpänä muuntaneet taitoa katsoa viisareita taidoksi lukea digitaalisen kellon aikaa. Nyt kakkosten äikässä edetään oikeinkirjoitusasioihin: yhdyssanoihin, kaksoisvokaaleihin ja konsonantteihin eri taitotasoille tehtäviä eriyttäen.
Vielä lopuksi: oppilaat ovat äänestäneet uuden tähtitavoitteen! Kun 19 tähteä täyttyy, järjestämme yhdellä oppitunnilla diskon. Oppilaat kiinnittävät itsekin huomiota yhteisiin onnistumisiin ja toteavat niitä ääneen. Auttavaisuuden ja toisen huomioimisen kultahiput kerääntyvät luokan yhteiseksi aarteeksi. Vaikka eripuriakin täytyy aina lasten kanssa oltaessa selvitellä, on tärkeää osata astua niistä eteenpäin ja huomata hyvä. Jokaisen täytyy saada tulla kuulluksi, jos kokee vääryttä tai kohdatessaan huolia, mutta tulee ääneen todeta myös onnen ja onnistumisen hetket.
Joulukuu 2022
Joulukuu tuo mukanaan sekä kynttilän valossa lepattavaa rauhaa että vilinää melskettä helinää helskettä pienten tiukujen!
Ensimmäinen adventti aloittaa koko koulussa joulun tunnelman. Koulun aula on aamusta tunnelmallisesti valaistu ja hämärä. Me opettajat kokoamme siihen kohti joulua täydentyvää jouluasetelmaa. Samoin luokkahuoneessa aloitamme aamua kynttilöiden ja tuikkuvalojen kajossa. Adventin ajalla jätämme aamutoimista vauhdikkaampaa osuutta pois ja vaalimme rauhallista tunnelmaa, laulamme rauhallisempia lauluja ja lausumme adventin runoa. Jokainen saa vuorollaan tulla kiinnittämään oman kimaltavan tähden luokan tähtitaivaalle. Joulukuun myötä on aloitettu tutut jouluperinteet: vanhempien ekaluokalla lapsille piirtämät joulukalenteriluukut sekä joulun jatkotarina. Tänä vuonna kerron jokaisena joulukuun koulupäivänä jostakin vanhan ajan uskomusten tontusta, joita maalaistaloissa asusteli riihissä, talleissa, myllyissä ja saunassa. Yhdestä kodista luokkaan kulki vielä partiolaisten kalenteri.
Näissä tämän viikon aamujen aikaisissa hetkissä on vallinnut taianomainen utuinen rauha, jonka lapset suovat toinen toisilleen. Luokassa on tosi kaunis tapa kunnioittaa jokaisen vuoroa, vaikkapa juuri kiireettä kiinnittää oma tähtensä taivaalle toisten vain katsellessa ja nauttiessa tunnelmasta. Tässä pääsee esille upea asettumisen taito, jota on harjoiteltu ja joka näkyy myös työrauhana tehtävien äärellä. Työrauha on yhteistyötä ja yhteistyö luokassa näkyy ilahduttavasti.
Joulukuussa on harjoiteltu näytelmää joulujuhlaan. Koulussamme on perinne 2. luokan oppilaiden näytellä kuvaelma joulun lapsen syntymästä ja toteutamme sen nyt yhdysluokkana. Äidinkielen jakso on siis saanut painotuksen draamailmaisusta ja toisaalta jouluun liittyvistä luetun ymmärtämisen, sujuvan lukemisen ja oikeinkirjoituksen tehtävistä. Kakkosten omilla tunneilla on marras-joulukuussa opeteltu aikaan liittyviä käsitteitä ja kellonaikoja. He ovat askarrelleet myös omat kellotaulut aikavihkoihinsa. Kolmoset ovat kerranneet kelloa matikan tunnilla ja muotopiirustuksessa aloittaneet kaunokirjoitusta.
Itsenäisyyspäivän alla nostimme koko koulun voimin lipun juhlavasti salkoon ja 8.-9. luokan oppilaat pitivät puheen juhlan kunniaksi. 4. luokka soitti huilua. Luokassa työstimme aihetta äidinkielen tehtävin ja vihkotyön merkeissä.
Joulukuun perinteenä koulussamme vietetään myös pajapäivää. Tuolloin luokkahuoneet muuttuvat tonttulan pajoiksi, joissa kukin opettajatonttu valmistaa oppilasryhmän kanssa joululahjaksi sopivia käsitöitä kotiin vietäväksi. Tänä vuonna ryhmäytymisen ja yhteisöllisyyden edistämiseksi kokosimme luokista 1.-4. kolme sekaryhmää kiertämään pajoja. Eri-ikäiset oppilaat auttoivat toinen toisiaan ja ystävyydet yli luokkarajojen pääsevät syntymään ja syvenemään. Nyt kukin oppilas sai kuljettaa kotiin hyvän valikoiman lahjoja läheisilleen aattoa odottamaan.
Lucia-neito seurueineen on koulussamme 4. luokan toteuttama perinne. 13.12. kokoonnuimme koulun aulaan katsomaan kaunista Lucia-esitystä, jonka seurue oli käynyt esittämässä myös useissa päiväkodeissa päivän aikana. Lucia-neidon tarjoamat piparit ilahduttivat oppilaita päivän päätteeksi.
Viimeisellä kouluviikolla luokilla 1.-3. on lisäksi ollut yhteinen ryhmäytymistä edistävä pakohuoneseikkailu, jossa on ratkottu Aapeli-tontun arvoitusta. Loppuviikosta on ollut koulu-uintia. Joulukuusta on saatu ihanan luminen ja uimahallimatkalla on ehditty myös pysähtyä hetkeksi leikkipuistoon! Joulujuhlan jälkeen rauhoitumme liki kolmiviikkoisen joululoman viettoon.
Marraskuu 2022
Marraskuussa olen kertonut legendan ritari Martista, joka oli valmis halkaisemaan oman viittansa antaakseen siitä puolet lämmikkeeksi palelevalle kerjäläiselle. Myöhemmin häntä on alettu kutsua pyhimykseksi, Pyhäksi Martiksi. Steinerkoulun kertomusaineisto kullekin luokka-asteelle esittelee oppilaille maailmaa ja ihmisyyttä yli vuosisatojen ulottuvalla tavalla, suullisesti kertomalla. Oppilaat kuuntelevat kertomuksia, jotka pyritään kertomaan niin elävästi, että he voivat niihin eläytyä, kuvitella itsensä osaksi tapahtumia tai niiden tarkkailijaksi paikan päälle. Kertomusten henkilöillä on monenlaisia luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia, he kohtaavat erilaisia tilanteita, valintoja ja ilmiöitä, jotka jossakin muodossa koskettavat ihmistä kaikkina aikoina. Pyhimyslegendoissa käsitellään usein erilaisia hyveitä sekä tahdon- ja sydämen lujuutta seurata sitä, minkä uskoo oikeaksi, vaikka se ei hyödyttäisi itseä. Steinerkoulussa Martinpäivää vietetään muistona epäitsekkyydestä, omastaan luopumisesta ja lähimmäisenrakkaudesta. Pimeään vuodenaikaan valmistetaan oppilaiden kanssa lyhtyjä tuomaan valoa näkyville. Hyvyyden ja ystävällisyyden sisäinen valo tuikkii myös ympärillämme, kun valitsemme toimia muita huomioiden.
Lyhtyjen ajan tunnelma jatkuu viikon pari, kun lyhtyjä ensin valmistetaan muun koulutyön ohessa ja lauletaan ja soitetaan huilulla aamuisin lyhtylauluja. Martinpäivänä hämärissä luokkahuoneissa lyhtyjemme valossa saamme katsella, kuinka ensimmäinen luokka kiertää lyhtykulkueena luokasta toiseen noita samoja, tuttuja lauluja laulaen ja tuo muassaan leipomaansa martinpullaa. Jokainen saattaa muistaa oman vuoronsa vuosi tai useampi sitten samassa tehtävässä. Pulla murretaan vierustoverin kanssa omastaan jakamisen hengessä.
Matematiikan kertotaulujen jäätyä taakse on otettu luokkariihen orsilta vilja alas ja työstetty sitä yksi marraskuinen viikko! On puitu viljaa luokariihen seinää vasten, erotettu viskaamalla jyvät akanoista ja lopulta jauhettu vilja jauhoksi, josta on leivottu sämpylöitä. Kaikki tämä oman ympäristöopin työvihkon ohjeita noudattaen. Se, mikä on aiemmin kirjattu ja piiretty vihkoon eläytyen mielikuviin, on nyt todellisuudessa tehty! Valmiit sämpylät sai viedä kotiin isänpäiväksi. Oppiminen on painottunut mahdollisimman paljon omaan kokemukseen ja ihan itse omin käsin tekemiseen. Nenä on haistanut viljan ja jauhon pöllyämisen, sormet koetelleet raskaampia jyviä ja keveitä akanoita, viljarunon työvaiheet ovat muuttuneet teoiksi.
"Viljelijä viljan viljeli
kynti, äesti, kylvi, kasteli, lannoitti.
Antoi apua aurinko armas!
Siemen pintansa piti, maan päälle iti,
oraalle oikeni, korrelle koheni, tuleentui, kypsyi siis.
Sadonkorjuun aika, virkkoi viljelijä ja puimaan kävi.
Jyvät tähkistä irrotti, akanoista erotti, ruumenet pois puhalsi,
hyvät jyvät jauhoksi jauhoi.
Loppu onkin selvää kauraa, ottanut ei ohraleipä,
oli suu vehnäsellä, oli ruista ranteessa."
Viljojen jälkeen on jatkettu äidinkielen jaksolle. Äidinkielessä on yhteisesti kerrattu vokaalit ja konsonantit sekä hiottu sanojen oikeinkirjoittamista vokaalitavujen (pitkävokaali ja diftongi) sekä kaksoiskonsonanttien osalta. Lisäksi on harjaannuttu aloittamaan lausetta aina isolla alkukirjaimella, kerrattu sanaväliä ja tavuttamista, sekä opittu lisäämään lauseen loppuun lopetusmerkki. Vihkotyö on kaikille oppilaille yhteinen, mutta tehtäviä on selvästi tarpeen tässä vaiheessa eriyttää erilaisille osaamisen tasoille. Kaikilla on viivastovihot siistiin kirjoittamiseen ja niihin toiset kirjoittavat omaa tekstiä ja tarinoita, toisten harjoitellessa vielä tavuista sanoja ja sanoista virkkeitä.
Äidinkielessä 2.-3. luokkaa on erytetty myös viikkotunneilla. 2. luokalla äidinkieltä on viikossa kaksi erillistä viikkotuntia läpi vuoden. Tuolloun asioita on painotettu eläytymään kutsuvan ja mielikuvan tarjoavan tarinan avulla. Lopetusmerkkisatu käsittelee vanhaa isäntää Iivari Isopistettä, joka on pyöreä ja jämäkkä päättämään selkeät toteavat lauseensa yhtä pyöreään pisteeseen. Iivarin poikia on kaksi. On Kalervo Kysymysmerkki, joka kulkee selkä mutkalla ja käsi leukaa hieroen pohdiskellessaan alituiseen erilaisia kysymyksiä. Mikä? Miksi? Miten? Hän on itsekin kuin kysymysmerkki, jonka jättää kysymyksen perään. Hemminki Huutomerkki on erilainen: hän on pitkänhuiskea, innokas ja nopea. Hemminki heittää kädet korkealle ilmaan ja huudahtaa milloin ilosta, milloin kauhusta, milloin tervehdyksen. Huudahduksen perään Hemminki asettaa aina huutomerkin. Kas noin!
Lyhtyjen ajan tunnelma jatkuu viikon pari, kun lyhtyjä ensin valmistetaan muun koulutyön ohessa ja lauletaan ja soitetaan huilulla aamuisin lyhtylauluja. Martinpäivänä hämärissä luokkahuoneissa lyhtyjemme valossa saamme katsella, kuinka ensimmäinen luokka kiertää lyhtykulkueena luokasta toiseen noita samoja, tuttuja lauluja laulaen ja tuo muassaan leipomaansa martinpullaa. Jokainen saattaa muistaa oman vuoronsa vuosi tai useampi sitten samassa tehtävässä. Pulla murretaan vierustoverin kanssa omastaan jakamisen hengessä.
Matematiikan kertotaulujen jäätyä taakse on otettu luokkariihen orsilta vilja alas ja työstetty sitä yksi marraskuinen viikko! On puitu viljaa luokariihen seinää vasten, erotettu viskaamalla jyvät akanoista ja lopulta jauhettu vilja jauhoksi, josta on leivottu sämpylöitä. Kaikki tämä oman ympäristöopin työvihkon ohjeita noudattaen. Se, mikä on aiemmin kirjattu ja piiretty vihkoon eläytyen mielikuviin, on nyt todellisuudessa tehty! Valmiit sämpylät sai viedä kotiin isänpäiväksi. Oppiminen on painottunut mahdollisimman paljon omaan kokemukseen ja ihan itse omin käsin tekemiseen. Nenä on haistanut viljan ja jauhon pöllyämisen, sormet koetelleet raskaampia jyviä ja keveitä akanoita, viljarunon työvaiheet ovat muuttuneet teoiksi.
"Viljelijä viljan viljeli
kynti, äesti, kylvi, kasteli, lannoitti.
Antoi apua aurinko armas!
Siemen pintansa piti, maan päälle iti,
oraalle oikeni, korrelle koheni, tuleentui, kypsyi siis.
Sadonkorjuun aika, virkkoi viljelijä ja puimaan kävi.
Jyvät tähkistä irrotti, akanoista erotti, ruumenet pois puhalsi,
hyvät jyvät jauhoksi jauhoi.
Loppu onkin selvää kauraa, ottanut ei ohraleipä,
oli suu vehnäsellä, oli ruista ranteessa."
Viljojen jälkeen on jatkettu äidinkielen jaksolle. Äidinkielessä on yhteisesti kerrattu vokaalit ja konsonantit sekä hiottu sanojen oikeinkirjoittamista vokaalitavujen (pitkävokaali ja diftongi) sekä kaksoiskonsonanttien osalta. Lisäksi on harjaannuttu aloittamaan lausetta aina isolla alkukirjaimella, kerrattu sanaväliä ja tavuttamista, sekä opittu lisäämään lauseen loppuun lopetusmerkki. Vihkotyö on kaikille oppilaille yhteinen, mutta tehtäviä on selvästi tarpeen tässä vaiheessa eriyttää erilaisille osaamisen tasoille. Kaikilla on viivastovihot siistiin kirjoittamiseen ja niihin toiset kirjoittavat omaa tekstiä ja tarinoita, toisten harjoitellessa vielä tavuista sanoja ja sanoista virkkeitä.
Äidinkielessä 2.-3. luokkaa on erytetty myös viikkotunneilla. 2. luokalla äidinkieltä on viikossa kaksi erillistä viikkotuntia läpi vuoden. Tuolloun asioita on painotettu eläytymään kutsuvan ja mielikuvan tarjoavan tarinan avulla. Lopetusmerkkisatu käsittelee vanhaa isäntää Iivari Isopistettä, joka on pyöreä ja jämäkkä päättämään selkeät toteavat lauseensa yhtä pyöreään pisteeseen. Iivarin poikia on kaksi. On Kalervo Kysymysmerkki, joka kulkee selkä mutkalla ja käsi leukaa hieroen pohdiskellessaan alituiseen erilaisia kysymyksiä. Mikä? Miksi? Miten? Hän on itsekin kuin kysymysmerkki, jonka jättää kysymyksen perään. Hemminki Huutomerkki on erilainen: hän on pitkänhuiskea, innokas ja nopea. Hemminki heittää kädet korkealle ilmaan ja huudahtaa milloin ilosta, milloin kauhusta, milloin tervehdyksen. Huudahduksen perään Hemminki asettaa aina huutomerkin. Kas noin!
Lokakuu 2022
1. luokan kanssa yhteisellä kuvistunnilla askarreltiin tuulihyrrät! Pienessä koulussa on tärkeää, että myös koko alkuopetuksen porukka 1.-3. luokka ryhmäytyy yhteen.
Lokakuussa on oltu matematiikan jaksolla! Kerroin oppilaille aamukertomuksena sveitsiläisen Jakob Streitin perinteistä steinerkoulujen tarinaa Tatatuk-tontusta ja hänen matkastaan louhimaan kristallia kristallivuorelta seitsemän vuoren takaa. Tatatuk on juuritonttu, mutta löytää rohkeuden jättää tasainen elämänsä ja lähteä seikkailemaan. Tuolla matkalla peikot tekevät Tatatukille kaikenlaista kiusaa, mutta siitä huolimatta hän selviytyy sinnikkyydellä, päättäväisyydellä ja neuvokkuudella ihmeellisen kristallin louhijaksi. Lopulta hän osaa olla peikoille periksiantamaton, mutta nähdä niissä hyvyyden idullaan, jolloin ne kesyyntyvät käyttämään voimiaan juuritonttujen apuna hyödyksi, kepposten sijaan.
Oppilaita ilahdutti ja ihmetytti kiiltävillä kvartseilla ja muilla mineraaleilla koristettu vuodenaikapöytä. Matematiikan jaksomme rakentui kaiken kaikkiaan kristalleja louhivien tonttujen ympärille. Kristallimestarin varastoon järjestimme ykköset, kymmenet, sadat ja tuhannet. Oli elämyksellistä huomata, että hengästyttävän suuren luvun, vaikka miljardin, voi hahmottaa, kun vain oppii tunnistamaan paikat järjestelmässä. Lukujen paikkajärjestelmälaskujen jälkeen siirryimme kertotaulujen pariin. Kolmoset kertasivat kaikki kertotaulut ja keskittyivät rutiinilaskuihin, kun samalla jaksotunnilla kakkoset kirjasivat kertotauluja huolellisemmin ja harjoittelivat kertomisen periaatteen haltuunottoa esimerkkien kautta. Aamutoimissa rytminen ulkoluku harjoitutti kaikkia yhdessä. Kaikilla on vielä laskukansiot laskumonisteille matematiikan työvihkojen lisäksi, jotta laskemista tulisi paljon.
Koulukuvaus järjestettiin lokakuussa ja oli mukava saada nyt ensimmäinen luokkakuva tällä porukkalla silmiemme eteen. Luokan seinällä se muistuttaa, että kuulumme yhteen! Tämä kuva ei kyllä ole luokkakuva, vaan ikuistus upouusista lahjoitetuista heijastinliiveistämme! Ennen syyslomaa teimme vielä ryhmäyttävän metsäretken 1. luokan kanssa yhdessä laavulle evästelemään ja leikkimään. Syksyinen metsä ja savun tuoksu ovat mukavaa vaihtelua luokkatyöhön. Avuliaat oppilaat pilkkoivat ison kasan puita seuraaville retkeilijöille.
3. luokan opetussuunnitelmaan kuuluu harjoitella Näppistaituri-opetusohjelman avulla näppäintaitoja. Näitä on tehty kolmosten omalla matikantunnilla, nyt kun jaksolla tulee jo paljon laskemista.
Syyslomalta palattiin enemmän tai vähemmän levänneinä ja oppilaat saivat vaahterapuiset, diatoniset huilunsa. Nyt soivat ne päärynäpuisten sijaan iloisesti luritellen tai herkästi henkäistyinä aamuissamme. Luokan yhteinen sointi on ensimmäisten viikkojen jälkeen lähtenyt löytymään nopeasti ja kuten aina ennenkin, joka aamu soitamme hieman. Tuiki tuiki tähtösen, oppilaista moni osasi heti ekasta yrityksestä! Halloweenin aika on näkynyt kuvataiteen hilpeissä kurpitsamaalauksissa ja eritoten kolmosten englannin tunnilla. Siellä on ehditty väreistä, eläimistä, syötävistä ja juotavista, verbeihin ja adjektiiveihin. Satusanastoa on ollut jo aiemminkin lohikäärmeiden ja ritarien Mikael-aikaan ja nyt täydensimme sitä noidilla ja kummituksilla. Ykkös-kakkosen enkussa on myös edetty vakaasti kerran viikossa aiheesta toiseen Suvi-opettajan johdolla.
Lisäksi on vietetty koulusynttäreitä. Tänä yhdysluokkamme ensimmäisenä yhteisenä vuonna haluan vielä viettää jokaiselle oppilaalle kokonaisen oman, luokkaa ryhmäyttävän tunnin. Näitä pidetään katsomusaineen tunnilla perjantain viimeiseksi. Sankari saa tulla luokan eteen ja halutessaan pitää synttärikruunua ja viittaa. Toisten ystävällisten katseitten alla oppilas saa kuulla, miten hienoja vahvuuksia hänessä olen pannut merkille. (Ennen kunkin synttäriä haastattelen sankaria hieman hänen kiinnostuksenkohteistaan ja toiveistaan). Laulamme useita synttärilauluja ja luokkakaverit koettavat keksiä sankarille juuri hänelle mieluisia mielikuvituslahjoja, "kultaisia lahjoja" tai mainita mukavia hetkiä, joita ovat sankarin kanssa saaneet kokea. Tätä osuutta oppitunnista olen tietoisesti oppilaiden kanssa vuosi vuodelta harjoitellut ja nyt huomaan, kuinka he todella miettivät, mikä ilahduttaisi juuri tätä tyyppiä, tai mitä sanoa juuri hänelle. On ilo kuunnella! Sankari saa askarrellun lahjan ja luokkakaverin tekemän kortin. Sitten koko luokka puuhaa yhdessä sankarin etukäteen valitsemaa puuhaa. Tähän menessä on ollut leikkejä: sanaselitystä, sokkoa, aarteenpiilotusta, puhallusfutista työpöytien päällä sekä erilaisia piirtämistehtäviä eri aiheista.
Matematiikan lisäksi äikässä kakkoset ovat nyt siistineet pienaakkosiaan ja tehneet lukemis- ja kirjoitusharjoituksia. Kerran lukukoira oli ohjaajan sairastumisen vuoksi pois ja silloin oppilaat piirsivät ja kirjoittivat heille parane pian -kortteja. Tosi hellyyttäviä!
Luokka kerää yhteisistä onnistumisista liitutaululle kultaisia tähtiä ja kun 18 on kasassa, katsomme elokuvaa. Paljon he onnistuvatkin yhdessä! Erimielisyyksiä ja välkkätakkuja toki selvitetään säännöllisesti, mutta työskentelytaidoiltaan tässä näyttäytyy mainio porukka, joka on ahkera tekemään hommia ja tullut taitavaksi siirtymään tehtävästä toiseen. Marras-joulukuussa kukin oppilas huoltajineen pääsee open kanssa tarkemmin juttusille oppilaan oppimiskeskustelussa koululla. Mukava tavata kaikkia silloin!
Syyskuu 2022
Syyskuussa on aloitettu ympäristöopin jakso, jonka aikana on opittu viljalajeista, viljan viljelystä ja viljan käsittelystä. Painopiste on maanviljelyksessä entisaikaan, lihasvoimin, vanhoja työkaluja- ja työtapoja esitellen. Vihkotyötä on tehty ahkerasti: oma, itsetyöstetty ympäristöopin oppikirja on jo pitkällä!
Vihkoon piirtämisen ja kirjoittamisen lisäksi viljan osia on muovailtu mehiläisvahasta. Bussiretkellä Ruonalla, Kuortaneella, pääsimme korjaamaan sirpeillä viime kesän aluksi kylvämämme kauran. Korjuupäivälle sattui sadetta, mutta kaura saatiin luokkaan kuivumaan hyvin. Oppilaat kokosivat kauraa lyhteiksi, vuodenaikapöydälle saatiin yksi minikuhilas ja nostimme loput lyhteet "riihen orsille" luokan nurkkaan kuivumaan. Liituvärien ja voimakkaan liituvärittämisen harjoituksena oppilaat askartelivat kiukaan tulisijaksi luokkariiheemme. Siellä kaura nyt kuivuu!
Sadonkorjuuta on tutkittu myös laajemmin erilaisiin vihanneksiin ja hedelmiin tutustumalla: olemme tehneet nimeämistehtäviä ja 2. luokan oppilaat ovat päässeet "makumatkalle 1. luokkaan", kun Susanna opettaja tarjosi maistettavaa ja nimettävää yhteistyössä oman luokkansa kanssa. "Olen maistanut väkevämpääkin retiisiä", kuultiin asiantunteva kommenti makumatkalla. Omenia Piirin puutarhasta on pilkottu ja keitetty luokan omenahillo, jonka maistaminen ilahdutti sekä lapsia luokassa, että vanhempia vanhempainillassa. Kun käsittelimme viljan jauhamista, sekoitimme valmiista vehnäjauhosta ja suolasta "taikataikinan", josta muovailtiin viljajalosteita pienoiskoossa. Myöhemmin nuo pikkuleipomukset sai maalata vesivärein ja ne voi viedä kotiin omiin leikkeihin tai koristeeksi. Reseptin kirjaaminen työvihkoon oli tärkeä vaihe myös.
Vihkotyön suhteen äidinkieltä tulee harjoiteltua päivittäin. Vilja-aiheesta on tehty viivastovihkoon virkkeen kirjoittamista vahvistavia tehtäviä. 2. luokan oppilailla harjoittelu painottuu ison alkukirjaimen, sanavälin ja lopetusmerkin muistamiseen ja 3. luokan oppilailla oman tekstin tuottamiseen. 2. luokan oppilaiden kanssa on omilla äidinkielen tunneilla käyty läpi pienaakkosten piirtämistä. Lisäksi luokkaan on saapunut syyskuun aikana jo kahdesti odotettu vieras: lukukoira Jonne Aaron! Kaikilla on oma lukukirja luokassa. 2. luokan oppilaiden kanssa luemme yhteistä lukemistolukukirjaa yhteen ääneen ja keskitymme luetun ymmärtämiseen. 3. luokkalaiset lukevat omia vaativampia lukukirjojaan ja heillä on luetun ymmärtämisen tehtäviä liittyen kirjoihinsa.
Vanhempien ompelemat mehiläisvahapenaalit ovat päivittäisessä käytössä työskennellessämme. Lisäksi oppilailla on luokassa omat puuvärikynät, joilla piirrämme enemmän yksityiskohtia vaativaa vihkotyötä ja kirjoitamme tekstit. Lyijykynät ja kumit 3. luokan oppilailla on matematiikan tarkkaa laskemista varten, sillä tuolloin virheet on syytä korjata vaivatta. Estetiikka on steinerpedagogiikassa tärkeä osa työskentelyä, jolloin värien käyttö vihkoissa on tärkeää. Kirjoitettaessa ja piirtäessä oppilaita ohjataan suunnittelemaan ja harkitsemaan työtään, sillä värejä ei ole helppo pyyhkiä pois, vaan mahdolliset virheet täytyy korjata kuvaa tai taustaa muokkaamalla. Värikynän, etenkin alkuopetuksessa vahavärin painaminen paperiin vaatii oppilaalta tahdon voimaa. Kun painan kynäni paperille, syntyy kunnollinen jälki. Tehtyä ei saa jälkikäteen kokonaan tekemättömäksi, kuten ei mitään muutakaan tekoa pysty täysin olemattomaksi pyyhkimään. Kuitenkin on tärkeää huomata, että aluksi voi luonnostella, harkita ja suunnitella ja jo tehtyä voi monin tavoin muokata, viimeistellä ja mahdollisesti korjata. Vihkotyöskentely on ikään kuin kovin rehellistä työtä, oikeaa elämää heijastavaa työtä. Napin painalluksella ei voi pyyhkiä sitä, minkä on paperille päättänyt painaa.
Tästä aasinsiltana voidaan kuitenkin todeta, että nappien painelukin aloitetaan 3. luokalla, kun Näppistaituri-harjoitukset esittelevät näppäintaitoja tietokoneella. Kolmoset odottavat tätäkin jo kovasti!
Käsitöissä on kakkosilla alulla monenmoisia eläimiä virkatuiksi käsinukeiksi. Kolmoset ovat viimeistelleet viime vuonna aloittamansa kirjotut rahapussukat ja harjoitelleet nyöritystä pahvista leikatulla nyöripyörällä. Pian aloitetaan kolmosten kanssa paimenpussit villaa karstaamalla. Kuvataiteessa on syvennytty märkää märälle tekniikkaan, värien sekoittumiseen pääväreistä ja siihen, miten esittäviä kuvia saadaan maalattua ilman, että värit leviävät liiaksi. Luokan seinää koristavat peltomaisemat, hölmöläisten ruispellon ruiskukat ja punaiset omenat ruskeilla oksilla. Käytävällä vaanivat hurjat lohikäärmeet!
Merkittävää syyskuisessa työskentelyssä on myös näytelmän tekeminen! Ritari ja lohikäärme on syyskuun viimeisenä päivänä esitetty steinerpäiväkodin eskareille ja lauantaina koulun syystapahtumassa sen näkevät läheiset. Yhteinen tekeminen ja aika hitsaavat ryhmää yhteen ja perjantaisen esityksen jälkeisellä sisävälitunnilla luokassa huomasin ilahduttavan uusia puuhapareja ja -porukoita syntyneen yli luokkarajojen. Mahtavaa 2.-3. luokka!
Tässä vielä vanhempien vanhempainillasta lähettämät terveiset oppilaille: kultahippuja koulupäivään (mitä erityisesti toivoisit oppilaan koulupäiviin). Lisäksi luokan yhteisten onnistumisten kultatähtien tavoite: katsomme elokuvan koulussa.
Vihkoon piirtämisen ja kirjoittamisen lisäksi viljan osia on muovailtu mehiläisvahasta. Bussiretkellä Ruonalla, Kuortaneella, pääsimme korjaamaan sirpeillä viime kesän aluksi kylvämämme kauran. Korjuupäivälle sattui sadetta, mutta kaura saatiin luokkaan kuivumaan hyvin. Oppilaat kokosivat kauraa lyhteiksi, vuodenaikapöydälle saatiin yksi minikuhilas ja nostimme loput lyhteet "riihen orsille" luokan nurkkaan kuivumaan. Liituvärien ja voimakkaan liituvärittämisen harjoituksena oppilaat askartelivat kiukaan tulisijaksi luokkariiheemme. Siellä kaura nyt kuivuu!
Sadonkorjuuta on tutkittu myös laajemmin erilaisiin vihanneksiin ja hedelmiin tutustumalla: olemme tehneet nimeämistehtäviä ja 2. luokan oppilaat ovat päässeet "makumatkalle 1. luokkaan", kun Susanna opettaja tarjosi maistettavaa ja nimettävää yhteistyössä oman luokkansa kanssa. "Olen maistanut väkevämpääkin retiisiä", kuultiin asiantunteva kommenti makumatkalla. Omenia Piirin puutarhasta on pilkottu ja keitetty luokan omenahillo, jonka maistaminen ilahdutti sekä lapsia luokassa, että vanhempia vanhempainillassa. Kun käsittelimme viljan jauhamista, sekoitimme valmiista vehnäjauhosta ja suolasta "taikataikinan", josta muovailtiin viljajalosteita pienoiskoossa. Myöhemmin nuo pikkuleipomukset sai maalata vesivärein ja ne voi viedä kotiin omiin leikkeihin tai koristeeksi. Reseptin kirjaaminen työvihkoon oli tärkeä vaihe myös.
Vihkotyön suhteen äidinkieltä tulee harjoiteltua päivittäin. Vilja-aiheesta on tehty viivastovihkoon virkkeen kirjoittamista vahvistavia tehtäviä. 2. luokan oppilailla harjoittelu painottuu ison alkukirjaimen, sanavälin ja lopetusmerkin muistamiseen ja 3. luokan oppilailla oman tekstin tuottamiseen. 2. luokan oppilaiden kanssa on omilla äidinkielen tunneilla käyty läpi pienaakkosten piirtämistä. Lisäksi luokkaan on saapunut syyskuun aikana jo kahdesti odotettu vieras: lukukoira Jonne Aaron! Kaikilla on oma lukukirja luokassa. 2. luokan oppilaiden kanssa luemme yhteistä lukemistolukukirjaa yhteen ääneen ja keskitymme luetun ymmärtämiseen. 3. luokkalaiset lukevat omia vaativampia lukukirjojaan ja heillä on luetun ymmärtämisen tehtäviä liittyen kirjoihinsa.
Vanhempien ompelemat mehiläisvahapenaalit ovat päivittäisessä käytössä työskennellessämme. Lisäksi oppilailla on luokassa omat puuvärikynät, joilla piirrämme enemmän yksityiskohtia vaativaa vihkotyötä ja kirjoitamme tekstit. Lyijykynät ja kumit 3. luokan oppilailla on matematiikan tarkkaa laskemista varten, sillä tuolloin virheet on syytä korjata vaivatta. Estetiikka on steinerpedagogiikassa tärkeä osa työskentelyä, jolloin värien käyttö vihkoissa on tärkeää. Kirjoitettaessa ja piirtäessä oppilaita ohjataan suunnittelemaan ja harkitsemaan työtään, sillä värejä ei ole helppo pyyhkiä pois, vaan mahdolliset virheet täytyy korjata kuvaa tai taustaa muokkaamalla. Värikynän, etenkin alkuopetuksessa vahavärin painaminen paperiin vaatii oppilaalta tahdon voimaa. Kun painan kynäni paperille, syntyy kunnollinen jälki. Tehtyä ei saa jälkikäteen kokonaan tekemättömäksi, kuten ei mitään muutakaan tekoa pysty täysin olemattomaksi pyyhkimään. Kuitenkin on tärkeää huomata, että aluksi voi luonnostella, harkita ja suunnitella ja jo tehtyä voi monin tavoin muokata, viimeistellä ja mahdollisesti korjata. Vihkotyöskentely on ikään kuin kovin rehellistä työtä, oikeaa elämää heijastavaa työtä. Napin painalluksella ei voi pyyhkiä sitä, minkä on paperille päättänyt painaa.
Tästä aasinsiltana voidaan kuitenkin todeta, että nappien painelukin aloitetaan 3. luokalla, kun Näppistaituri-harjoitukset esittelevät näppäintaitoja tietokoneella. Kolmoset odottavat tätäkin jo kovasti!
Käsitöissä on kakkosilla alulla monenmoisia eläimiä virkatuiksi käsinukeiksi. Kolmoset ovat viimeistelleet viime vuonna aloittamansa kirjotut rahapussukat ja harjoitelleet nyöritystä pahvista leikatulla nyöripyörällä. Pian aloitetaan kolmosten kanssa paimenpussit villaa karstaamalla. Kuvataiteessa on syvennytty märkää märälle tekniikkaan, värien sekoittumiseen pääväreistä ja siihen, miten esittäviä kuvia saadaan maalattua ilman, että värit leviävät liiaksi. Luokan seinää koristavat peltomaisemat, hölmöläisten ruispellon ruiskukat ja punaiset omenat ruskeilla oksilla. Käytävällä vaanivat hurjat lohikäärmeet!
Merkittävää syyskuisessa työskentelyssä on myös näytelmän tekeminen! Ritari ja lohikäärme on syyskuun viimeisenä päivänä esitetty steinerpäiväkodin eskareille ja lauantaina koulun syystapahtumassa sen näkevät läheiset. Yhteinen tekeminen ja aika hitsaavat ryhmää yhteen ja perjantaisen esityksen jälkeisellä sisävälitunnilla luokassa huomasin ilahduttavan uusia puuhapareja ja -porukoita syntyneen yli luokkarajojen. Mahtavaa 2.-3. luokka!
Tässä vielä vanhempien vanhempainillasta lähettämät terveiset oppilaille: kultahippuja koulupäivään (mitä erityisesti toivoisit oppilaan koulupäiviin). Lisäksi luokan yhteisten onnistumisten kultatähtien tavoite: katsomme elokuvan koulussa.
Elokuu 2022
Noin vain laukkasi lomalaitumelta hieno joukko 2. ja 3. luokan oppilaita yhdeksi kultaiseksi 18 oppilaan yhdysluokaksi!
Luokastamme löysi jokainen istumapaikkansa ja asettui kuulemaan, mitä kaikkea opettaja kertoi edessä olevan tätä lukuvuotta ajatellen. Jaksotunneilla tulisimme opiskelemaan aina koko joukollamme, kuten myös käsityön, kuvataiteen ja katsomusaineen tunnilla. Luokka-asteiden mukaisia ryhmäjakoja puolestaan tulisi eteen kielissä, matematiikan ja äidinkielen viikkotunneissa, liikunnassa ja musiikissa.
Aloitimme heti äidinkielen jaksolla ja olemme tutustuneet ja vahvistaneet taitojamme sanaluokkien parissa. Sulo substantiivi kalastaa sanoja puheen virrasta syöttinään kysymykset ”mikä” ja ”kuka”, Tarmo verbisen koukkuun jäävät sanat syötillä ”mitä tekee” ja Armas adjektiivin syöttinä on kysymys ”millainen”. Äidinkielen vihkotyötä aloitettiin omat vahaliidut omaan hienoon penaaliin järjestäen. Jaksotunnin aloittavat aina toiminnalliset aamutoimet, lorut, runot, liike, laulu ja huilunsoitto. Opeteltavaan aiheeseen tutustutaan opettajan esittelemänä tarinana ja mahdollisimman eläydyttävänä mielikuvana. Vihkotyössä kirjaamme ylös opittua asiaa kuvin ja sanoin, valmistamme omaa oppikirjaa aiheesta. Opettaja antaa mallin, mutta oma mieli kiinnittyy tarinan yksityiskohtiin, ja kuvat tekevät aiheen juuri kunkin oppilaan ikiomaksi.
Yleisnimiä ja erisnimiä lähestyimme kirjoittamalla vihkotyöhön kaikkien luokkakavereiden etunimet isolla alkukirjaimella ja substantiivien monikkoa harjoittelimme ”järjestelemällä Sulon sotkuista työhuonetta” vihon sivuilla. Pienaakkosten piirtämistä kakkoset ovat lisäksi harjoitelleen omilla äidinkielentunneillaan rakennettuaan vihon sivulle professori Vauhtimielen koneen, joka muuttaa kirjaimet suuraakkosista pieniksi. Kolmoset harjoittelevat sujuvaa virkkeen oikeinkirjoitusta: iso alkukirjain ja lopetusmerkki itsevarmasti paikoillaan asettuneena joka virkkeessä. Kertomusaineistona olen kertonut Hölmölän kylästä ja hölmöläisten uudistusmielisestä ja hyvätahtoisesta, mutta lapsia hihityttävän pöhköstä otteesta tarttua monenlaisiin vanhan ajan kyläyhteisön tehtäviin. Hyvin jäävät tarinat oppilaille muistiin, kun seuraavana päivänä kysyn kertomastani.
Loppuosana jaksotuntia ovat etenkin nyt aluksi olleet yhdysluokaksi opettelevaa ryhmäämme ryhmäyttävät leikit. Olen myös suunnitellut äidinkielen aiheisiin liittyen paljon paritehtäviä ja pelillisyyttä sekä pyrkinyt rakentamaan istumajärjestyksen siten, että oppilaat ovat tekemisissä yli luokkarajojen tai vähän aiempaa vähemmän tutun luokkakaverin kanssa. Koulunkäynninohjaajamme avustaa kokonaiset koulupäivät meitä ja on tuttu monelle oppilaalle jo ennestään iltapäiväkerhosta.
Käsityössä on viimeistelty aiemmalta vuodelta kesken jääneitä töitä ja joka elokuun viikko on valmistunut kakkosten huilupusseja luokan huilunaulakkoon roikkumaan. Työn valmiiksi saaminen on ison urakan ihana palkinto. Kuvataiteessa on maalattu siveltimet keskittyneesti suihkien ja katsomusaineessa juteltu syntymäpäivään, ystävyyteen ja omaan sukuun liittyvistä aiheista. Kaikkien meidän sukunimien merkitykset piirtyivät yhteen suureen taulukuvaan, josta kukin sai arvata omaa osuuttaan kuvaan ja myöhemmin piirtää omaan vihkoonsa. Mahtavatkohan vanhemmat löytää oppilaan sukunimen kuvasta… Syntymäpäiväkortit on piirretty open kätköön odottamaan sopivia hetkiä viettää kunkin omat koulusynttärit. Jonossa on kesän sankareita, joten syksyn aikana saan kruunata monena päivänä sankarin kavereiden laulua ja kauniita toivotuksia kuulemaan.
Olemme tehneet yhden sadepisaroiden raikastaman metsäretken ja yhden koko päivän luokkaretken linja-autolla. Kotitehtävävihot on aloitettu ja tunnollisesti kukin on pitänyt tehtävistään huolta, kun niitä seuraavana päivänä tarkistetaan.
Open ilo on 18 erilaista kädenpuristusta, silmäparia ja ”hyvää huomenta” luokan ovella joka aamu. Kun ovi sulkeutuu ja alan lukea ääneen lyhyen pätkän aamusatuamme - Astrid Lindgrenin ”Mio, poikani Mioa” - tunnen, että tässä kuuntelee nyt kukin oman perheensä aamusta yhteiseen koulupäivään kiiruhtanut oppilas, mainio joukko - meidän luokka!
Luokastamme löysi jokainen istumapaikkansa ja asettui kuulemaan, mitä kaikkea opettaja kertoi edessä olevan tätä lukuvuotta ajatellen. Jaksotunneilla tulisimme opiskelemaan aina koko joukollamme, kuten myös käsityön, kuvataiteen ja katsomusaineen tunnilla. Luokka-asteiden mukaisia ryhmäjakoja puolestaan tulisi eteen kielissä, matematiikan ja äidinkielen viikkotunneissa, liikunnassa ja musiikissa.
Aloitimme heti äidinkielen jaksolla ja olemme tutustuneet ja vahvistaneet taitojamme sanaluokkien parissa. Sulo substantiivi kalastaa sanoja puheen virrasta syöttinään kysymykset ”mikä” ja ”kuka”, Tarmo verbisen koukkuun jäävät sanat syötillä ”mitä tekee” ja Armas adjektiivin syöttinä on kysymys ”millainen”. Äidinkielen vihkotyötä aloitettiin omat vahaliidut omaan hienoon penaaliin järjestäen. Jaksotunnin aloittavat aina toiminnalliset aamutoimet, lorut, runot, liike, laulu ja huilunsoitto. Opeteltavaan aiheeseen tutustutaan opettajan esittelemänä tarinana ja mahdollisimman eläydyttävänä mielikuvana. Vihkotyössä kirjaamme ylös opittua asiaa kuvin ja sanoin, valmistamme omaa oppikirjaa aiheesta. Opettaja antaa mallin, mutta oma mieli kiinnittyy tarinan yksityiskohtiin, ja kuvat tekevät aiheen juuri kunkin oppilaan ikiomaksi.
Yleisnimiä ja erisnimiä lähestyimme kirjoittamalla vihkotyöhön kaikkien luokkakavereiden etunimet isolla alkukirjaimella ja substantiivien monikkoa harjoittelimme ”järjestelemällä Sulon sotkuista työhuonetta” vihon sivuilla. Pienaakkosten piirtämistä kakkoset ovat lisäksi harjoitelleen omilla äidinkielentunneillaan rakennettuaan vihon sivulle professori Vauhtimielen koneen, joka muuttaa kirjaimet suuraakkosista pieniksi. Kolmoset harjoittelevat sujuvaa virkkeen oikeinkirjoitusta: iso alkukirjain ja lopetusmerkki itsevarmasti paikoillaan asettuneena joka virkkeessä. Kertomusaineistona olen kertonut Hölmölän kylästä ja hölmöläisten uudistusmielisestä ja hyvätahtoisesta, mutta lapsia hihityttävän pöhköstä otteesta tarttua monenlaisiin vanhan ajan kyläyhteisön tehtäviin. Hyvin jäävät tarinat oppilaille muistiin, kun seuraavana päivänä kysyn kertomastani.
Loppuosana jaksotuntia ovat etenkin nyt aluksi olleet yhdysluokaksi opettelevaa ryhmäämme ryhmäyttävät leikit. Olen myös suunnitellut äidinkielen aiheisiin liittyen paljon paritehtäviä ja pelillisyyttä sekä pyrkinyt rakentamaan istumajärjestyksen siten, että oppilaat ovat tekemisissä yli luokkarajojen tai vähän aiempaa vähemmän tutun luokkakaverin kanssa. Koulunkäynninohjaajamme avustaa kokonaiset koulupäivät meitä ja on tuttu monelle oppilaalle jo ennestään iltapäiväkerhosta.
Käsityössä on viimeistelty aiemmalta vuodelta kesken jääneitä töitä ja joka elokuun viikko on valmistunut kakkosten huilupusseja luokan huilunaulakkoon roikkumaan. Työn valmiiksi saaminen on ison urakan ihana palkinto. Kuvataiteessa on maalattu siveltimet keskittyneesti suihkien ja katsomusaineessa juteltu syntymäpäivään, ystävyyteen ja omaan sukuun liittyvistä aiheista. Kaikkien meidän sukunimien merkitykset piirtyivät yhteen suureen taulukuvaan, josta kukin sai arvata omaa osuuttaan kuvaan ja myöhemmin piirtää omaan vihkoonsa. Mahtavatkohan vanhemmat löytää oppilaan sukunimen kuvasta… Syntymäpäiväkortit on piirretty open kätköön odottamaan sopivia hetkiä viettää kunkin omat koulusynttärit. Jonossa on kesän sankareita, joten syksyn aikana saan kruunata monena päivänä sankarin kavereiden laulua ja kauniita toivotuksia kuulemaan.
Olemme tehneet yhden sadepisaroiden raikastaman metsäretken ja yhden koko päivän luokkaretken linja-autolla. Kotitehtävävihot on aloitettu ja tunnollisesti kukin on pitänyt tehtävistään huolta, kun niitä seuraavana päivänä tarkistetaan.
Open ilo on 18 erilaista kädenpuristusta, silmäparia ja ”hyvää huomenta” luokan ovella joka aamu. Kun ovi sulkeutuu ja alan lukea ääneen lyhyen pätkän aamusatuamme - Astrid Lindgrenin ”Mio, poikani Mioa” - tunnen, että tässä kuuntelee nyt kukin oman perheensä aamusta yhteiseen koulupäivään kiiruhtanut oppilas, mainio joukko - meidän luokka!