Opetuksen järjestäjällä on vastuu paikallisen opetussuunnitelman laadinnasta ja kehittämisestä^[1]. Koulukohtaisella opetussuunnitelmalla täydennetään ja painotetaan steinerkoulun runko-opetussuunnitelman suuntaviivojen mukaan opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjä tavoitteita, toimintaa ohjaavia linjauksia, sisältöjä ja muita opetuksen järjestämiseen liittyviä seikkoja paikallisesta näkökulmasta. Opetuksen järjestäjä ottaa opetussuunnitelmaa laatiessaan huomioon perusteiden ja steinerkoulun opetussuunnitelmarungon lisäksi myös oppilaiden tarpeet, paikalliset erityispiirteet sekä itsearvioinnin ja kehittämistyön tulokset.

Opetussuunnitelmatyön tehtävänä on edistää opetuksen jatkuvaa kehittämistä ja vahvistaa koulutuksellista jatkumoa. Se luo perustan esiopetuksesta perusopetukseen ja perusopetuksesta seuraavaan koulutusvaiheeseen siirtymiselle. Laadinnassa otetaan huomioon muut paikalliset suunnitelmat, kuten esimerkiksi

• mahdollinen varhaiskasvatuksen suunnitelma
• esiopetuksen opetussuunnitelma
• mahdollinen aamu- ja iltapäivätoiminnan suunnitelma
• lastensuojelulain mukainen lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma^[2]
• yhdenvertaisuuslain mukainen yhdenvertaisuussuunnitelma^[3]
• mahdollinen kestävän kehityksen tai kulttuurikasvatuksen suunnitelma

Kaikki oppilaiden yksilölliset suunnitelmat perustuvat yhteiseen opetussuunnitelmaan^[4]. Lukuvuosisuunnitelmalla täsmennetään, miten opetussuunnitelmaa toteutetaan kussakin koulussa lukuvuoden aikana. Oppilaille ja näiden huoltajille tiedotetaan keskeisistä lukuvuosisuunnitelmassa päätetyistä asioista.^[5]

Steinerkoulujen yhteistyö opetussuunnitelman ja lukuvuosisuunnitelman laadinnassa edistää sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin ja lisää opetuksen ja kasvatustyön yhtenäisyyttä. Opetuksen järjestäjä huolehtii opetustoimen henkilöstön mahdollisuuksista osallistua yhteistyöhön ja edistää sekä oppiaineiden yhteistyötä että eri toimijaryhmien välistä monialaista yhteistyötä. Osallistumismahdollisuuksista huolehditaan riippumatta siitä, mikä suunnitelmien laatimistapa on. Oppilaille ja huoltajille tulee lain mukaan järjestää mahdollisuus osallistua koulun toiminnan suunnitteluun^[6]. Yhteistyö koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa rikastaa koulutyötä ja liittää sen ympäröivän yhteisön elämään. Yhteistyössä kunnan viranomaisten kanssa laaditaan opetussuunnitelman oppilashuoltoa sekä kodin ja koulun yhteistyötä koskeva suunnitelma^[7].

Oppilaalla on perusopetuslain turvaama oikeus saada opetussuunnitelman mukaista perusopetusta^[8]. Opetuksen järjestäjä huolehtii tämän oikeuden toteutumisesta, ja jokainen oppilaiden kanssa työskentelevä toteuttaa opetuksen järjestäjän vahvistamaa opetussuunnitelmaa ja noudattaa muita työtä ohjaavia normeja.

Steiner (2004) korosti, että kaikki opetukseen liittyvät yksityiskohdat on jätettävä opettajan yksilöllisyyden varaan. ”Jos hän todella ymmärtää ihmisluontoa ja sen kehitystä, hän pystyy jokaisessa kasvatustilanteessa itse – eräänlaisena kasvatustaiteilijana – tekemään siihen sopivan teon.”^[9] Vapaus on kuitenkin luonteeltaan suhteellista. Opettajalla on paljon vapautta, mutta myös suuri vastuu. Mitä nuoremmista lapsista on kyse, sitä vaikuttavampaa on esimerkillä kasvattaminen. Aikuisen arvostukset, asenteet ja innostuminen tarttuvat lapsiin. Opettajuuteen kuuluu jatkuva oman työskentelynsä reflektointi ja ihmistuntemuksen syventäminen.^[10]

Caroline von Heydebrandin kokoama ensimmäisen steinerkoulun opetussuunnitelma sisältää edelleen arvokkaita pedagogisia näkökulmia^[11]. Sekä maailman muuttuminen, steinerpedagogiikan jatkuva kehittämis- ja tutkimustyö että suomalainen lainsäädäntö edellyttävät uudenlaista ja laajempaa opetussuunnitelmaa. Opettajan tulee edelleen olla vapaa visualisoimaan, mikä on oikein sille erityiselle yhdistelmälle ihmisolosuhteita, joka on luokassa hänen edessään. Opetussuunnitelma ei ole kokoelma tarkkoja toimintaohjeita tai valmiita vastauksia, mutta opettaja voi ymmärtää opetussuunnitelman luonnehdintojen avulla lapsen olemusta sekä lapsen ja nuoren kehitystä ja sitten käyttää sitä mainittuun visualisointiin^[12].

^[1] Perusopetuslaki 15 § 1 mom.

^[2] Lastensuojelulaki (417/2007) 12 § ja oppilas- ja opiskelijahuoltolaki (1287/2013) 12 §

^[3] Yhdenvertaisuuslaki (21/2004) 4 §

^[4] Perusopetuslaki 16 a §, 17 § ja 17 a § (642/2010)

^[5] Perusopetusasetus 9 §

^[6] Perusopetuslaki 47 a § 1 mom. (1267/2013)

^[7] Perusopetuslaki 15 § 2 mom. (477/2003)

^[8] Perusopetuslaki 30 § 1 mom. (642/2010)

^[9] Steiner 1989, 5.

^[10] Steiner 1996, 156-158

^[11] von Heydebrand 1966

^[12] Ks. G.L. Rowen esipuhe von Heydebrandin (1966) opetussuunnitelman englanninkielisen laitoksen esipuheessa.