Laulajien sointiväri
Laulajien äänet luokitellaan yleensä äänityyppeihin tai äänialoihin.
Äänialaan vaikuttaa jonkin verran se, kuinka korkealta tai matalalta ääni soi parhaimmalla tavalla. Kuitenkin erityisesti naisten äänialaan vaikuttaa myös sointiväri eli se, onko ääni kirkas ja heleä vai tumma ja pehmeä.
Äänialoihin jaottelua käytetään erityisesti klassisessa musiikissa jaottelemaan oopperalaulajia erilaisiin rooleihin. Äänialajako määrittää löyhästi sävelkorkeuksia, joilta tietty ääniala laulaa, mutta vielä tärkeämpää kuin ambitus (eli se, miten korkealle tai matalalle laulaja pääsee), on äänenväri.
Sopraano on naisten korkein ääniala. Se on soinniltaan kirkas. Sopraano on naisilla yleisin.
Mezzosopraano on naisten väliääniala. Siinä on tummempi sointi kuin sopraanossa, mutta kuitenkin selkeä kirkkaus verrattuna alttoon.
Altto on naisten matalin ääniala. Äänenvärikin on tumma, pehmeä ja paksu.
Tenori on miesten korkein ääniala. Se on kirkas, korkea ja soinnikas. Oopperoissa tenorit laulavat usein sankariroolit, joten siitä tulee nimitys sankaritenori.
Baritoni on miesten väliääniala. Se on miehillä itse asiassa kaikkein yleisin. Baritoni pääsee korkealle, mutta hänen äänessään on kuitenkin tummahko sointi.
Basso on miesten matalin ääniala. Ääni on todella matala, paksu ja tumma soinniltaan. Yleensä basson tunnistaminen ei ole hankalaa.
Populaarimusiikissa äänialoja ei yleensä luokitella jyrkästi, mutta ääniä kuitenkin kuvaillaan lainaten klassisen musiikin äänialoja.
Kun kuuntelet populaarimusiikkia, on hyvä myös kuunnella laulajan äänen parasta sointialuetta.
Esimerkiksi monet kirkasääniset (sopraano-)laulajat laulavat myös matalalle, mutta ääni muuttuu vuotoiseksi ja hieman kähiseväksi, kun he laulavat oman parhaan sointialueensa ulkopuolella. Alttolaulajilla tilanne voi olla päinvastainen, korkealla käytetään ohennetta, matalalla ääni soi täyteläisesti.
Me käytämme kuuntelutehtävissä vain sekakuoron äänialajakoa, eli sopraano, altto, tenori ja basso!
Spotify-linkki alla olevaan tehtävään.
Äänialaan vaikuttaa jonkin verran se, kuinka korkealta tai matalalta ääni soi parhaimmalla tavalla. Kuitenkin erityisesti naisten äänialaan vaikuttaa myös sointiväri eli se, onko ääni kirkas ja heleä vai tumma ja pehmeä.
Äänialoihin jaottelua käytetään erityisesti klassisessa musiikissa jaottelemaan oopperalaulajia erilaisiin rooleihin. Äänialajako määrittää löyhästi sävelkorkeuksia, joilta tietty ääniala laulaa, mutta vielä tärkeämpää kuin ambitus (eli se, miten korkealle tai matalalle laulaja pääsee), on äänenväri.
Sopraano on naisten korkein ääniala. Se on soinniltaan kirkas. Sopraano on naisilla yleisin.
Mezzosopraano on naisten väliääniala. Siinä on tummempi sointi kuin sopraanossa, mutta kuitenkin selkeä kirkkaus verrattuna alttoon.
Altto on naisten matalin ääniala. Äänenvärikin on tumma, pehmeä ja paksu.
Tenori on miesten korkein ääniala. Se on kirkas, korkea ja soinnikas. Oopperoissa tenorit laulavat usein sankariroolit, joten siitä tulee nimitys sankaritenori.
Baritoni on miesten väliääniala. Se on miehillä itse asiassa kaikkein yleisin. Baritoni pääsee korkealle, mutta hänen äänessään on kuitenkin tummahko sointi.
Basso on miesten matalin ääniala. Ääni on todella matala, paksu ja tumma soinniltaan. Yleensä basson tunnistaminen ei ole hankalaa.
Populaarimusiikissa äänialoja ei yleensä luokitella jyrkästi, mutta ääniä kuitenkin kuvaillaan lainaten klassisen musiikin äänialoja.
Kun kuuntelet populaarimusiikkia, on hyvä myös kuunnella laulajan äänen parasta sointialuetta.
Esimerkiksi monet kirkasääniset (sopraano-)laulajat laulavat myös matalalle, mutta ääni muuttuu vuotoiseksi ja hieman kähiseväksi, kun he laulavat oman parhaan sointialueensa ulkopuolella. Alttolaulajilla tilanne voi olla päinvastainen, korkealla käytetään ohennetta, matalalla ääni soi täyteläisesti.
Me käytämme kuuntelutehtävissä vain sekakuoron äänialajakoa, eli sopraano, altto, tenori ja basso!
Spotify-linkki alla olevaan tehtävään.