Kappaleen muoto tarkoittaa rakennetta eli sitä, millä tavalla kappaleen erilaiset osat on järjestetty. 
Yksi osa on usein tietty melodia-aihe (ja sen variaatiot).
Esimerkiksi alkusoitto eli intro, säkeistö ja kertosäe ovat kukin kappaleen eri osia. 

Osat nimetään usein aakkosilla siinä järjestyksessä kuin ne esiintyvät. Pop-musiikissa kertosäkeistö esiintyy useimmiten toisena, B-osana, joten usein kertosäkeellä alkava kappale merkitään alkamaan B-osalla.
Esimerkiksi rap-kappaleet alkavat usein melodisella koukulla eli kertosäkeellä, joten rakenne poikkeaa aakkosjärjestyksestä. (Esim. JVG: Hehkuu) 

Rondo- eli ympyrämuoto on ollut klassisessa musiikissa hyvin suosittu. 
Siinä siis ensimmäinen osa kertautuu esim. ABACA.
Tutuin Rondo-muotoinen kappale on varmastikin Ukko Nooa, ABA. Myös Tuiki, tuiki tähtönen on ABA-muotoinen. Molemmissa lauluissa A-osa lopussa on sekä melodialtaan että sanoiltaan sama kuin ensimmäinen A. Vaikka sanat muuttuisivat, sama melodia nimettäisiin silti A-osaksi. 

Popmusiikissa on vakiintunut niin sanottu pop-kaava, joka menee näin: ABABCBB.
A =säkeistö,
B =kertosäkeistö
C-osa on tunnelmaltaan erilainen osa tai jonkin soittimen soolo. 

Tähän pop-kaavaan voidaan nimetä väleihin erilaisia johtimia, kuten alkusoitto, välisoitto, loppusoitto jne. 
Toisinaan säkeistön (A) ja kertosäkeen (B) välissä voi olla jokin kertosäkeeseen nostattava osa, joka on lyhyehkö, mutta aina samoilla sanoilla tai muuten erillinen kertosäkeestä tai säkeistöstä. Tätä sanotaan bridgeksi, koska se toimii siltana kertosäkeeseen (englanniksi pre-chorus). 

Pop-kaava on kehittynyt lähes yksinomaan kaupallisista syistä, sillä levy-yhtiöiden edustajat ovat huomanneet, että uudet kappaleet, joissa on jotain tuttua, nousevat nopeammin suosituiksi soittolistoilla ja näin ollen myyvät enemmän. Tämä perustuu ihmisen luontaiseen taipumukseen pitää tutuista asioista ja vierastaa tuntemattomia. 
Jos siis muuten tuntematon kappale etenee ennakoitavassa järjestyksessä, se on ihmisen mielestä automaattisesti parempi. Siksi pop-kaava on vakiinnuttanut paikkansa popin lisäksi myös rock-musiikissa, sillä mitä enemmän ihmiset kuulevat pop-kaavaa, sitä enemmän he odottavat sitä. 

Esimerkki 1 pop-kaavasta: Eino ja Aapeli - Älä tule paha kesä
Rakenne: laulussa on todella lyhyt intro 

A (säkeistö "kesäkuun eka..")	bridge ("ensimmäinen hellepäivä")	B ("Voiko olla...")	A ("Meill' on maissii..")	bridge ("ensimmäinen hellepäivä")	B ("Voiko olla...")	C ("välil juhannus...")	B1 ½ kertosäe	B ("Voiko olla...")
Kitara, rummut	Rumpukomppi laajenee, tulee kosketinsoitin, jossa sointuja	Isosti kaikuva syna + tietokone-efektit	Soittimet vähenevät	Sama kuin eka bridge	Sama kuin B	Rummuissa komppi menee puolet harvemmaksi	Vain kitara ja taputus	Sama kuin B

Kappaleessa ei ole varsinaista outroa, ainoastaan kertauksena viimeinen säe, jossa on kappaleen nimi. 


Biisianalyysissä musiikillisesti (melodia ja/tai harmonia) samankuuloiset osat nimetään samalla kirjaimella. Kappaletta analysoidessa eri osia voi periaatteessa nimetä kirjaimin, miten haluaa, mutta pyrkimys rakenneanalyysissä on yksinkertaisuuteen. Siksi jokaista tahtia tai rumpufilliä ei kannata nimetä omaksi osakseen. Analyysiä tehdessä tee tarkistuskuunteluja ja katso, onko toistoa niin paljon, että jotkin osat voisi katsoa kuuluvaksi samaan osaan. 

Toinen esimerkki pop-kaavasta: Apulanta - Ravistettava ennen käyttöä

Intro (pitkä)	A	bridge	B	väli- soitto	A	bridge (eri sanat)	B	C Duuri (muu biisi mollissa)	B1 puolikas kertosäe	B
rummut, sähkis,  basso	basso ja rummut (kitaraa vähän)	Kitara- soinnut lyhyet ja rytmikkäät	Kitara soi rämiste, EDM-syna tulee	melkein sama kuin intro	sama kuin A (+syna)	Sama kuin bridge	sama kuin B	basso + rummut tomtomeilla (kitaraa hyvin vaimennettuna	basari, syna,  (basso ja kitara rytmit)	sama kuin B