Harmonia
= yhtäaikaiset sävelet
Jos jossakin asiassa vallitsee harmonia, sillä tarkoitetaan yleensä sitä, että asiat ovat sopuisasti.
Samalla tavalla musiikissa usein ajatellaan, että harmoniaa on nimenomaan se, että sävelet sopivat hyvin yhteen.
Harmonia musiikillisena terminä tarkoittaa kuitenkin yleisimmin sointua (jossa usea sävel soi yhtäaikaa).
Yhteen soivat sävelet voivat siis harmoniassa soida kauniisti yhteen, mutta niillä voidaan myös tarkoituksellisesti hakea riitasointuisuutta.
Tavalliset soinnut länsimaisessa populaarimusiikissa ovat kolmisoinnut duuri ja molli. Lisäksi käytetään usein nelisointuja eli lisätään duuriin tai molliin riitasointuisuutta tuova 7, jolloin soinnussa soi neljä säveltä yhtä aikaa.
Soinnut itsessään luovat harmoniaa, mutta musiikin kuuntelijalle usein yksittäisten sointujen analysoimista tärkeämpää on se, mitä sointuja kappaleessa käytetään ja miltä niiden yhdistelmät kuulostavat. Onko haettu yhteensopivuutta, vai tehdäänkö kappaleessa tarkoituksellisia poikkeamia?
Kuulostaako harmonia perinteiseltä poppikierrolta, vai vaihtuuko sointumaailma säkeistön ja kertosäkeistön välillä?
Yksi harmonian muutoksen tyypillisimpiä esimerkkejä on pop- ja euroviisukappaleissa paljon käytetty modulaatio. Siinä kappaleen sävellaji vaihtuu kesken kappaleen, tyypillisimmin kappaleen loppupuolella kertosäe nousee puoli sävelaskelta korkeammalle.
Samalla tavalla musiikissa usein ajatellaan, että harmoniaa on nimenomaan se, että sävelet sopivat hyvin yhteen.
Harmonia musiikillisena terminä tarkoittaa kuitenkin yleisimmin sointua (jossa usea sävel soi yhtäaikaa).
Yhteen soivat sävelet voivat siis harmoniassa soida kauniisti yhteen, mutta niillä voidaan myös tarkoituksellisesti hakea riitasointuisuutta.
Tavalliset soinnut länsimaisessa populaarimusiikissa ovat kolmisoinnut duuri ja molli. Lisäksi käytetään usein nelisointuja eli lisätään duuriin tai molliin riitasointuisuutta tuova 7, jolloin soinnussa soi neljä säveltä yhtä aikaa.
Soinnut itsessään luovat harmoniaa, mutta musiikin kuuntelijalle usein yksittäisten sointujen analysoimista tärkeämpää on se, mitä sointuja kappaleessa käytetään ja miltä niiden yhdistelmät kuulostavat. Onko haettu yhteensopivuutta, vai tehdäänkö kappaleessa tarkoituksellisia poikkeamia?
Kuulostaako harmonia perinteiseltä poppikierrolta, vai vaihtuuko sointumaailma säkeistön ja kertosäkeistön välillä?
Yksi harmonian muutoksen tyypillisimpiä esimerkkejä on pop- ja euroviisukappaleissa paljon käytetty modulaatio. Siinä kappaleen sävellaji vaihtuu kesken kappaleen, tyypillisimmin kappaleen loppupuolella kertosäe nousee puoli sävelaskelta korkeammalle.
Erilaiset soittimet
Eri soittimet luovat musiikkiin taustaa. Säestävät soittimet tuottavat harmoniaa mm. soinnuilla.
Eri soittimilla on erilainen sointiväri, minkä perusteella erotamme kuulon perusteella, mikä soitin on kyseessä.
Bändisoittimista harmoniaa luovat kitara (joko akustinen tai sähkökitara), piano tai kosketinsoitin (syntikka, syna) ja basso. Kitaran ja pianon voi tunnistaa helposti. Kosketinsoittimissa on erilaisia soundeja, joten ne voivat kuulostaa hyvin erikoisiltakin. Useimmiten ne tunnistaa kuitenkin harmonioista.
Bassokitara kuuluu populaarimusiikkiin olennaisena osana. Jos kappale kuulostaa ns. normaalilta, siellä on todennäköisesti myös basso. Yleensä basson puutteen huomaa jotenkin ohuena ja diskanttivoittoisena äänimaailmana.
Tavallisen bändin kokoonpanoon kuuluvat myös rummut (rumpusetti) sekä erilaiset pienet lyömäsoittimet. Yleisimmät pop- ja rockmusiikin lyömäsoittimet ovat varmaankin shaker eli hiekkaputki ja tamburiini.
Populaarimusiikissa käytetään usein mausteena myös sinfoniaorkesterista tuttuja soittimia, kuten jousia (viulut) tai puhaltimia.
Torvisektio on tuttu jazz-, soul- ja funk-tyyleistä ja siihen kuuluu useimmiten vaskipuhaltimet trumpetti ja pasuuna sekä puupuhaltimiin kuuluva saksofoni.
Sinfoniaorkesterin soitinryhmät ovat jousisoittimet, puupuhaltimet, vaskipuhaltimet ja lyömäsoittimet.
Jokaisen soittimen ääninäytteet löytyvät täältä ja kuvat täältä.
Lisäksi kappaleissa voi kuulua mausteita kansanmusiikista tai muista vanhoista tyyleistä, esimerkiksi haitarin, huuliharpun tai banjon muodossa.
Eri soittimilla on erilainen sointiväri, minkä perusteella erotamme kuulon perusteella, mikä soitin on kyseessä.
Bändisoittimista harmoniaa luovat kitara (joko akustinen tai sähkökitara), piano tai kosketinsoitin (syntikka, syna) ja basso. Kitaran ja pianon voi tunnistaa helposti. Kosketinsoittimissa on erilaisia soundeja, joten ne voivat kuulostaa hyvin erikoisiltakin. Useimmiten ne tunnistaa kuitenkin harmonioista.
Bassokitara kuuluu populaarimusiikkiin olennaisena osana. Jos kappale kuulostaa ns. normaalilta, siellä on todennäköisesti myös basso. Yleensä basson puutteen huomaa jotenkin ohuena ja diskanttivoittoisena äänimaailmana.
Tavallisen bändin kokoonpanoon kuuluvat myös rummut (rumpusetti) sekä erilaiset pienet lyömäsoittimet. Yleisimmät pop- ja rockmusiikin lyömäsoittimet ovat varmaankin shaker eli hiekkaputki ja tamburiini.
Populaarimusiikissa käytetään usein mausteena myös sinfoniaorkesterista tuttuja soittimia, kuten jousia (viulut) tai puhaltimia.
Torvisektio on tuttu jazz-, soul- ja funk-tyyleistä ja siihen kuuluu useimmiten vaskipuhaltimet trumpetti ja pasuuna sekä puupuhaltimiin kuuluva saksofoni.
Sinfoniaorkesterin soitinryhmät ovat jousisoittimet, puupuhaltimet, vaskipuhaltimet ja lyömäsoittimet.
Jokaisen soittimen ääninäytteet löytyvät täältä ja kuvat täältä.
Lisäksi kappaleissa voi kuulua mausteita kansanmusiikista tai muista vanhoista tyyleistä, esimerkiksi haitarin, huuliharpun tai banjon muodossa.