KUUNTELU. Messiaen: Mode de valeurs et d'intensités
​

Messiaen oli urkuri ja säveltäjä, jolle oli tyypillistä rytmisesti monimutkainen ja harmonisesti ainutlaatuinen sävelkieli. Vuonna 1931 hänet nimitettiin Pariisin Kolminaisuudenkirkon urkuriksi. Tällöin, 23-vuotiaana, hän alkoi myös saada mainetta säveltäjänä. Hän perehtyi elämänsä aikana eurooppalaiseen ja aasialaiseen, gregoriaaniseen ja hindulaiseen musiikkiin, moodeihin ja rytmeihin, mutta poikkesi lyhyeksi aikaa myös sarjallisuuden pariin. Lintujen laulusta tuli hänen musiikkinsa olennainen osa.

Messiaen perusti yhdessä tovereidensa kanssa ryhmän La Jeune France edistämään uutta ranskalaista musiikkia. Sota katkaisi kuitenkin normaalin elämän. Messiaen joutui vankileirille, ja täällä hän sävelsi kvartettonsa Quatuor pour la fin du temps (1941).

KUUNTELU. Messiaen: Des canyons aux étoiles:
​

Aikojen lopun kvarteton partituurin alussa on lainaus Ilmestyskirjasta. Kokoonpanon – piano, viulu, sello ja klarinetti – saneli luonnollisesti tilanne leirillä. Messiaenin mukaan häntä ei koskaan ole kuunneltu yhtä tarkkavaisesti ja ymmärtäen kuin tuolloin, 5000 kylmästä tärisevää vankia yleisönä.

Liturgie de cristal:

Kello kolmen ja neljän välillä aamulla, linnut heräävät, yksinäinen satakieli improvisoi... transponoi tämä uskonnolliselle tasolle, niin olemme taivaan harmonisessa hiljaisuudessa.

Sodan jälkeen hän palasi toimiinsa kirkkoon ja Pariisin konservatorioon, jossa Messiaenin oppilaisiin kuuluivat Stockhausen ja Boulez. Katolinen mystiikka on innoitti Messiaenia monissa teoksissa ja niiden nimissä: mm. Trois Petites Liturgies de la présence divine (1944) naiskuorolle ja orkesterille, Vingt Regards sur l'Enfant Jésus (1944) pianolle, Visions de l'amen (1943) kahdelle pianolle, Apparition de l'église éternelle (1932) uruille. Hänen tärkeimpiin teoksiinsa kuuluu Turangalîla-sinfonia (1948). Tässä käytetään pianoa, sähköistä Ondes Martenot -soitinta ja lyömäsoittimia indonesialaisen gamelan-musiikin tapaan. Lintujen maailmassa ollaan teoksissa Oiseaux exotiques pianolle ja pienelle orkesterille (1956) ja Catalogue d'oiseaux (1959), joissa niiden laulu on myös tarkoin nuotinnettu.

Saksan Darmstadtissa, josta 1950-luvulla tuli modernin musiikin keskus, Messiaen esitteli jatkoa Webernin ajatuksille. Pianoteos Mode des valeurs et d'intensités, ("kestojen ja voimakkuuksien asteikko") rakentuu kokonaan sarjallisuuden pohjalle. Moodi n:o 2 sisältää 3 x 12 = 36 säveltä kolmessa ryhmässä, 24 aika-arvoa, 12 kosketustapaa ja 7 voimakkuusastetta. Yksittäisillä sävelillä on tässä läpi koko teoksen sama kesto, voimakkuus ja kosketustapa.

Des canyons aux étoiles (1975) solisteille ja orkesterille tilattiin USA:n 200-vuotisjuhlien merkeissä ja sai innoituksensa Utahin kanjoneista. Teos on Messiaenin tyylin synteesi: säveltäjän omat moodit, rytmit ja linnunlaulu muodostavat eräänlaisen universaalin konserton. Tämä vastaa Messiaenin uskoa siihen, että "katolisuus" tarkoittaa alun perin juuri "universaaliutta".