Johdanto

Muusikon on, ymmärtääkseen esittämiään sävellyksiä ja tehdäkseen niille oikeutta, tunnettava aikakausi ja kulttuuri-ilmasto, jossa ne ovat syntyneet. Yleisen, kulttuuri- ja taidehistorian tunteminen on siksi välttämätöntä. Pelkkä musiikki eri riitä musiikin opiskelemiseen.

Pelkkä musiikki ja sen opiskelu ei myöskään riitä musiikillisen maailmankuvan avartamiseen. Täytyy oppia ymmärtämään eri kulttuurien elämäntapaa, ajatusmaailmaa, filosofiaa ja uskontoa. Lähtökohtana tulee olla se, että tiedostetaan jokaisen kulttuurin osatekijöiden oma sisäinen arvo. Ei ole olemassa yleispätevästi määrättyä "hyvää" tai "huonoa" musiikkia. Monikulttuurisen musiikkikasvatuksen tavoitteena on sen ymmärtäminen, että maailmassa on muitakin yhtä sivistyneitä musiikillisia todellisuuksia kuin omamme.

Kuunteleminen ja kuuleminen

Sana musiikki on peräisin kreikasta ja tarkoittaa lähinnä muusien, runotarten, taidetta. Muusat olivat antiikin runottaria, jumalolentoja, ja musiikki oli yksi seitsemästä vapaasta taiteesta, josta kuva alla. Ylemmille yhteiskuntaluokille musiikin harjoittaminen merkitsi sielun kehittämistä. Musiikin ammattilaiset kuuluivat alempiin yhteiskuntaluokkiin. Musiikin teoriaa ja ylipäätään taiteesta keskustelua pidettiin hienompana kuin musiikin esittämistä muille.

Ortodoksiseen uskontoon liittyy ajatus, että "musiikin tarkoitus on auttaa kuulijaa kokemaan taivaan valtakunta jo maan päällä".

Musiikki on kieli: kuuntelemalla, soittamalla (puhumalla) ja kirjoittamalla opitaan.
Musiikki on sidoksissa aikaan, se tapahtuu ajassa (vrt. kuvataide, kirjallisuus).
Kuunteleminen vaatii keskittymistä.
Pinta (rytmi ja melodia) on helppo hahmottaa, syvemmät rakenteet (soinnutus, muoto, sointi) vaativat analyysia.
Tieto (taustat, tekniikka) yhdistyy tunnekokemukseen.
Musiikin ja tyylin omaksuminen vie aikaa. Säveltäjän tai tyylikauden ominaispiirteisiin tutustuu paremmin, kun kuuntelee useampia teoksia.
Eri säveltäjiä ja tyylejä vertaamalla oppii, kuinka ilmaisutavat vaihtelevat eri aikakausina.

Musiikin – taiteet yleensäkin – voi kokea monella tavalla, mutta musiikin laadun mitta ei ole se, miten se ketäkin miellyttää. Jos näin olisi, musiikin laatu vaihtelisi muuttuvien makutottumusten mukaan. Järkevämpää on ajatella, että laatu on muuttumaton, muoti muuttuu. Taiteen laatu on teoksen kyvyssä antaa taiteellisia elämyksiä. Mitä enemmän tiedämme sävellyksestä, sen suuremmat mahdollisuudet meillä on saada elämys: laadun tajuaminen edellyttää tietoa.

Rytmi: Ilmiöiden säännönmukainen toistuvuus tai jäsentyminen. Rytmiä ilmenee keskeisimmin musiikissa ja tanssissa. Musiikissa rytmi muodostuu ajan jakamisesta osiin, ja se merkitsee musiikin organisoitumista ajan suhteen. Rytmi voi olla säännöllinen, vaihteleva tai vapaa. Musiikki jäsentyy aikahahmoiksi lähinnä painollisten ja painottomien osien jaksotuksen, ts. iskutuksen, avulla. Pienin rytmiyksikkö on iskuala: määrämittainen väli iskusta toiseen. Sävelten tai taukojen keskinäisten kestosuhteiden mukaan iskuala voi olla tasa- tai kolmijakoinen, ts. jakautua kahteen tai kolmeen samankestoiseen tahtiosaan. Nuottikirjoitus ja sen tahtijako eivät sellaisinaan anna kuvaa rytmistä, joka on musiikin elävää hahmotusta.

Melodia: Sävelmä, yksiääninen rytmisesti jäsentyvä sävelsarja, joka muodostaa oman kokonaisuutensa. Melodisella tarkoitetaan melodiaa tai melodiikkaa koskevaa tai siihen perustuvaa, laulunomaista.

Sointu, harmonia: Akordi, harmonia: yhtaikaa soivien eritasoisten sävelten muodostama ääni. Sointuun kuuluu vähintään kolme säveltä. Perustava sointu on kolmisointu.