Ooppera

Ooppera 1800-luvun lopulla


Delfoin teatteri kukkulalla Apollon temppelin yläpuolella ajalta noin 200 eaa.







https://tunneorkesterisi.com/2019/10/18/ooppera-syntyi-mita-siita-seurasi/

"Ooppera on runouden ja musiikin outo yhdistelmä, jossa runoilija ja säveltäjä toinen toistaan häiriten näkevät määrättömästi vaivaa surkean lopputuloksen saavuttamiseksi". (Saint-Évremond)

Käsitysten toista laitaa edustaa ajatus, että pelkästään Mozartin Figaron häiden kaltainen mestariteos riittää oikeuttamaan koko länsimaisen sivistyksen olemassaolon.

Oopperalle on ominaista se, että roolihenkilöt laulavat, eivät puhu. Sille tehdään kuitenkin vääryyttä, jos sitä tarkastellaan vain yhtenä musiikinlajina. Ooppera pyrkii vaikuttavaksi ja kohottavaksi teatterielämykseksi. Lajinsa kevyemmät teokset, säveltäjinä esim. Offenbach, Johann Strauss, Weill ja Gershwin, vaikeuttavat selkeiden erojen tekemistä operettiin ja musikaaliin, joista oopperat kuitenkin eroavat yleensä vakavammalla äänilajillaan ja monitasoisella sävelkudoksellaan.


Oopperalle luonteenomaista on pyrkimys luoda näyttämöllisistä, runollisista, musiikillisista ym. ilmaisukeinoista kokonaisuus, jossa esitys oleelliselta osaltaan perustuu lauluun ja johon usein liittyy kuoro-, tanssi- ja soitinosuuksia. Oopperateoksen tekemän näyttämöllisen vaikutelman kannalta ohjauksen, lavastuksen, valaistuksen, pukujen ja maskeerauksen osuus on erittäin tärkeä.

 



Termistöä:

Resitatiivi = puheenomainen laulu
Aaria = Laulajan puheenomainen, säestetty soolo-osuus oopperassa
Opera Seria = vakava ooppera
Opera Buffa = koominen ooppera
Kastraattilaulajat = pitkälle 1800-luvulle asti Italiassa kastroitiin poikalapsia äänenmurroksen estämiseksi, jotta saatiin heleä-äänisiä laulajia muun muassa katolisen kirkon tarpeisiin. Katolinen kirkko ei hyväksynyt naisten julkista esiintymistä esimerkiksi teatterilavoilla, baletissa ja oopperassa, joten oopperan suosion kasvaessa kastraattilaulajat löysivät siitä itselleen uuden areenan. Kastraatteja oli mukana jo ensimmäisissä oopperoissa 1600-luvun alussa, ja heistä tuli pian uuden lajityypin suuria tähtejä. Kastraatio tehtiin tavallisesti katkaisemalla siemenjohtimet ja poistamalla kivekset.
Intermezzo = instrumentaalinen välisoitto 
Libretto = Oopperan käsikirjoitus
Monodia = harmonialla säestetty yksiääninen laulu
Koloratuuri(sopraano) = Korkein naisääni

Verismi

Italialaisen verismin edustajia olivat Pietro Mascagni (Cavalleria rusticana, 1890) ja Ruggiero Leoncavallo (Pajatso, 1892). Myös Verdin jälkeen suurimmalla italialaisella oopperasäveltäjällä Giacomo Puccinilla on kosketuskohtia verismiin. Hänen teoksiaan ovat mm. La Bohème (1896), Tosca (1900) ja Madame Butterfly (1904). Oopperanäyttämöllä ei kuitenkaan koskaan oltu nähty rakkautta, väkivaltaa ja kuolemaa niin voimakkaina annoksina kuin Georges Bizet'n Carmen (1875) sitä tarjosi.