Yleistä



1930-luvun jazzin valtatyyli oli swing. Tyyli ei ole sidoksissa orkesterin kokoon, mutta tuolloin erityisesti suuret jazzorkesterit eli ns. big bandit olivat suosittuja. Jazz nautti historiansa suurimmasta yleisön suosiosta. Big bandien ohella 1930-luvulla oli toki monia merkittäviä pieniä swingtyyliin soittavia kokoonpanoja, joissa solistit saivat enemmän tilaa omille improvisaatioilleen kuin big bändien yleensä tarkasti sovitetussa musiikissa. 1930-luku oli myös lauletun jazzin kannalta merkittävä vuosikymmen, koska oikeastaan milloinkaan muulloin tai missään muussa jazztyylissä laulajat eivät ole saaneet yhtä tärkeää asemaa.

Swingin eroja aikaisempiin jazztyyleihin:
  • Big band oli suosituin kokoonpano, minkä takia myös sovitusten merkitys kasvoi 1930-luvulla
  • saksofonit, kontrabasso ja rumpujen hi-hat -peltien käyttö oli swingissä yleisempää
  • kollektiivinen improvisaatio oli swingissä harvinaista
  • soitto oli rytmisesti sulavampaa ja svengaavampaa
  • swingmuusikot olivat yleensä teknisesti taitavampia soittajia