​​

New Orleans

Orjien vapauttamisen ja kaupungistumisen myötä Pohjois-Amerikan eteläosissa alkoi kehittyä uusi musiikkityyli, jota ruvettiin myöhemmin kutsumaan jazziksi. Tuon musiikin keskuspaikkana pidetään Mississippin suistossa sijaitsevaa New Orleansin kaupunkia. Täällä soitettu jazz oli vuosisadan alun pääjazztyyli. New Orleans ei ollut jazzin synnyinsija, vaan ainoastaan yksi niistä kaupungeista, joissa jazzin kaltaista musiikkia ruvettiin soittamaan. Sillä oli kuitenkin aluksi tärkeä rooli jazzin kehityksessä. New Orleans oli vuosisadan alussa todellinen kulttuurien sulatusuuni: siellä eurooppalainen kulttuuriperintö, ranskalainen ja espanjalainen, sekoittui mm. afrikkalaiseen ja Karibian alueen kulttuureihin. Avoin ilmapiiri oli otollinen myös uudenlaisille musiikillisille ajatuksille.

Uudenlaisia soittotapoja

Torvisoittokunnat, ragtimepianistit ja -yhtyeet olivat suosittuja tanssijoiden keskuudessa. Jazz ei ollut mikään erillinen musiikillinen suuntaus, vaan samat muusikot alkoivat etsiä uudenlaisia soittotapoja esimerkiksi vanhoille afroamerikkalaisille ragtime-sävelmille. Vähitellen musiikkiin tuli enemmän improvisaatiota, ja muusikot alkoivat soittaessaan ottaa rytmisiä vapauksia. Toisin kuin useimmissa myöhemmissä jazzin muodoissa, New Orleans -jazzissa, dixielandissa, ei ollut varsinaista solistia. Sille oli tyypillistä kollektiivinen improvisointi, jossa puhallinsoittimet improvisoivat yhtä aikaa rytmiryhmän säestyksellä. Improvisaatio perustui yleensä olemassa olevan melodian koristeluun ja muunteluun: vapaa, sointuihin pohjautuva improvisaatio ei vielä ollut kovin yleistä. Kaikilla soittimilla oli tarkoin määrätty tehtävä, joten tuloksena ei ollut pelkkä sekamelska. Usein musiikkiin muodostui taidokkaita polyfonisia kerroksia.

Tavallisimmat soittimet

Tavallisessa kokoonpanossa pääosassa oli kolme melodiainstrumenttia: kornetti tai trumpetti, pasuuna ja klarinetti. Kornetisti soitti melodiaa, jota klarinetisti täydensi vastamelodioilla; pasunistin tehtävänä oli soittaa pitkiä säestäviä ääniä. Rytmisektiossa oli kontrabasso tai tuuba, kitara tai banjo, rummut ja joskus piano.

Levytykset odotuttivat

New Orleansin ajalta ei ole olemassa yhtään levytystä, sillä ensimmäiset jazztaltioinnit tehtiin vasta kun muusikot olivat siirtyneet työskentelemään Yhdysvaltojen pohjoisosiin Chicagoon ja New Yorkiin. Ensimmäisen jazzlevytyksen teki valkoisten muusikoiden muodostama yhtye nimeltään Original Dixieland Jass Band New Yorkissa v. 1917. Paljon merkittävämpiä olivat kuitenkin mustien orkestereiden 1920-luvun alussa Chicagossa ja New Yorkissa tekemät levytykset. Huomattavia tuolloin levyttäneitä orkestereita olivat mm. kornetisti Joseph 'King' Oliverin Creole Jazz Band, jossa soitti useita New Orleansin parhaista muusikoista (mm. nuori Louis Armstrong), sekä pianisti Ferdinand 'Jelly Roll' Mortonin (1890–1941) yhtye.

Kreolit ja mustat

Ennen kuin amerikkalaiset ostivat Louisianan alueen (New Orleans) v. 1803, aluetta hallinneet ranskalaiset ja espanjalaiset olivat sallineet suhteellisen vapaamieliset oltavat. New Orleansissa oli vapaita mustia jo 1700-luvun alkupuolella, ja rotujen väliset avioliitot olivat suhteellisen yleisiä. Värillinen väestö oli jakaantunut kahteen osaan: kreoleihin ja mustiin. Kreolit olivat vaaleaihoisia mustia, joiden asema oli melko lähellä valkoisten asemaa. Mustiksi kutsutut polveutuivat suoraan orjista. Ranskaa puhuvat kreolit olivat usein hyvin koulutettuja, ja heillä oli myös mahdollisuus musiikkiopintoihin. Kreoleilla oli jopa oma sinfoniaorkesteri ja ooppera. Kreolien asema heikkeni 1800-luvun puolivälissä, mutta heidän erikoislaatuinen kulttuuriperimänsä, jossa sekoittuivat ranskalaiset, espanjalaiset ja myös afrikkalaiset vaikutteet, oli tärkeässä osassa jazzin synnyssä. Monet ensimmäisistä jazzmuusikoista olivat kreoleja.