Yksi Wagnerin ihailijoista oli Mahler. Epäonnistuneiden oopperasävellysten jälkeen hän sävelsi yhdeksän sinfoniaa ja orkesterisäestyksellisiä lauluja, joiden melodiat toistuvat sinfonioissa. Hän oli myös aikansa etevimpiä kapellimestareita, jonka työssä yhdistyivät perinpohjainen harjoitus ja esitysten intensiteetti. Ihmisenä ja säveltäjänä häntä askarruttivat suuret filosofiset kysymykset, ja hänen musiikissaan ylevyys ja koskettavuus kulkevat rinnakkain triviaalien ainesten kanssa, taivaita kurottelevat melodiat saavat seurakseen yksinkertaisia kansansävelmiä. Hänen tapansa käyttää monia uusia ja tyylillisesti poikkeavia elementtejä oli tuolloin käsittämätöntä, ja kriitikot pitivät hänen musiikkiaan liian kömpelönä ja banaalina, jotta sillä olisi pysyvää arvoa. Mahlerin musiikin oli odotettava tunnustusta puoli vuosisataa.

Mahlerin sinfoniat ovat, kuten Brucknerinkin, pitkiä, muodoltaan monimutkaisia ja osittain ohjelmallisia. Ne vaativat suuren esittäjistön: esim. toinen sinfonia jousten lisäksi 17 puupuhallinta, 25 vaskea, kuusi patarumpua ym. lyömäsoittimia, neljä harppua, urut, sopraano- ja alttosolistin ja suuren kuoron. Kahdeksas sinfonia käyttää vielä suurempaa koneistoa. Yksityiskohtaiset esitysohjeet täyttävät suuret partituurit, joissa joskus on harvinaisia soittimia, mm. mandoliini ja kulkuset. Kapellimestarina Mahlerilla oli mahdollisuus kokeilla partituurinsa soimista orkesterilla. Hän oli rohkea ja kekseliäs instrumentoija, Berlioz'n vertainen.

KUUNTELU. Mahler: Sinfonia nro 1:
​

Säveltäjälle oli tyypillistä se, että hän korjaili jo valmiita teoksiaan useaan kertaan. Hän aloitti ensimmäisen sinfoniansa (1888) säveltämisen jo 1884. Sen lopullinen versio valmistui kuitenkin vasta 1899. Ensimmäinen osa linnunlauluineen ja kaukaisine fanfaareineen vie suoraan säveltäjän omaan lapsuuden äänimaailmaan. Kolmannessa osassa kuullaan mm. soittokuntaa ja Jaakko kulta -kaanon mollissa.

Mahler kuvaili musiikkiaan keskustelussa Sibeliuksen kanssa sanomalla: "Sinfonian pitää olla kuin maailma. Siinä on oltava kaikki." Mahler oli yhden aikakauden loppu, mutta samalla uuden alku. Monet seikat hänen musiikissaan osoittavat tulevaisuuteen: sävellajisuhteet, progressiivinen tonaalisuus, jossa sävellys päättyy eri sävellajiin kuin alkaa, sävellajien hämärtäminen kromatiikalla, teeman muuntelu ja käyttäminen Lisztin tapaan syklisesti eri osissa, lainaukset kansanmusiikista ja luonnonäänistä.

KUUNTELU. Mahler: Symphony no 2 "Resurrection", 1. osa Allegro Maestoso
​​