Robert Schumann oli Euroopan merkittävimpiä musiikkipersoonallisuuksia. Hän ei ollut vain säveltäjä, vaan mm. perusti aikakauslehden Neue Zeitschrift für Musik, johon hän kirjoitti loisteliaita artikkeleita ja arvosteluja raivatakseen tietä uusille ajatuksille. Juuri Schumann keksi Chopinin ("Hattu päästä, hyvät herrat, hän on nero") ja Brahmsin ("Nyt hän on tullut, hän, jonka kehdon äärellä sulottaret ja sankarit ovat pitäneet vartiota").

Alunperin Schumann aikoi pianistiksi ja kehitti laitteen, jolla piti voida harjoitella sormien riippumattomuutta. Seurauksena oli kuitenkin halvaus, joka romutti suunnitelmat virtuoosin urasta. Sen sijaan hän omistautui säveltämiselle. Elämänsä loppuvaiheissa depressiosta kärsivä Schumann yritti itsemurhaa hyppäämällä Reiniin, pelastettiin ja suljettiin mielisairaalaan.

Pianomusiikki ja lied muodostavat Schumannin tuotannon merkittävimmän osan. Sisäistyneet melodiat ovat ominaisia hänen 250 laululleen, mutta kiehtovimpia ovat kuitenkin niiden pianosäestykset. Schumann jatkaa Schubertin perintöä antaen säestykselle kuitenkin vielä enemmän merkitystä. Piano-osuudet ovat mutkikkaammat, ja niiden harmonia on kehittyneempi. Pianosta tulee laulun tasavertainen kumppani.

Kuunneltavaa | Schumann: Dichterliebe

Dichterliebe (Runoilijan rakkaus) on Heinrich Heinen runoihin sävelletty 16 laulun sarja, tunnetuin Schumannin laulusarjoista. Sen ensimmäisessä laulussa Im wunderschönen Monat Mai runoilija tunnustaa keväisen rakkautensa. Runsaat appoggiaturat ja pidätykset korostavat epävarmaa ja kiihtynyttä tunnelmaa. Viimeisen laulun, Die alten, bösen Lieder, katkera ilme on aivan toinen. Se vaihtuu kuitenkin herkäksi kuvaksi pianon epilogissa, joka toistaa laulua Am leuchtenden Sommermorgen: onnellinen, lohdullinen muisto jää kuitenkin tärkeimmäksi.

Schumann: Traümerei, Unelmointia (teoksesta Kinderszenen, Lapsuuskuvia)

​​