Joseph Haydn
Joseph Haydn
Joseph Haydn on Mozartin ja Beethovenin ohella yksi kolmesta wieniläisklassikosta, näistä vanhin. Hän toimi vuodesta 1761 Esterházyn ruhtinassuvun hovisäveltäjänä ja kapellimestarina pääasiassa Eisenstadtissa, ajan oloihin nähden kadehdittavassa asemassa. Loppuelämänsä hän asui Wienissä, mutta teki 1791–92 ja 1794–95 loistavan menestyksen saaneet vierailut Lontooseen.
Haydnin musiikkia leimaavat laaja-alaisuus huumorista vakavuuteen ja kansanomaisuudesta oppineisuuteen sekä usein rohkeat kokeilut. Hänen runsaan tuotantonsa merkittävimmät teossarjat ovat 104 sinfoniaa ja yli 80 jousikvartettoa. Lisäksi syntyi oopperoita, konserttoja sekä kamarimusiikkia, mm. 62 pianosonaattia. Myöhäisinä Wienin vuosinaan hän sävelsi messuja sekä Händelin Messiaksen innoittamana suuret oratoriot Luominen (1798) ja Vuodenajat (1801).
Merkittävimmin Haydn vaikutti sinfonioiden ja jousikvartettojen kehitykseen. Hän on modernin jousikvarteton luoja 75 teoksellaan, ja hänen 104 sinfoniassaan näkyy tämän sävellysmuodon kehityskaari 1700-luvulla. Luodessaan nykyaikaisen kvarteton Haydn perusti ideansa vanhoille muodoille, mutta löytää oman tyylinsä jo varhain. Soitinäänet ovat itsenäisiä, soinnut rohkeita, menuetti kansanomaisempi, ja finaalista on tullut vilkas rondo. Haydn sekoittaa homofonista tyyliä ja kontrapunktia. Toisen osan hän vakiinnuttaa hitaaksi, ja ensimmäisessä osassa hän luo sonaattimuodon käsitteen, josta tulee sinfonia- ja kvartettokirjallisuuden kulmakivi.
KUUNTELU. Haydn: Jousikvartetto D-duuri op. 20 no. 4
Kadotettu Paratiisi
John Miltonin Paradise Lost (Kadotettu Paratiisi) oli Haydnin löytö Lontoosta. Paroni van Swietenin käännöksenä siitä tuli libretto oratorioon Luominen. Teoksen kantaesitys kutsuvieraille oli huhtikuussa 1798 ja julkisuuteen se tuli seuraavana vuonna. Luomisen alkukaaos konkretisoitui ulkopoliittisissa olosuhteissa: Itävallan sota Napoleonia vastaan sai yleisön epävarmaksi sekä kaipaamaan rauhaa ja toivoa, jota se kuuli Haydnin menestysteoksessa. Luomisen yksi merkittävistä esityksistä oli v. 1808. Salieri johti, Beethoven ja Hummel olivat kuuntelemassa säveltäjän kunniaksi järjestettyä konserttia.
| Konserttilippu Luomisen viralliseen ensiesitykseen 19.3.1799 Wienin Burg-teatterissa kertoo, että lipun hinta oli "tavanomainen" ja kassalta sai ilmaiseksi oratorion sanat. Tekstissä sanotaan: "Mikään ei voi olla Haydnille miellyttävämpää kuin yleisön suosio. Ansaitakseen sen hän on aina ponnistellut innokkaasti ja hänellä onkin ollut onnea enemmän kuin hän olisi voinut itselleen luvatakaan. Nyt hän niin ikään toivoo saavansa tässä esiteltävää teosta kohtaan sellaista mielenlaatua, jota hän sisäiseksi lohdukseen ja kiitoksekseen tähän saakka on kokenut; kuitenkin hän toivoo, että jos jossakin kohdin tarjoutuisi tilaisuus suosionosoitukseen, hänen sallittaiisiin tulkita se korkealle arvostettavaksi merkiksi tyytyväisyydestä eikä kehotukseksi jonkin kappaleen toistoon, koska muutoin yksittäisten osien tarkka yhteys toisiinsa, niitten katkeamaton linja, josta kokonaisuuden vaikutus kumpuaa, pakostakin häiriytyisi ja siten se mielihyvä, jonka odotuksen ehkä liiankin suotuisa ennakkomaine on yleisössä herättänyt, merkittävästi vähentyisi." |
Oratorio
Oratorio on useimmiten uskonnollisaiheinen suurimuotoinen sävellys solisteille, kuorolle ja soittimille. Passion tavoin siihen kuuluu usein kertojan osuus. Oratorio syntyi Italiassa. Latinankielisen oratorion juuret ovat kärsimysnäytelmässä. Sen teksti on Raamatusta. Kansankielisen oratorion lähtökohtana on lauda, "kiitoslaulu", jota esitettiin mm. vuoropuhelun tapaan. Henkilöinä oli vertauskuvallisia hahmoja: "taivas" ja "helvetti", "ruumis" ja "sielu". Esitykset tapahtuivat rukoushuoneissa (it. oratorio).
"Oratorio" oli musiikkiterminä käytössä vasta 1600-luvulla. Siitä kehittyi tuolloin sekä aihevalinnaltaan että esitystyyliltään oopperamainen kokonaisuus. Nämä kaksi alkoivat levitä Italiasta muualle Eurooppaan. Oratoriosta tuli kaksiosainen, kun sen yhteydessä pidettiin saarna. Siksi ero sen ja kantaatin välillä hämärtyi: useampiosainen kantaatti oli yhtä hyvin oratorio (esim. Bach: Jouluoratorio).
Kun esityskokoonpano on suuri, kuten oratoriossa ja kantaatissa usein on, syntyy mahdollisuus vaihteluun. Voidaan käyttää solistia yksin, jolloin kysymyksessä on resitatiivi- tai aariatyyppinen esitys. Resitatiivilla ymmärretään puheen ja laulun välimuotoa, jossa pitkäkin teksti saadaan nopeasti läpiviedyksi. Aaria on musiikillisesti rikkaampi, joskus jopa taiturillinen solistinumero. Yhdistelmä resitatiivi–aaria on tyypillinen: resitatiivi kertoo tapahtuman ja aaria kuvailee sen aikaansaaman tunnelman. Jos solisteja on useampia, he voivat laulaa myös yhtaikaa. Kahden solistin yhteisnumero on duetto, kolmen tertsetto (kolme soittajaa on sitävastoin trio) ja neljän kvartetto.
Kuoro voi laulaa yhdessä solistien kanssa tai erikseen, lisäksi jakaantua kaksois-, jopa kolmoiskuoroksikin. Kun tähän kaikkeen lisätään vielä orkesterin osuus ja erilaiset yhdistelmät, voi kokonaisuus olla mitä monipuolisin. Esim. Haydnin oratoriossa Luominen on orkesterijohdannon lisäksi kuultavissa seuraavat erilaisten soitinkokoonpanojen säestämät yhdistelmät: solistin resitatiivi ja aaria, kuoro, soolo ja kuoro, duetto ja tertsetto kuoron kanssa ja ilman, kvartetti ja kuoro.