Joseph Haydn on Mozartin ja Beethovenin ohella yksi kolmesta wieniläisklassikosta, näistä vanhin. Hän toimi vuodesta 1761 Esterházyn ruhtinassuvun hovisäveltäjänä ja kapellimestarina pääasiassa Eisenstadtissa, ajan oloihin nähden kadehdittavassa asemassa. Loppuelämänsä hän asui Wienissä, mutta teki 1791–92 ja 1794–95 loistavan menestyksen saaneet vierailut Lontooseen.

Haydnin musiikkia leimaavat laaja-alaisuus huumorista vakavuuteen ja kansanomaisuudesta oppineisuuteen sekä usein rohkeat kokeilut. Hänen runsaan tuotantonsa merkittävimmät teossarjat ovat 104 sinfoniaa ja yli 80 jousikvartettoa. Lisäksi syntyi oopperoita, konserttoja sekä kamarimusiikkia, mm. 62 pianosonaattia. Myöhäisinä Wienin vuosinaan hän sävelsi messuja sekä Händelin Messiaksen innoittamana suuret oratoriot Luominen (1798) ja Vuodenajat (1801).

Merkittävimmin Haydn vaikutti sinfonioiden ja jousikvartettojen kehitykseen. Hän on modernin jousikvarteton luoja 75 teoksellaan, ja hänen 104 sinfoniassaan näkyy tämän sävellysmuodon kehityskaari 1700-luvulla. Luodessaan nykyaikaisen kvarteton Haydn perusti ideansa vanhoille muodoille, mutta löytää oman tyylinsä jo varhain. Soitinäänet ovat itsenäisiä, soinnut rohkeita, menuetti kansanomaisempi, ja finaalista on tullut vilkas rondo. Haydn sekoittaa homofonista tyyliä ja kontrapunktia. Toisen osan hän vakiinnuttaa hitaaksi, ja ensimmäisessä osassa hän luo sonaattimuodon käsitteen, josta tulee sinfonia- ja kvartettokirjallisuuden kulmakivi.

KUUNTELU. Haydn: Jousikvartetto D-duuri op. 20 no. 4​