KUUNTELU. Mozart: Eine kleine nachtmusic, Pieni yösoitto
​
W. A. Mozart oli taiteen maailmankansalainen. Hänen kotikaupunkinsa Salzburg oli suurten italialaisten keskusten, Wienin ja Etelä-Saksan leikkauspisteessä, ja sillä oli omaleimainen musiikkiperinne. Mozartin saamat vaikutteet syvenivät laajoilla matkoilla.

Mozart on Joseph Haydnin ja Ludwig van Beethovenin ohella yksi kolmesta suuresta wieniläisklassikosta. Hän oli sekä pianistina että säveltäjänä musiikinhistorian ehkä kuuluisin ihmelapsi, joka esiintyi Pariisia ja Lontoota myöten. Hän omaksui jo nuorena ylivertaisen musiikillisen taidon ja tietämyksen. Nuottikirjassa, jonka hän sai 1762, on merkintöjä: "Edelliset 8 menuettia Wolfgangerl oppi 4-vuotiaana" jne.. Konserttimatkallaan 1763–66 Mozart tutustui mm. ranskalaiseen musiikkiin. Hän sävelsi sonaatit cembalolle ja viululle 7-vuotiaana, sinfonian 8-vuotiaana, oratorion 10-vuotiaana ja oopperan La finta semplice 12 vuoden ikäisenä. Mozartin ensimmäiset julkaistut teokset, 4 sonaattia viululle ja pianolle, painettiin Pariisissa 1764.

Salzburgissa 11-vuotias Mozart aloitti musiikkiopinnot tosissaan. Hän ei koskaan käynyt tavallista koulua. Sävellystilausten tuloksena syntyi muutama pikku ooppera, muutama serenadi, messuja ym.. 12-vuotias poika nimitettiin arkkipiispan orkesterin kapellimestariksi. Seuraavalta Italianmatkalta ei palannut enää ihmelapsi, vaan kypsä muusikko ja säveltäjä, joka oli arvostettu ympäri Eurooppaa. 17-vuotiaalla Mozartilla oli valmiina jo 150 teosta ja loistava maine musiikkimaailmassa. Mozart työskenteli aluksi hovimuusikkona Salzburgissa, mutta siirtyi 1781 vapaaksi taiteilijaksi Wieniin, jossa hän saavutti pian aseman aikansa johtavana pianistina.

Muiden valistusajan ilmiöiden tapaan vapaamuurarius oli suosittua jo 1700-luvulla. Mozart on tunnettu kuulumisestaan järjestöön v. 1784 lopusta, mutta harvemmin mainitaan myös Haydnin liittyneen jäseneksi mahdollisesti ystävänsä ja ammattiveljensä innoittamana heti paria kuukautta myöhemmin v. 1785. Taikahuilussa (1791) on todettu olevan yhteyksiä vapaamuurarirituaaliin, mutta tästä ajattelusta esimerkkinä voidaan myös pitää Haydnin oratoriota Luominen (1798), sen alkua. Se rinnastuu musiikillisesti kvarteton K. 465 avaukseen, jonka Mozart sävelsi juuri v. 1785 alussa. Molemmat esittävät symbolisen siirtymisen pimeästä valoon, kaaoksesta järjestykseen, harmonian klassisin keinoin: harhalopukkein, perussäveltä välttämällä, kuulijaa harhauttamalla, kunnes vapauttava tasapainotila – valo – vihdoin saavutetaan. Valistusajan filosofiaa voi helposti soveltaa myös musiikissa.

Mozartin luomistyö ei saavuttanut vain laadullista, vaan myös määrällisen huipentuman neljän vuoden aikana 1784–87. Tällöin syntyi 12 pianokonserttoa (puolet kaikista), käyrätorvikonsertto, sinfonia ja viisi kvintettoa eri kokoonpanoille. Viimemainittujen joukossa on Es-duurikvintetto pianolle, oboelle, klarinetille, käyrätorvelle ja fagotille (1784), jota hän itse piti ainakin teoksen syntyaikana parhaana milloinkaan kirjoittamanaan sävellyksenä. Kvinteton muoto on klassinen: hitaan johdannon seuraama ensimmäinen osa on sonaattimuotoinen, toinen osa on hidas (kehysmuoto, ABA) ja finaali taas nopea rondo. Teos on ainutlaatuinen melodian kuljetuksessa sekä siihen erottumattomasti liittyvän puhallinsatsin hallinnassa: jokainen soitin esittäytyy mitä syvimmin omaleimaisena, solistisesti konsertoiden ja samalla laulavana kudoksesta erottuen, joskus esittäen vain yhden ainoan kuvion, joka siirtyy seuraavalle soittimelle. On kuin puhallinsointi olisi määrännyt melodiikan.

KUUNTELU. Mozart: Puhallinkvintetto Es-duuri
​

KUUNTELU. Mozart: Requiem
​

Köyhyys ja sairaudet vaivasivat Mozartin perhettä. Oopperat, Figaron häät ja Don Giovanni, eivät menestyneet Wienissä, vaikka prahalainen yleisö otti ne hyvin vastaan. Hänen kolmea viimeistä, suurta sinfoniaansa ei koskaan soitettu hänen johdollaan.

Requiemin tilasi kreivi Walsegg, jonka vaimo oli kuollut. Kreivi esitti muutenkin muiden sävellyksiä ominaan, ja todennäköisesti siksi hänen viestintuojansa oli salaperäinen. Sairas Mozart piti lähettilästä kuitenkin kuoleman sanansaattajana ja tilausta omana sielunmessunaan. Requiem jäi kesken Mozartin kuollessa 35-vuotiaana. Sen täydensi hänen oppilaansa Franz Süssmayr.

Mozart sävelsi teoksensa kokonaan valmiiksi päässään ennen niiden kirjoittamista. Hänen musiikissaan italialainen melodiikka yhdistyy saksalaiseen kontrapunktiin ja muotokäsitykseen. Mozart huipentaa 1700-luvun klassisen tyylin, joka pyrki selkeyteen ja tekniikan ja tunteen tasapainoon. Hänellä tekniseen hioutuneisuuteen yhdistyy ilmaisuasteikon laajuus kirkkaasta ylevyydestä syvimpään tragiikkaan. Mozartin luonteenomaisimpia sävellyslajeja ovat pääasiassa omaan käyttöön syntyneet 23 pianokonserttoa sekä oopperat, varsinkin mestariteokset Figaron häät (1786), Don Giovanni, Così fan tutte ja Taikahuilu, mutta hän saavutti mestaruuden myös mm. sinfonioiden, puhallin- ja viulukonserttojen, serenadien (Eine kleine Nachtmusik), jousikvartettojen ja pianosonaattien säveltäjänä. Huomattavia ovat myös suuret kirkolliset vokaaliteokset Kruunajaismessu sekä messu c-molli ja Requiem.

Mozartin maine alkoi levitä vasta hänen kuolemansa jälkeen. Ennen kaikkea Taikahuilun ansiosta hänestä tuli ensin nuorten romantikkojen ja myöhemmin kaikenikäisten kuulijoiden ihailema. Muissakin oopperoissaan Mozart saavuttaa ylittämättömän taidon henkilöhahmojensa luonnehdinnassa ja suurten kohtausten rakentamisessa sinfoniseen tyyliin.