Bachin teoksiin huipentuu barokin aikakausi. Hänen teoksensa ovat ainutlaatuinen yhteenveto kaikesta siitä, mitä musiikinhistoriassa oli tapahtunut edellisten 50 vuoden kuluessa. Bach kehitti huippuunsa polyfonian sekä mm. konsertot, urku- ja klaveerimusiikin ynnä koraalin sävellysmuotoina. Viisi hänen poikaansa kuului aikansa suurimpiin säveltäjiin. Kesti kuitenkin vuosikymmeniä, ennen kuin Bachin todellinen merkitys ymmärrettiin. Hänen urku- ja cembaloteoksiaan soitettiin 1700-luvulla paljon, mutta vasta kun Mendelssohn alkoi 1820-luvulla esittää myös Bachin vokaalimusiikkia, tämä huomattiin yhdeksi kaikkien aikojen suurimmista säveltäjistä.

Bachin elämä kului pienellä alueella Pohjois-Saksassa. Toisin kuin moni muu, hän ei matkustellut. Bachilla oli omat, vahvat näkemyksensä työstään ja säveltämisestä. Itsepäisenä henkilönä hän joutui joskus erimielisyyksiin työnantajiensa, kirkkoneuvoston tai hovin, kanssa. Weimarissa 1708–17 Bach sävelsi useimmat urkuteoksensa sekä joukon kantaatteja. Köthenin hovissa Bach työskenteli 1717–23 musiikkia harrastavan ruhtinaan suojeluksessa. Tätä kautta leimasivat kamarimusiikki ja soitinteokset: orkesterisarjat, Das Wohltemperierte Klavier, ranskalaiset sarjat, sellosarjat, viulusonaatit ja -sarjat. Kuuluisat Brandenburgilaiset konsertot huipensivat concerto grosson historian. Niissä toteutuu orkesterin ja vaihtelevien solistikokoonpanojen vuoropuhelu mielikuvituksekkaan vapaasti.

Bach oli Leipzigin Tuomaskirkon kanttorina 27 vuotta. Virka oli musiikin alalla yksi Saksan arvostetuimmista ja merkitsi mittavaa kirkkomusiikin sävellystyötä. Bach opetti Tuomaskoulussa ja sävelsi mitä milloinkin tarvittiin, soitti urkuja ja ja johti sunnuntaisin kantaatteja, joita hän sävelsi yli 200. Elämänsä viimeisellä vuosikymmenellä Bach vetäytyi julkisuudesta. Loppuaikaa sävyttävät puhtaasti musiikilliset ideat, jotka ovat kaukana ajan säveltaiteen yleishengestä, esim. keskeneräiseksi jääneessä yhteenvedossa fuugan mahdollisuuksista: Die Kunst der Fuge.

Elinaikanaan Bach oli arvostettu urkurina, ei sävellystensä ansiosta. Niitä pidettiin "mahtipontisina" ja niistä "puuttui luonnollisuus". Nyt hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat h-mollimessu, Johannes-passio (1722–23), Matteus-passio (1727) ja Jouluoratorio, 200 kirkkokantaattia, Brandenburgilaiset konsertot ja orkesterisarjat, viulukonsertot, viulu- ja sellosarjat, monet urkusävellykset sekä keskeneräiseksi jäänyt Die Kunst der Fuge. Erityisilmeensä Bachin teokset saavat elävyydestään, polyfonisesta rakenteestaan ja mielikuvituksekkaasta soinnutuksesta. Selkeä melodiikka ja motorinen elementti ovat tärkeässä asemassa.

Bachin klaveerisävellyksiin kuuluu yksi pianokirjallisuuden suurimmista teoksista: kaksiosainen Das wohltemperierte Klavier (1722 ja 1744). Molemmissa on 24 preludia ja fuugaa, yksi kussakin duuri- ja mollisävellajissa. Teoksen nimi tarkoittaa "hyvin viritettyä". Bach kehittää fuugaa siten, että siitä tulee, tilanteen nyt salliessa, moduloiva l. sävellajia vaihtava. Fuugan muodossa ei sittemmin ole tapahtunut oleellista kehitystä.

KUUNTELU.Bach: Toccata ja fuuga

​