Kustaa Vaasan Ruotsiin luotiin 1540-luvulla ruotujakolaitos pysyvän armeijan perustaksi. Laitoksen tarkoitus oli taata sotilaiden saatavuus ja sodankäyntivelvollisuuden tasainen jakaantuminen veronmaksukyvyn mukaan. Järjestelmässä ruotu, eli muutaman talon tai jopa kymmenien talojen ryhmä, oli vastuunkannon perusyksikkö, jolle historian eri aikoina sälytettiin erilaisia väenottoon liittyviä velvollisuuksia. Vuonna 1682 uudistetussa järjestelmässä ruotuun kuului vain muutamia taloja ja ruotu vastasi yhden sotamiehen rekrytoinnista ja ylläpidosta. Rauhan aikana ruodun sotilas asui ruodun sotilastorpassa ja teki maataloustöitä. Tosin sellaista ei määräyksistä huolimatta aina ollut. Pohjanmaa otti uudistetun ruotujaon käyttöön viimeisenä maakuntana vuonna 1733. Vielä 1800-luvun alussa ruotujakoa uudistettiin vastaamaan eri tahtiin kasvaneiden talojen kantokykyä, mutta koko laitos lakkautettiin vuonna 1809 ja korvattiin vakanssiverolla, kun Suomi Suomen sodan seurauksena siirtyi Venäjän alaisuuteen ja autonomian aikaan. 1850-luvulla maakuntien pataljoonat perustettiin uudelleen.

1700-luvun Suomessa oli seitsemän rykmenttiä: Turun läänin, Porin, Uudenmaan, Hämeen, Savon, Viipurin läänin ja Pohjanmaan rykmentit. Pohjanmaan rykmenttiin kuului kaksi pataljoonaa, joissa oli kummassakin neljä noin 150 miehen komppaniaa: Henkikomppania (Vaasa), Everstiluutnantin komppania (Liminka), Majurin komppania (Isokyrö), Kemin komppania, Pyhäjoen komppania, Ilmajoen komppania, Lohtajan komppania ja Närpiön komppania. Pietarsaareen laskevan Ähtävänjoen seutu ei kuulunut ruodutukseen, vaan se nimettiin Amiraliteetin alueeksi, joka toimitti laivanveistäjiä Ruotsiin.

Kuva: Pohjanmaan komppaniat 1700-luvulla. (Jouko Narkilahti, Ruotusotilaan jäljillä, s. 40. Uudelleenjulkaisuun ei lupaa. Poistan pyydettäessä...)

Ruotuja, sotilaita ja sotilastorppia yksilöitiin useilla eri numerointijärjestelmillä, joita olivat rykmentin, komppanian ja pitäjän laajuiset numeroinnit. Sotilasasiakirjoissa ja kirkon asiakirjoissa sotilaisiin viitataan yleensä komppanian laajuisella tunnistenumerolla lukuväliltä 1-150. 1800-luvun alun ruotujakouudistus aiheutti numerointiin yleistä epäjohdonmukaisuutta. Ilpo Kojolan sukututkimussivuilla on taulukko Pohjanmaan rykmentin ruotujaosta vuonna 1775. Alahärmän ruodut ja osa sittemmän Ylihärmän ruoduista kuului Henkikomppanian (Livkompaniet) toimialueeseen. Vastaavasti Lapuan ja Kauhavan ruodut sekä osa Ylihärmän ruoduista kuului Ilmajoen (Ilmola) komppanian toimialueeseen. Sotilaille annettiin myös ruotsinkieliset sotilasnimet, jotka jalkaväkisotilaat yleensä perivät ruotunsa edelliseltä sotilaalta. Lapualla käytettyjä sotilasnimiä olivat esimerkiksi Lind, Elg, Uf, Mynta, Asplund, Asp ja Brax. 

Rippikirjoissa sotilastorpat ovat yleensä omana osastonaan, komppanian sotilasnumeroiden mukaan järjestettyinä. Sotilas esiintyy torppansa kohdalla sotilasnimellään eikä patronyymiä välttämättä mainita. Rippikirjoissa on myös eronneita tai eläköityneitä sotilaita, joilla on titteli afskedad soldat, afskied tai pelkkä afsk. Sotilaidenkin elämänkaarten selvittämisessä rippikirjat ovat tärkein lähde silloin, kun niitä on käytettävissä. Koska sotilaat eivät oleet henkiverovelvollisia, heitä ei ole henkikirjoissa. Avioituneiden sotilaiden puolisot henkikirjoissa kuitenkin ovat ja näistäkin merkinnöistä voi joskus olla hyötyä (esimerkki).

Kuva: Lapuan rippikirjan 1794-1799 sivu, jolta sotilastorppien luettelo alkaa.

Armeijassa värvätyn sotilaan tiedot kirjoitettiin värväysluetteloon (rekryterings rulla) ja toistuneissa katselmuksissa pääkatselmusluetteloon (generalmönsterrulla). Myös muunlaisia luetteloita pidettiin esimerkiksi eläköityneistä sotilaista ja heidän korvaajistaan. Pääkatselmusluetteloon merkittiin sotilaan numero rykmentissä (regement) ja komppaniassa (compagnie), ruodun nimi, sotilaan nimi, laatu ja syntymäpaikka, viime katselmuksen jälkeen tapahtuneet muutokset, ikä, palvelusvuodet, aviotieto, sekä huomautukset edellisessä ja meneillään olleessa katselmuksessa.

Kuva: Sotilas Kustaa Dahlsten Ilmajoen komppaniassa Pohjanmaan rykmentin vuoden 1775 pääkatselmusluettelossa.

Esipolviselvityksessä hyödylliset tiedot ovat harvinaisia pääkatselmusluetteloissa. Sotilaan etunimi, hänelle keksitty sukunimi tai syntymäpaikka "Pohjanmaa" eivät useinkaan auta vielä puusta pitkään. Värväysluetteloissa mainitaan sotilaan patronyymi, mutta ei annettua sotilasnimeä. Värväysluetteloiden yhdistäminen pääkatselmusluetteloihin on vaikeaa, koska luetteloiden aikasarjoissa on paljon aukkoja. Joissakin muissa luetteloissa sotilasnimi saattaa esiintyä yhdessä patronyymin kanssa. Ikätieto on ehkä tärkein säännöllisesti jokaisen sotilaan kohdalle kirjattu tieto, tosin vain vuoden tarkkuudella ja mahdollisesti epämääräiseen arvioon perustuen sittenkin. Kuolinaikoja ja tietoja sotilaiden eläköitymisistä rullista löytää. 

Säilyneitä Ruotsin ajan Suomea koskevia sotilasasiakirjoja on kopioitu mikrofilmeinä Kansallisarkiston Militaria-kokoelmaan, mutta digitoituja katselmusluetteloita kannattaa etsiä Ruotsin valtionarkistosta, esimerkkinä Pohjanmaan rykmentin pääkatselmusluettelo (Österbottens regemente), tai Sukuhistoriallisen yhdistyksen arkistosta, joissa on myös muita luetteloita, kuten värväysluetteloita. Autonomian ajan sotilaita voi hakea Sukututkimusseuran katselmustietokannasta.