Paikat sukututkimuksessa
Tässä osiossa:
Paikkojen historiasta
Usein historiallinen tutkimuskysymys rajataan alueellisesti, esimerkiksi "Pohjanmaan", "Suomen" tai "Neuvostoliiton" historiaan jonakin aikana. Henkilöhistorian tutkimus, kuten sukututkimus, rajaa ja tarkastelee historiaa sukulinjoittain, ja aikakaudet ja paikat toimivat suvun ja yksilöiden elämäntapahtumien näyttämönä tai raameina. Paikat liittyvät yksilöiden ja ryhmien kokemuksiin, jotka tekevät paikoista henkilökohtaisesti tärkeitä, merkityksellisiä.
Paikkoja ja alueita erotellaan kielenkäytössä nimillään kuten ihmisiäkin. Historiantutkimuksen aineistot ovat pääsääntöisesti kirjoitettua kieltä ja aineistojen yhteys fyysisen todellisuuden paikkoihin on olemassa juuri paikannimien kautta. Toki myös karttojen tapaiset kaavakuvat tai vaikkapa maalaukset tuovat oman ulottuvuutensa lähdeaineistoihin.
Ihmisten nimien tapaan paikannimet ja paikkojen nimeämiskäytännöt ovat syntyneet osin hallitsemattomasti kielenkäytön ohessa ja osin hallinnollisen sääntelyn vaikutuksesta. Vanhimmat paikannimet ovat Suomessakin tuhansia vuosia vanhoja. Erityisesti vesistöjen (eli tärkeimpien kulkuväylien) nimissä on havaittu pysyvyyttä. Yleisesti paikoille on annettu nimiä jostakin osoittamis- ja erottamistarpeesta johtuen. Olosuhteiden muuttuessa yksittäisiä paikannimiä on voinut kadota tai korvautua toisilla. Nimien merkitykset ovat myös voineet muuttua tarkoittamaan eri lailla rajattua paikkaa. Ja kuten nimien kanssa yleensäkin, paikannimillä on samanakin aikana voinut olla useita, mahdollisesti asiayhteydestä riippuvia, eri merkityksiä.
Kirkonkirjat-osiossa käsiteltiin lyhyesti Historiallista maantietoa ja sivuttiinHärmänmaan ympäristön seurakuntien syntyhistoriaa. Osiossa esitettiin myös Härmänmaan ympäristön seurakunnat kartalla (vuodet 1250-1859).svg.
Paikkoja ja alueita erotellaan kielenkäytössä nimillään kuten ihmisiäkin. Historiantutkimuksen aineistot ovat pääsääntöisesti kirjoitettua kieltä ja aineistojen yhteys fyysisen todellisuuden paikkoihin on olemassa juuri paikannimien kautta. Toki myös karttojen tapaiset kaavakuvat tai vaikkapa maalaukset tuovat oman ulottuvuutensa lähdeaineistoihin.
Ihmisten nimien tapaan paikannimet ja paikkojen nimeämiskäytännöt ovat syntyneet osin hallitsemattomasti kielenkäytön ohessa ja osin hallinnollisen sääntelyn vaikutuksesta. Vanhimmat paikannimet ovat Suomessakin tuhansia vuosia vanhoja. Erityisesti vesistöjen (eli tärkeimpien kulkuväylien) nimissä on havaittu pysyvyyttä. Yleisesti paikoille on annettu nimiä jostakin osoittamis- ja erottamistarpeesta johtuen. Olosuhteiden muuttuessa yksittäisiä paikannimiä on voinut kadota tai korvautua toisilla. Nimien merkitykset ovat myös voineet muuttua tarkoittamaan eri lailla rajattua paikkaa. Ja kuten nimien kanssa yleensäkin, paikannimillä on samanakin aikana voinut olla useita, mahdollisesti asiayhteydestä riippuvia, eri merkityksiä.
Kirkonkirjat-osiossa käsiteltiin lyhyesti Historiallista maantietoa ja sivuttiinHärmänmaan ympäristön seurakuntien syntyhistoriaa. Osiossa esitettiin myös Härmänmaan ympäristön seurakunnat kartalla (vuodet 1250-1859).svg.
Asutuskeskittymistä
Kylät ovat syntyneet luontaisiksi asutuksen tihentymiksi eri elinehtojen ääreen. Tällaisia elinehtoja ovat voineet olla ravinnon ja suojan hankinnan keinot, kulkuväylät, kaupankäyntimahdollisuudet ja toisista asujista saatu turva ulkoisia uhkia vastaan. Suomessa kylät ovat syntyneet hiljalleen yksittäisistä taloista alkaen. Kylä voi keskittyä pienelle alueelle tai olla hajarakenteinen, kuten Pohjanmaan jokiväylien ja niitä reunustaneiden viljelyalueiden varrelle muodostuneet kylät.
Kuntajako syntyi Suomeen vuonna 1865 valtionhallinnon asetuksella tuolloin voimassa olleen seurakuntajaon mukaisena. Tätä ennen Suomea ei ajateltu jaetuksi kunta-nimisiin alueellisiin hallintoyksikköihin. Oli ollut vain keskiajalta periytynyt jako maaseutuun ja kaupunkeihin, joille laki määritteli maaseudusta poikenneita oikeuksia ja velvollisuuksia. Käytännössä kuntien tehtävät esimerkiksi koulutuksen järjestäjänä eriytyivät seurakunnista noin sadan vuoden kuluessa asetuksesta, jolla kunnat perustettiin.
Sukututkimuksen kannalta huomiota on kiinnitettävä käytäntöön, jota eri tapahtumiin liittyvien paikkojen nimityksissä noudatetaan. Jos maantieteellinen sijainti on riittävän tarkasti selvillä, saattaa olla mahdollista yksilöidä vanhatkin tapahtumien paikat vaikkapa nykyisenkin kunta- ja kyläjaon mukaisena. Nykyajassa elävälle on ymmärrettävämpää puhua Alahärmän taloista viittaamatta Uudenkaarlepyyn seurakuntaan, jonka asiakirjoissa taloja on mainittu. Tällainen yksinkertaistus on tietenkin anakronismia, asian sijoittamista väärään aikakauteen. Yksi mahdollisuus on kirjata paikat lähdeaineiston mukaan esimerkiksi juuri seurakunnan nimellä ottamatta kantaa tarkkoihin fyysisiin sijainteihin. Tällöin voi kuitenkin jäädä huomaamatta esimerkiksi se miten kahden eri seurakunnassa asioineen talon fyysinen lähekkäisyys selittää näiden välistä vuorovaikutusta. Täsmällisimmillään tutkimuksessa voisi luoda erillisen hakemiston, jossa olisi kunkin paikan GPS-koordinaatit rajoineen ja virhemarginaaleineen, paikan loogisen sijainnin kulkuväylien suhteen ja käytetyt eri nimet eri aikakausina.
Kuntajako syntyi Suomeen vuonna 1865 valtionhallinnon asetuksella tuolloin voimassa olleen seurakuntajaon mukaisena. Tätä ennen Suomea ei ajateltu jaetuksi kunta-nimisiin alueellisiin hallintoyksikköihin. Oli ollut vain keskiajalta periytynyt jako maaseutuun ja kaupunkeihin, joille laki määritteli maaseudusta poikenneita oikeuksia ja velvollisuuksia. Käytännössä kuntien tehtävät esimerkiksi koulutuksen järjestäjänä eriytyivät seurakunnista noin sadan vuoden kuluessa asetuksesta, jolla kunnat perustettiin.
Sukututkimuksen kannalta huomiota on kiinnitettävä käytäntöön, jota eri tapahtumiin liittyvien paikkojen nimityksissä noudatetaan. Jos maantieteellinen sijainti on riittävän tarkasti selvillä, saattaa olla mahdollista yksilöidä vanhatkin tapahtumien paikat vaikkapa nykyisenkin kunta- ja kyläjaon mukaisena. Nykyajassa elävälle on ymmärrettävämpää puhua Alahärmän taloista viittaamatta Uudenkaarlepyyn seurakuntaan, jonka asiakirjoissa taloja on mainittu. Tällainen yksinkertaistus on tietenkin anakronismia, asian sijoittamista väärään aikakauteen. Yksi mahdollisuus on kirjata paikat lähdeaineiston mukaan esimerkiksi juuri seurakunnan nimellä ottamatta kantaa tarkkoihin fyysisiin sijainteihin. Tällöin voi kuitenkin jäädä huomaamatta esimerkiksi se miten kahden eri seurakunnassa asioineen talon fyysinen lähekkäisyys selittää näiden välistä vuorovaikutusta. Täsmällisimmillään tutkimuksessa voisi luoda erillisen hakemiston, jossa olisi kunkin paikan GPS-koordinaatit rajoineen ja virhemarginaaleineen, paikan loogisen sijainnin kulkuväylien suhteen ja käytetyt eri nimet eri aikakausina.
Kartat
Vanhat ja uudetkin kartat ovat hyviä lähteitä yritettäessä selvittää vanhojen kylien ja asuinpaikkojen sijainteja. Sukututkimuksen kannalta mielenkiintoisia ovat esimerkiksi
Valtakunnan ja Pohjanmaan laajuisen maantieteellisen käsityksen tasoa ja kehitystä eri aikoina voi tarkastella vaikkapa
- Suomen yleiskartta 1866-1873 (D2, D3, E2, E3),
- Kalmbergin kartasto (lehtijakokartta, Härmä & Kauhava),
- Pitäjänkartasto ja muut
- Maanmittaushallituksen historiallisen kartta-arkiston kartat,
- Maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat,
- Heikki Rantatuvan Historialliset kartat -portaali, sekä
- Maanmittauslaitoksen uudistusarkisto, joka sisältää yli 726 000 maanmittausasiakirjaa, esimerkiksi maakirjakarttoja, alkaen 1600-luvulta. Maakirjakartoissa yksityiskohtaisia havainnekuvia talojen ja kylien viljelysten sijainneista. Uudistusarkiston asiakirjoista vain osa on digitoitu verkkoon, eteläisen ja lounaisen Suomen osalta kattavimmin. Nähtävästi kaikki digitoimattomatkin asiakirjat on kuitenkin luetteloitu Vakka-arkistotietokantaan, jota voi selata myös Finna-hakupalvelussa. Jo digitoiduille asiakirjoille on Digitaaliarkistossa oma hakemistonsa. Hakemistoon pääsee myös Digihakemisto-palvelun kautta. Kansallisarkiston ja maakunta-arkistojen tutkijasaleissa voi maksua vastaan tilata digitaalisia kopioita vielä digitoimattomista asiakirjoista. Kansallisarkisto tiedottaa sivullaan digitointihankkeiden etenemisestä. Arkistojen portti -palvelussa on yksityiskohtaisempi selvitys Uudistusarkiston sisällöstä.
Valtakunnan ja Pohjanmaan laajuisen maantieteellisen käsityksen tasoa ja kehitystä eri aikoina voi tarkastella vaikkapa
- Olaus Magnusin Carta Marinasta (v. 1539),
- Anders Bureuksen kartasta (v. 1611) ja
- Kreivi von Rosenin kartasta (v. 1747).
Ajantasaista karttaa voi tarkastella vaikkapa Maanmittauslaitoksen Kansalaisen karttapaikassa. Google Maps -palvelun katunäkymässä pääsee katselemaan monia paikkoja ruohonjuuritasolta ympäri maailman.
Lähteet
- Wikipedia: Kunnallisen lainsäädännön kehitys
- Wikipedia: Kylä
- Anssi Paasi, Jyväskylän Yliopisto: Alueiden ja paikkojen historia ja identiteetti
- Kotimaisten kielten keskus: Paikannimet
- Arkistojen portti, Arkistolaitos: Maanmittaushallituksen uudistusarkisto
- Kansallisarkisto: Digitoinnin eteneminen
- Agricola, Suomen humanistiverkko: Helsingin uudistuskartat digitoitu verkkoon
- Arkistojen portti, Arkistolaitos: Luovutettu Karjala