Artikkeli perustaa näkemyksensä pitkälti Vygotskyn (1982) käsitykseen siitä, että oppiminen onnistuu parhaiten vuorovaikutuksessa opettajan ja vertaisten kanssa. Uuden oppimisessa on tärkeää, että toimitaan ja keskustelua käydään alueella, joka on oppijalle riittävän tuttu, mutta jossa toinen (opettaja tai toinen oppilas) voi ohjata toimintaa tai ajattelua kohti uudenlaista ymmärrystä. Itse olen aina pitänyt Vygotskyn ajatuksia oppimisesta hyvänä ja oman opetukseni ohjenuorana. Uutta opetellessa yritän aina ensin saada selville oppilailta jo löytyvän tiedon aiheesta, jotta sitä voidaan sitten yhdessä lähteä laajentamaan ja rakentamaan ehjemmäksi kokonaisuudeksi. Myös esimerkiksi matematiikkaa opettaessani on todella tärkeää tietää, millä tavalla oppilas tehtävän hahmottaa ja mikä on hänen tapansa lähteä ratkaisemaan sitä; matematiikan tehtävissä löytyy yleensä useampia polkuja oikean ratkaisun äärelle. Vaikka ensi alkuun ajattelin artikkelin haastavan meitä opettajia jonkin aivan uudenlaisen keskustelukulttuurin luomisen äärelle, huomasin, että tässähän on kyse ihan jokapäiväisessä opetuksessani käyttämästä menetelmästä.

Keskustelu on minulle luokanopettajana ollut aina merkittävässä roolissa; toisinaan kuulen kommentteja, että "olipa helppo tunti, kun juttelimme vain koko ajan". Kuitenkin omasta mielestäni nuo keskustelevat tunnit ovat opetuksen ja oppimisen parhaimmistoa. Niistä jää sellainen olo, että lapsilla on ollut mielekästä tekemistä ja useimmilla on ajattelu lähtenyt toden teolla käyntiin. Tahtoisin mielelläni käyttää keskustelua enemmänkin osana tunteja; isossa ryhmässä pienryhmäkeskustelut tuovat kuitenkin herkästi suuren metelin, vaikkei kukaan erityisemmin korottaisikaan ääntään. Pienissä ryhmissä keskustelu kuitenkin auttaisi lapsia harjoittelemaan oman puheenvuoron ottamista ja toisen kuuntelemista. Isossa ryhmässä keskustelu kulkee väistämättä jonkun puheenjohtajan - eli yleensä opettajan - kautta. Varmasti, jos lapset tottuisivat keskustelevaan tyyliin, he voisivat jakautua myös eri tiloihin keskustelemaan, jolloin ei syntyisi niin suurta meteliä yhteen tilaan.

Oppimista tukevasta keskustelusta varsin selkokielisesti kertoo myös seuraava teos:
Opetushallitus. 2017. Kielitietoinen opetus - kielitietoinen koulu. Opetushallitus 4:2017.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Määräykset ja ohjeet 2014/96. Opetushallitus.