Arvioinnit
Laajan oppimistehtävän arviointi: Maisa ja Maarit
Tämän tehtävän tekeminen vaati melko paljon aikaa ja energiaa, mutta onnistuimme siinä mielestämme hyvin. Tehtävän toteutus Vesangan koulun monoviikkona oli luontevasti koulun toimintaan sopiva eikä jäänyt missään nimessä irralliseksi projektiksi. Kun onnistuimme saamaan koko koulun väen mukaan yhteiseen asiaamme, saimme aikaiseksi monipuolisen teemaviikon, jonka ympärille rakentui myös paljon muuta pitkin syksyä tapahtuvaa toimintaa. Tästä saimme paljon positiivista palautetta niin alueryhmässä kuin Oppimistorillakin työtämme esitellessä.
Molemmat olemme toiminnan ihmisiä ja meille raporttia tärkeämmäksi nousi itse toiminta lasten kanssa. Kaikkea toimintaa ja tekemistä ei millään saa liitettyä raporttiin. Onnistuimme kuitenkin varsin selvästi tuomaan raportissa esille toteuttamaamme toimintaa ja halusimme liittää jokaiseen työpajaan myös sen kielitietoisuuden kehittämiseen tähtäävän puolen. Tätä asiaa kyseltiin myös alueryhmässä; kuinka saamme kielitietoisuuden näkymään joka pajassa? Olemme jakaneet raportin suunnitelmaan, toteutukseen ja arviointiin helpottaaksemme lukijan seuraamista. Lähdekirjallisuutta olisimme voineet varmasti käyttää laajemminkin.
Pystyimme mielestämme todistamaan kaikille osapuolille miten kirjallisuus teemana taipuu monenlaiseen toimintaan. Kirjallisuus ei siis ole vain pelkkää sivujen kääntelyä. Me projektin vetäjätkin opimme tässä paljon. Opimme yhteistyön taitoja, projektin ohjaamista, kuuntelun taitoa, heittäytymisen taitoa. Viimeksi mainittu voi olla opettajalle erityisen vaikeaa. Opimme innostumaan ja innostamaan. Opimme myös sietämään keskeneräisyyttä ja rauhattomuutta. Projektin työvaiheet ovat suunnittelu, toteutus ja arviointi. Ikuinen arvoitus on se, kuinka lapset monoviikon kokivat ja minkälaisia muistikuvia heille viikosta jäi. 200 oppilaan kanssa asian äärelle pysähtyminen on haastavaa. Loppuarvioinnin muoto antoi meille vain päällimmäisen tuntemuksen, fiiliksen. Juna kulkee jo ja asiat vaihtuvat uusiin. Uskomme, että seuraavalla kirjastoreissulla lasten on taas kerran helpompi tarttua kirjaan. Annamme itsellemme tästä projektista arvosanan 4.
Molemmat olemme toiminnan ihmisiä ja meille raporttia tärkeämmäksi nousi itse toiminta lasten kanssa. Kaikkea toimintaa ja tekemistä ei millään saa liitettyä raporttiin. Onnistuimme kuitenkin varsin selvästi tuomaan raportissa esille toteuttamaamme toimintaa ja halusimme liittää jokaiseen työpajaan myös sen kielitietoisuuden kehittämiseen tähtäävän puolen. Tätä asiaa kyseltiin myös alueryhmässä; kuinka saamme kielitietoisuuden näkymään joka pajassa? Olemme jakaneet raportin suunnitelmaan, toteutukseen ja arviointiin helpottaaksemme lukijan seuraamista. Lähdekirjallisuutta olisimme voineet varmasti käyttää laajemminkin.
Pystyimme mielestämme todistamaan kaikille osapuolille miten kirjallisuus teemana taipuu monenlaiseen toimintaan. Kirjallisuus ei siis ole vain pelkkää sivujen kääntelyä. Me projektin vetäjätkin opimme tässä paljon. Opimme yhteistyön taitoja, projektin ohjaamista, kuuntelun taitoa, heittäytymisen taitoa. Viimeksi mainittu voi olla opettajalle erityisen vaikeaa. Opimme innostumaan ja innostamaan. Opimme myös sietämään keskeneräisyyttä ja rauhattomuutta. Projektin työvaiheet ovat suunnittelu, toteutus ja arviointi. Ikuinen arvoitus on se, kuinka lapset monoviikon kokivat ja minkälaisia muistikuvia heille viikosta jäi. 200 oppilaan kanssa asian äärelle pysähtyminen on haastavaa. Loppuarvioinnin muoto antoi meille vain päällimmäisen tuntemuksen, fiiliksen. Juna kulkee jo ja asiat vaihtuvat uusiin. Uskomme, että seuraavalla kirjastoreissulla lasten on taas kerran helpompi tarttua kirjaan. Annamme itsellemme tästä projektista arvosanan 4.
Moduulin 5 ja Minä kieli- ja viestintäasiantuntijana -sivuston arviointi
Olen mielestäni onnistunut luomaan Minä kieli- ja viestintäasiantuntijana -sivustosta itselleni sellaisen paketin, johon on koottu niin vuoden aikana tapahtunut kehitykseni opettajana sekä itselleni tärkeiksi kokemiani kokeiluja lähijaksoilta. Tehtävien mukana sivustolla näkyy myös ajatteluani niin lukemisesta, lukemisen opettamisesta kuin nykypäivän koulunkäynnistä yleensäkin.
Lähijaksot antoivat yleensä aina ajattelun aihetta ja näitä tuntojani jakson jälkeen olen yrittänyt saada kirjattua myös jonkinlaiseksi päiväkirjaksi. On ollut hauska lukea omia merkintöjä koulutuksen alusta aina sen loppusuoralle saakka. Huomaa, kuinka epävarmasta kotiäidistä on kuoriutunut oman arvonsa ja osaamisensa tunteva ammattilainen, joka voi rohkeasti tuoda esille omia perusteltuja näkemyksiään siitä, millaista opetusta hän haluaa toteuttaa!
Sivuston lukemista ja siihen palaamista helpottaa, kun järjestelin tekstikatkelmat, harjoitukset ja tehtävät eri osa-alueisiin kuuluviksi. Nyt on helppo löytää esimerkiksi kirjallisuusbloggaukset tai johonkin tiettyyn moduuliin liittyvät harjoitukset. Varmaan tähän sivustoon olisi voinut kerätä paljon muutakin, mutta luulenpa, että se tulee vielä täydentymään vuosien myötä uusilla ideoilla! Tällä hetkellä se on mielestäni aika lailla minun näköiseni tuotos.
Antaisin itselleni arvosanan 3. Oman kehittymiseni pohdinta jää jossain määrin aika lyhyeksi ja ehkä pinnalliseksi. Lähijaksoilta olen lähinnä pitänyt päiväkirjaa, jossa vuodatan paljon myös omia henkilökohtaisia mietteitäni työn ja perheen yhteensovittamisesta. Tämä koulutus onkin saanut minut ajattelemaan paljon työhön paluuta ja toisten kertomusten ja kokemusten perusteella miettimään sellaisia ratkaisuja, joiden avulla pystyisin mahdollisimman hyvin kokemaan riittävyyden tunnetta sekä työssä että kotioloissa. Tavoitteenani onkin ensi syksyksi löytää toimiva tapa rajata työn kuormittavuus itselleni ja omalle elämäntilanteelleni sopivaksi. Kyllähän tässäkin on varmaan kyse vuorovaikutuksesta ja viestintätaidoista, että osaa sukkuloida sopivissa määrin opetuksen ammattilaisena ja äitinä!
Lähijaksot antoivat yleensä aina ajattelun aihetta ja näitä tuntojani jakson jälkeen olen yrittänyt saada kirjattua myös jonkinlaiseksi päiväkirjaksi. On ollut hauska lukea omia merkintöjä koulutuksen alusta aina sen loppusuoralle saakka. Huomaa, kuinka epävarmasta kotiäidistä on kuoriutunut oman arvonsa ja osaamisensa tunteva ammattilainen, joka voi rohkeasti tuoda esille omia perusteltuja näkemyksiään siitä, millaista opetusta hän haluaa toteuttaa!
Sivuston lukemista ja siihen palaamista helpottaa, kun järjestelin tekstikatkelmat, harjoitukset ja tehtävät eri osa-alueisiin kuuluviksi. Nyt on helppo löytää esimerkiksi kirjallisuusbloggaukset tai johonkin tiettyyn moduuliin liittyvät harjoitukset. Varmaan tähän sivustoon olisi voinut kerätä paljon muutakin, mutta luulenpa, että se tulee vielä täydentymään vuosien myötä uusilla ideoilla! Tällä hetkellä se on mielestäni aika lailla minun näköiseni tuotos.
Antaisin itselleni arvosanan 3. Oman kehittymiseni pohdinta jää jossain määrin aika lyhyeksi ja ehkä pinnalliseksi. Lähijaksoilta olen lähinnä pitänyt päiväkirjaa, jossa vuodatan paljon myös omia henkilökohtaisia mietteitäni työn ja perheen yhteensovittamisesta. Tämä koulutus onkin saanut minut ajattelemaan paljon työhön paluuta ja toisten kertomusten ja kokemusten perusteella miettimään sellaisia ratkaisuja, joiden avulla pystyisin mahdollisimman hyvin kokemaan riittävyyden tunnetta sekä työssä että kotioloissa. Tavoitteenani onkin ensi syksyksi löytää toimiva tapa rajata työn kuormittavuus itselleni ja omalle elämäntilanteelleni sopivaksi. Kyllähän tässäkin on varmaan kyse vuorovaikutuksesta ja viestintätaidoista, että osaa sukkuloida sopivissa määrin opetuksen ammattilaisena ja äitinä!
Moduulin 4 itsearviointi
Koin Puheviestinnän ja vuorovaikutuksen taidot ja merkitykset -moduulin itselleni tärkeäksi, sillä harvoin tulee yhtä tarkoin ja intensiivisesti pohdittua omaa käyttäytymistään ja arjessa tapahtuvia vuorovaikutustilanteita kuin mitä tässä opintojaksossa. Toisaalta jakson ajoittuminen syksyyn muidenkin isojen oppimistehtävien kanssa aiheutti sen, etten ihan pystynyt antamaan kaikkea toivomaani panosta näihin tehtäviin ja aiheiden käsittelyyn.
Yksilötehtävässä oli mielenkiintoista analysoida omaa onnistunutta ja epäonnistunutta vuorovaikutustilannetta. Sitä palasi mielessään useaan otteeseen noihin hetkiin ja muistelemaan kaikkia haasteita ja toisaalta myös hyviä hetkiä uran ajalta. Tehtävä oli jossain mielessä myös terapeuttinen, kun tilannetta lähti analysoimaan ikään kuin ulkopuolisin silmin. Toki asiaa auttoi myös se, että tilanteisiin oli saanut jo etäisyyttä, kun ne eivät olleet ihan eilen tapahtuneita. Mallin soveltaminen oppilaiden välisiin vuorovaikutustilanteisiin jäi omalta osaltani aika pinnalliseksi ja nopeaan tehdyksi työksi; sen tunnustan.
Käsikirjan laatiminen parin kanssa tuntui alkuun haastavalta, kun meillä ei meinannut löytyä yhteistä aikaa edes tehtävän aloitukseen ja molemmat loivatkin hieman erilaisen käsityksen siitä, mitä käsikirjan kuuluu pitää sisällään. Loppupeleissä kuitenkin jutellessamme puhelimitse aiheesta ja päästyämme jopa saman pöydän ääreen työstämään tehtävää, saimme aikaiseksi ainakin minua itseäni hyvin palvelevan käsikirjan, joka eskarin lisäksi toimii myös koulun puolella ohjekirjana. Oli todella antoisaa myös keskustella kaverin kanssa omista näkemyksistä ja siinä joutui välillä perustelemaan tarkkaankin mielipiteitään ja ajatuksiaan. Meille on parini kanssa kehittynyt tämän koulutuksen aikana sellainen keskinäinen suhde, jossa uskallamme suoraan kysyä toiselta, mitä hän milläkin asialla tarkoittaa, jos se jää toiselle jotenkin epäselväksi.
Lukutehtävän koin hyvin mielenkiintoiseksi ja valitsemani artikkeli osui mahtavasti omaan ajatusmaailmaani! Näistä lukukokemuksista olisin mielelläni käynyt tarkempaa keskustelua myös lähijakson puitteissa, sillä nyt niiden käsittely jäi aika lailla vain tehtävän ja omien mietteiden varaan. Nikkolan ja Löppösen (2013) artikkeli Oivalluksia ryhmästä oli erittäin selväsanainen ja monelta osin toi ainakin minulle helpottavan tunteen siitä, että ryhmän muodostumiselle tulee antaa aikaa ja tilaa ja välillä on hyväksyttävä jonkinasteinen kaaos porukan sisällä. Artikkeli pisti minut myös pohtimaan ja muistelemaan erilaisia ryhmiä - haastavia ja helppoja - joita olen urani aikana kohdannut. Itse koin artikkelia lukiessani ahaa-elämyksen siinä, että välttämättä tiukan kurin ylläpitäminen ei johda hyvään ryhmähenkeen. Omassa opetuksessani näen hyvin tärkeänä keskustelevan ilmapiirin ja sitä yritän välittää koko ryhmään. Toisinaan usein esiintyvä puheensorina luokassa koetaan (toisten opettajien tai joidenkin lasten taholta) jo jollain tavalla levottomuutenakin; koetan kuitenkin opettaa lapsille sellaista työskentelyn mallia, jossa tehtäviä viedään eteenpäin kohti yhteistä tavoitetta, mutta samalla kaverin kanssa voi yhdessä pähkäillä asioita, joissa kokee tarvitsevansa apua. Työskentelylle täytyy olla tietty rauha, mutta ihan hiiren hiljaista ei tarvitse olla. Käytän omassa työssäni myös paljon aikaa keskustelulle tilanteissa, joissa näen, että ryhmä on ristiriitainen eikä yhteinen toiminta oikein meinaa sen vuoksi onnistua.
Lähijaksoilla tehdyt yhteiset harjoitukset ja keskustelut koin myös tärkeäksi anniksi itselleni tässä moduulissa. Esimerkiksi juuri viimeisen lähijakson harjoituksissa heräsin ihmettelemään, miksi jotkut opettajat kokevat heittäytymisen draamallisiin tehtäviin niin epämiellyttäväksi ja hankalaksi, kunnes ymmärsin, että näinhän on usein myös lasten kohdalla. Eivät kaikki ole niin sosiaalisia ja avoimia, että haluavat tai edes pystyvät heittäytymään yhteiseen harjoitukseen tilanteen vietäväksi. Itsekään en pienempänä ollut mikään innokas osallistuja tällaisissa draamallisissa harjoituksissa, mutta nykyään jo suorastaan nautin niistä. Opettajan onkin oltava hienovarainen siinä, kuinka kannustaa ujoimpia ja jöröimpiäkin osallistumaan toimintaan omalla tavallaan niin, ettei tilanteesta muodostu lapselle liian epämukavaa.
Antaisin tästä jaksosta itselleni arvosanaksi 3. Paneuduin tehtäviin ja yhteiseen toimintaan mielestäni ihan hyvin, mutta olisin voinut ja halunnutkin toisaalta satsata tähän opintojaksoon enemmän, jos vain rahkeet olisivat riittäneet. Joka tapauksessa koin saavani tästä paljon ainesta ja apua tulevaa työhön paluutani ajatellen; ehkä osaan taas olla asteen verran osaavampi kohtaamaan moninaisia lapsia, kollegoita ja vanhempia työssäni sekä näkemään jokaisen vuorovaikutustilanteen loistavana harjoituksena kohti parempia vuorovaikutustaitoja!
Yksilötehtävässä oli mielenkiintoista analysoida omaa onnistunutta ja epäonnistunutta vuorovaikutustilannetta. Sitä palasi mielessään useaan otteeseen noihin hetkiin ja muistelemaan kaikkia haasteita ja toisaalta myös hyviä hetkiä uran ajalta. Tehtävä oli jossain mielessä myös terapeuttinen, kun tilannetta lähti analysoimaan ikään kuin ulkopuolisin silmin. Toki asiaa auttoi myös se, että tilanteisiin oli saanut jo etäisyyttä, kun ne eivät olleet ihan eilen tapahtuneita. Mallin soveltaminen oppilaiden välisiin vuorovaikutustilanteisiin jäi omalta osaltani aika pinnalliseksi ja nopeaan tehdyksi työksi; sen tunnustan.
Käsikirjan laatiminen parin kanssa tuntui alkuun haastavalta, kun meillä ei meinannut löytyä yhteistä aikaa edes tehtävän aloitukseen ja molemmat loivatkin hieman erilaisen käsityksen siitä, mitä käsikirjan kuuluu pitää sisällään. Loppupeleissä kuitenkin jutellessamme puhelimitse aiheesta ja päästyämme jopa saman pöydän ääreen työstämään tehtävää, saimme aikaiseksi ainakin minua itseäni hyvin palvelevan käsikirjan, joka eskarin lisäksi toimii myös koulun puolella ohjekirjana. Oli todella antoisaa myös keskustella kaverin kanssa omista näkemyksistä ja siinä joutui välillä perustelemaan tarkkaankin mielipiteitään ja ajatuksiaan. Meille on parini kanssa kehittynyt tämän koulutuksen aikana sellainen keskinäinen suhde, jossa uskallamme suoraan kysyä toiselta, mitä hän milläkin asialla tarkoittaa, jos se jää toiselle jotenkin epäselväksi.
Lukutehtävän koin hyvin mielenkiintoiseksi ja valitsemani artikkeli osui mahtavasti omaan ajatusmaailmaani! Näistä lukukokemuksista olisin mielelläni käynyt tarkempaa keskustelua myös lähijakson puitteissa, sillä nyt niiden käsittely jäi aika lailla vain tehtävän ja omien mietteiden varaan. Nikkolan ja Löppösen (2013) artikkeli Oivalluksia ryhmästä oli erittäin selväsanainen ja monelta osin toi ainakin minulle helpottavan tunteen siitä, että ryhmän muodostumiselle tulee antaa aikaa ja tilaa ja välillä on hyväksyttävä jonkinasteinen kaaos porukan sisällä. Artikkeli pisti minut myös pohtimaan ja muistelemaan erilaisia ryhmiä - haastavia ja helppoja - joita olen urani aikana kohdannut. Itse koin artikkelia lukiessani ahaa-elämyksen siinä, että välttämättä tiukan kurin ylläpitäminen ei johda hyvään ryhmähenkeen. Omassa opetuksessani näen hyvin tärkeänä keskustelevan ilmapiirin ja sitä yritän välittää koko ryhmään. Toisinaan usein esiintyvä puheensorina luokassa koetaan (toisten opettajien tai joidenkin lasten taholta) jo jollain tavalla levottomuutenakin; koetan kuitenkin opettaa lapsille sellaista työskentelyn mallia, jossa tehtäviä viedään eteenpäin kohti yhteistä tavoitetta, mutta samalla kaverin kanssa voi yhdessä pähkäillä asioita, joissa kokee tarvitsevansa apua. Työskentelylle täytyy olla tietty rauha, mutta ihan hiiren hiljaista ei tarvitse olla. Käytän omassa työssäni myös paljon aikaa keskustelulle tilanteissa, joissa näen, että ryhmä on ristiriitainen eikä yhteinen toiminta oikein meinaa sen vuoksi onnistua.
Lähijaksoilla tehdyt yhteiset harjoitukset ja keskustelut koin myös tärkeäksi anniksi itselleni tässä moduulissa. Esimerkiksi juuri viimeisen lähijakson harjoituksissa heräsin ihmettelemään, miksi jotkut opettajat kokevat heittäytymisen draamallisiin tehtäviin niin epämiellyttäväksi ja hankalaksi, kunnes ymmärsin, että näinhän on usein myös lasten kohdalla. Eivät kaikki ole niin sosiaalisia ja avoimia, että haluavat tai edes pystyvät heittäytymään yhteiseen harjoitukseen tilanteen vietäväksi. Itsekään en pienempänä ollut mikään innokas osallistuja tällaisissa draamallisissa harjoituksissa, mutta nykyään jo suorastaan nautin niistä. Opettajan onkin oltava hienovarainen siinä, kuinka kannustaa ujoimpia ja jöröimpiäkin osallistumaan toimintaan omalla tavallaan niin, ettei tilanteesta muodostu lapselle liian epämukavaa.
Antaisin tästä jaksosta itselleni arvosanaksi 3. Paneuduin tehtäviin ja yhteiseen toimintaan mielestäni ihan hyvin, mutta olisin voinut ja halunnutkin toisaalta satsata tähän opintojaksoon enemmän, jos vain rahkeet olisivat riittäneet. Joka tapauksessa koin saavani tästä paljon ainesta ja apua tulevaa työhön paluutani ajatellen; ehkä osaan taas olla asteen verran osaavampi kohtaamaan moninaisia lapsia, kollegoita ja vanhempia työssäni sekä näkemään jokaisen vuorovaikutustilanteen loistavana harjoituksena kohti parempia vuorovaikutustaitoja!
Moduulin 3 itsearviointi
Kolmosmoduuli liittyi kirjoittamiseen, sen ohjaamiseen ja arviointiin. Opettajana huomaa, että toisilla lapsilla kirjoittaminen lähtee helposti käyntiin ja juttua tulee aiheesta kuin aiheesta. Sitten on taas niitä, joille koulun ainekirjoitukset ovat yhtä tuskaa. Omassa opetuskokeilussani lähdin rakentamaan tehtävää sellaiseksi, että kenelläkään ei häviäisi innostus ainakaan heti alussa. Siinä mielestäni onnistuinkin; poikiakin kiinnosti kirjoittaminen nyt enemmän siksi, että se tapahtui iPadeilla. Myös pareittain työskentely auttoi paremmin keksimään tarinaa. Minulle itselleni tästä kirjoitusprosessista muotoutui hieman isompi projekti kuin olin alun perin ajatellut (tuntimäärältään se lähes tuplaantui...), mutta samalla sain paljon oppia ja ajatusta siitä, mitä kaikkea joutuu huomioimaan tällaista kirjoitusprosessia järjestäessä ja kuinka monta lapsille uutta asiaa pieni tehtävä saattaa pitää sisällään. Olen todella kiitollinen luokan opettajalle, joka antoi minun toteuttaa tehtävän yhtä rauhassa kuin olisin toteuttanut sen varmasti omassa luokassa.
Edelleen olen kuitenkin hieman kädetön sen asian edessä, kuinka ohjata lapsia, joilla tarina lähtee sinkoilemaan tilanteesta toiseen ilman selvää juonta. Siinä pitäisi olla hienotunteinen ja varovainen, ettei omilla ohjeillaan tapa toisten intoa kirjoittaa. Tällaiset lapset tarvitsevat varmaan vielä selkeämmän suunnittelupohjan työlleen, johon kirjattaisiin näkyviin tarinan eteneminen vaiheittain kohti lopullista ratkaisua.
Projektin toteutus oli itselleni hyvin opettavainen ja kannustaa minua kokeilemaan työtapaa jatkossakin ehkä jopa pienemmillä oppilailla pienemmässä muodossa. Raporttiini en osannut kuitenkaan kovin perusteellisesti kuvailla pedagogista toimintaani. Myös oman kehittymiseni arviointi jäi raportin osalta vähäiseksi. Tällä kertaa myönnänkin itse tehtävän toteutuksen vaatineen niin paljon aikaa ja energiaa, että raportin laatiminen tapahtui aika kiireellä. Siksi se jäi nyt lähinnä toiminnan kuvaamisen tasolle ja aika pintaraapaisuksi. Antaisin itselleni arvosanan 3.
Edelleen olen kuitenkin hieman kädetön sen asian edessä, kuinka ohjata lapsia, joilla tarina lähtee sinkoilemaan tilanteesta toiseen ilman selvää juonta. Siinä pitäisi olla hienotunteinen ja varovainen, ettei omilla ohjeillaan tapa toisten intoa kirjoittaa. Tällaiset lapset tarvitsevat varmaan vielä selkeämmän suunnittelupohjan työlleen, johon kirjattaisiin näkyviin tarinan eteneminen vaiheittain kohti lopullista ratkaisua.
Projektin toteutus oli itselleni hyvin opettavainen ja kannustaa minua kokeilemaan työtapaa jatkossakin ehkä jopa pienemmillä oppilailla pienemmässä muodossa. Raporttiini en osannut kuitenkaan kovin perusteellisesti kuvailla pedagogista toimintaani. Myös oman kehittymiseni arviointi jäi raportin osalta vähäiseksi. Tällä kertaa myönnänkin itse tehtävän toteutuksen vaatineen niin paljon aikaa ja energiaa, että raportin laatiminen tapahtui aika kiireellä. Siksi se jäi nyt lähinnä toiminnan kuvaamisen tasolle ja aika pintaraapaisuksi. Antaisin itselleni arvosanan 3.
Moduulin 2 itsearviointi
Monilukutaitoiseksi nyt ja tulevaisuudessa -moduuli oli mielestäni hyvin kiinnostava osa tätä koulutuskokonaisuutta. Koska olin ollut kotona hoitamassa lapsia kun uutta opetussuunnitelmaa laadittiin koulussani, en oikein ollut päässyt ennen tätä koulutusta sisälle monilukutaidon käsitteeseen. Moduuli 2 auttoi minua ymmärtämään paremmin monilukutaitoa itsessään ja sitä, kuinka monimuotoiseen kuvien, tekstien ja äänien maailmaan oppilaiden täytyy nyky-yhteiskunnassa sosiaalistua. Tässä moduulissa ehkä tärkein herännyt ajatus on se, että lukutaitoa harjoitellaan koulussa jokaisella tunnilla, ei vain äidinkielessä ja jokaisella oppiaineella on oma "kielensä" ja tapansa jäsentää asioita, joka lasten täytyy vähitellen oppia.
Etenkin lähijaksojen keskustelut auttoivat minua tiedostamaan omaa tapaani antaa arvoa erilaisille teksteille. Olen luokitellut tekstejä melko mustavalkoisesti hyviin ja huonoihin ennen kuin tämä koulutus sai minut näkemään lähes tekstin kuin tekstin arvokkaana. On ihan hyvä, että lapsi osaa lukea ja kirjoittaa kauppalistaa ja sarjakuvat ovat omalta osaltaan myös kehittävää lukemista! Toivonkin jatkossa löytäväni hyviä tekstejä lasten kanssa käsiteltäväksi muualtakin kuin oppikirjoista. Ja äidinkielen opetukseen otan jatkossa varmasti mukaan myös toisiin oppiaineisiin liittyviä tekstejä sekä lapsilta itseltään kumpuavaa tekstimaailmaa kaikessa monimuotoisuudessaan. Siitä se lukemisen ilo saadaan toivon mukaan viriämään, kun luettavat ja käsiteltävät tekstit ovat lapselle merkityksellisiä!
Antaisin itselleni moduulin 2 arvosanaksi 3. Mielestäni olen päässyt hyvin jyvälle monilukutaidon vaatimuksista ja vähitellen saan sitä tietoa vietyä myös käytäntöön opettajan työssä. Lisäksi koen olleeni aktiivinen yhteisissä keskusteluissa niin pienemmissä kuin isommissakin ryhmissä tuoden rohkeasti esille myös omia heikkouksiani.
Etenkin lähijaksojen keskustelut auttoivat minua tiedostamaan omaa tapaani antaa arvoa erilaisille teksteille. Olen luokitellut tekstejä melko mustavalkoisesti hyviin ja huonoihin ennen kuin tämä koulutus sai minut näkemään lähes tekstin kuin tekstin arvokkaana. On ihan hyvä, että lapsi osaa lukea ja kirjoittaa kauppalistaa ja sarjakuvat ovat omalta osaltaan myös kehittävää lukemista! Toivonkin jatkossa löytäväni hyviä tekstejä lasten kanssa käsiteltäväksi muualtakin kuin oppikirjoista. Ja äidinkielen opetukseen otan jatkossa varmasti mukaan myös toisiin oppiaineisiin liittyviä tekstejä sekä lapsilta itseltään kumpuavaa tekstimaailmaa kaikessa monimuotoisuudessaan. Siitä se lukemisen ilo saadaan toivon mukaan viriämään, kun luettavat ja käsiteltävät tekstit ovat lapselle merkityksellisiä!
Antaisin itselleni moduulin 2 arvosanaksi 3. Mielestäni olen päässyt hyvin jyvälle monilukutaidon vaatimuksista ja vähitellen saan sitä tietoa vietyä myös käytäntöön opettajan työssä. Lisäksi koen olleeni aktiivinen yhteisissä keskusteluissa niin pienemmissä kuin isommissakin ryhmissä tuoden rohkeasti esille myös omia heikkouksiani.
Moduulin 1 itsearviointi
Tämän moduulin koin itselleni kaikkein tärkeimmäksi tähän koulutukseen hakiessani. Koin, että minulta puuttui uskallus ja taidot toteuttaa mediakasvatusta nyky-yhteiskunnan vaatimalla tavalla. En ole itse kiinnostunut somettamisesta tai pelaamisesta tai muustakaan koneilla puuhastelusta ja koen ne lähinnä työläiksi ja hankaliksi. Siksi monet moduulin tehtävätkin tuntuivat minusta aluksi aivan järkyttäviltä: Miten minä osaan mitään blogata saati sitten vlogata ja miten ihmeessä osaisin tehdä jonkun kirjatrailerin? Nyt moduulin päättyessä koenkin suurta iloa siitä, että olen onnistunut tekemään nuo tehtävät. Niistä ei ehkä ole tullut niin hienoja kuin monella muulla, mutta joka tapauksessa olen kokeillut taitojani näilläkin osa-alueilla ja saanut varmuutta kokeilla niitä myös lasten kanssa jahka siirryn taas takaisin työelämään.
Tässä moduulissa olen pohtinut paljon suhdettani mediaan ja herännyt siihen ajatukseen, haluanko vielä jatkossa "pimittää" median ilot omilta lapsiltani tai estää oppilaitani nauttimasta niistä? Yritän parhaillani saada omaa asennettani muuttumaan positiivisemmaksi eri medioiden hyödyntämistä kohtaan, sillä sekä näin vanhempana että opettajana toimiessani minun on joka tapauksessa opetettava lapsille monipuolisesti mediataitoja. En halua toiminnallani viedä kenenkään iloa median käyttämisestä vaan ennemminkin opettaa lapsia suhtautumaan myönteisesti mutta terveen kriittisesti mediaa kohtaan.
Antaisin itselleni tästä moduulista arvosanan 3. Lähtötasosta on tultu paljon ylöspäin, mutta vielä en koe olevani mikään media-alan konkari!
Tässä moduulissa olen pohtinut paljon suhdettani mediaan ja herännyt siihen ajatukseen, haluanko vielä jatkossa "pimittää" median ilot omilta lapsiltani tai estää oppilaitani nauttimasta niistä? Yritän parhaillani saada omaa asennettani muuttumaan positiivisemmaksi eri medioiden hyödyntämistä kohtaan, sillä sekä näin vanhempana että opettajana toimiessani minun on joka tapauksessa opetettava lapsille monipuolisesti mediataitoja. En halua toiminnallani viedä kenenkään iloa median käyttämisestä vaan ennemminkin opettaa lapsia suhtautumaan myönteisesti mutta terveen kriittisesti mediaa kohtaan.
Antaisin itselleni tästä moduulista arvosanan 3. Lähtötasosta on tultu paljon ylöspäin, mutta vielä en koe olevani mikään media-alan konkari!