Kirjoittamisprosessi kolmannella luokalla
Kirjoittaminen yhteisöllisenä prosessina
Tavoitteeni tässä kirjoittamisen opetuskokeilussa on saada lapset ymmärtämään, ettei kerralla tarvitse tulla valmista tekstiä vaan kirjoittaminen nähdään prosessina, johon kuuluu suunnittelua, toisten ja oman tekstin arvioimista eri tavoin sekä tekstin muokkaamista arviointien pohjalta. Pyrin luomaan tunneille kiireettömän tunnelman, jossa jokaisen luovuus pääsee loistamaan eikä kenenkään ideoita torpata. Tekstin kirjoittamisessa haluan kokeilla pedanetiä työskentelyalustana, jotta rohkaistun käyttämään sitä enemmän myös tulevaisuudessa. Minna-Riitta Luukka kuvailee artikkelissaan (2004) eri lähestymistapoja kirjoittamiseen ja sen opetukseen. Tässä kokeilussa näen kirjoittamisen ennen kaikkea prosessina, mutta korostan myös kirjoittajan luovuutta. Siksi en halua puuttua aihevalintaan, ellei se nyt mene ihan hyvien tapojen ja ymmärryksen yli. Pentikäinen ym. (2017) korostavat tekstien jakamisesta kumpuavaa iloa. Heidän mielestään omien tekstien lukeminen toisille on parhaimmillaan osa hyvää vuorovaikutuksessa koettua elämää. Tätä myönteisyyttä haluan myös omalta osaltani vahvistaa lapsissa. Tekstien jakamista helpottamaan olen suunnitellut tehtävän parityöksi, jolloin teksti ei ehkä muodostu niin henkilökohtaiseksi kuin itsenäisesti kirjoitettaessa. Ideana on saada kaikki kymmenen oppilasta työstämään myös toistensa tekstejä antamalla palautetta ja kehittämisideoita. Suunnitelmani pitää sisällään useita uudenlaiseen kirjoittamiseen kuuluvia piirteitä TVT:n käytöstä ryhmätyöskentelyyn ja vertaisarviointiin (vrt. Kallionpää 2014). Työskentelyn suunnittelun pohjana käytän Linnakylän, Mattisen ja Olkinuoran (1992) prosessikirjoituksen oppaassa esiteltyjä kirjoitusprosessin vaiheita, joita tämän kokeilun osalta kuvailen seuraavaksi lyhyesti.
Valmistautumisvaiheessa virittelen lapset kirjoittamaan pienellä lämmittelytehtävällä, jossa jokaisen on helppo onnistua. Tavoitteena on saada lapset innostumaan kirjoittamisesta. Luonnosteluvaiheessa annan lapsille mahdollisuuden suunnitella kirjoitelmaansa vapaasti. Kaikkea suunnitelmaan kirjattua ei tarvitse sisällyttää tekstiin. Palautetta opetellaan antamaan ja saamaan heti suunnitelmasta lähtien. Palautetta annetaan niin suullisesti kuin kirjallisestikin. Pyrkimyksenä on ohjata lapsia antamaan toisille rakentavaa palautetta, jota he voivat työn jatkuessa hyödyntää. Tekstin muokkaaminen ja kirjoitusasun tarkistaminen helpottuu, kun käytämme pedanetiä kirjoituspohjana. Silloin ei tarvitse turhautua tekstin uudelleenkirjoittamisesta, kun muutokset voi helposti tehdä koneella. Tekstien julkistaminen tapahtuu lähinnä lukemalla ne ryhmässä sekä näkymällä pedanetissä. Tavoitteena on, että lapset kokevat omien ja toisten keskeneräistenkin tekstien lukemisen ja käsittelemisen luontevana.
Koulun kolmasluokkalaiset ovat itselleni tuttuja lapsia, mikä helpottaa kokeiluani. LIsäksi luokan opettajat toimivat apunani antaen vinkkejä toteutukseen vaikka he eivät sen suuremmin tunneilla mukana olekaan (koska kyseessä on yhdysluokka 3-4). Koska haluan kokeilla vertaispalautteen antamista tekstistä ja koen jatkuvan arvioinnin tärkeänä tässä prosessissa, haluan myös kirjata lapsille selvästi näkyviin oppimisjakson tavoitteet. Niihin voidaan sitten palata kesken jakson ja jakson päätteeksi. Tarkoituksena on, ettei tavoitteita tule liian suurta määrää ja ne ovat lapsille helposti ymmärrettäviä. Kaikki tavoitteet nojaavat luonnollisesti opetussuunnitelmaan.
Seuraavaksi näet lapsille esittämäni jakson tavoitteet, jonka jälkeen tulevat jokaisen tunnin suunnitelmat. Heti suunnitelman perässä on esitelty tunnin toteutuminen sekä tilanteessa esiinnousseet mietteet. Alunperin ajattelin kirjoitusprosessin kestävän noin kuuden oppitunnin verran, mutta pian huomasin aikaa menevän selvästi enemmän. Onneksi koulun väki oli joustavaa ja sain rauhassa viedä projektini loppuun!
Käytetyt lähteet:
Kallionpää, Outi. 2014. Mitä on uusi kirjoittaminen? Uusien mediakirjoitustaitojen merkitys. Media & viestintä. http://mediaviestinta.fi/blogi/mitaon-uusi-kirjoittaminen-uusienmediakirjoitustaitojen-merkitys/.
Linnakylä, P., Mattinen, E. & Olkinuora, A. 1992. Prosessikirjoittamisen opas. Helsinki: Otava.
Luukka, M.-R. 2004. Tekstejä, luovuutta ja prosesseja – Näkökulmia kirjoittamiseen ja sen opetukseen. Teoksessa M.-R. Luukka & P. Jääskeläinen (toim.) Hiiden hirveä hiihtämässä: hirveä(n) ihana kirjoittamisen opetus. ÄOL:n vuosikirja XLVIII. Helsinki: ÄOL, 9–22.
Pentikäinen Johanna, Routarinne Sara, Hankala Mari, Harjunen Elina, Kauppinen Merja, Kulju Pirjo. (2017). Oikeinkirjoituksesta monilukutaitoon: suomalainen kirjoittamisen opetus ennen ja nyt. Teoksessa Korhonen Vesa, Annala Johanna, Kulju Pirjo (toim.) Kehittämisen palat, yhteisöjen salat: Näkökulmia koulutukseen ja kasvatukseen. Tampere: Tampere University Press, 157–180.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus. Helsinki.
Valmistautumisvaiheessa virittelen lapset kirjoittamaan pienellä lämmittelytehtävällä, jossa jokaisen on helppo onnistua. Tavoitteena on saada lapset innostumaan kirjoittamisesta. Luonnosteluvaiheessa annan lapsille mahdollisuuden suunnitella kirjoitelmaansa vapaasti. Kaikkea suunnitelmaan kirjattua ei tarvitse sisällyttää tekstiin. Palautetta opetellaan antamaan ja saamaan heti suunnitelmasta lähtien. Palautetta annetaan niin suullisesti kuin kirjallisestikin. Pyrkimyksenä on ohjata lapsia antamaan toisille rakentavaa palautetta, jota he voivat työn jatkuessa hyödyntää. Tekstin muokkaaminen ja kirjoitusasun tarkistaminen helpottuu, kun käytämme pedanetiä kirjoituspohjana. Silloin ei tarvitse turhautua tekstin uudelleenkirjoittamisesta, kun muutokset voi helposti tehdä koneella. Tekstien julkistaminen tapahtuu lähinnä lukemalla ne ryhmässä sekä näkymällä pedanetissä. Tavoitteena on, että lapset kokevat omien ja toisten keskeneräistenkin tekstien lukemisen ja käsittelemisen luontevana.
Koulun kolmasluokkalaiset ovat itselleni tuttuja lapsia, mikä helpottaa kokeiluani. LIsäksi luokan opettajat toimivat apunani antaen vinkkejä toteutukseen vaikka he eivät sen suuremmin tunneilla mukana olekaan (koska kyseessä on yhdysluokka 3-4). Koska haluan kokeilla vertaispalautteen antamista tekstistä ja koen jatkuvan arvioinnin tärkeänä tässä prosessissa, haluan myös kirjata lapsille selvästi näkyviin oppimisjakson tavoitteet. Niihin voidaan sitten palata kesken jakson ja jakson päätteeksi. Tarkoituksena on, ettei tavoitteita tule liian suurta määrää ja ne ovat lapsille helposti ymmärrettäviä. Kaikki tavoitteet nojaavat luonnollisesti opetussuunnitelmaan.
Seuraavaksi näet lapsille esittämäni jakson tavoitteet, jonka jälkeen tulevat jokaisen tunnin suunnitelmat. Heti suunnitelman perässä on esitelty tunnin toteutuminen sekä tilanteessa esiinnousseet mietteet. Alunperin ajattelin kirjoitusprosessin kestävän noin kuuden oppitunnin verran, mutta pian huomasin aikaa menevän selvästi enemmän. Onneksi koulun väki oli joustavaa ja sain rauhassa viedä projektini loppuun!
Käytetyt lähteet:
Kallionpää, Outi. 2014. Mitä on uusi kirjoittaminen? Uusien mediakirjoitustaitojen merkitys. Media & viestintä. http://mediaviestinta.fi/blogi/mitaon-uusi-kirjoittaminen-uusienmediakirjoitustaitojen-merkitys/.
Linnakylä, P., Mattinen, E. & Olkinuora, A. 1992. Prosessikirjoittamisen opas. Helsinki: Otava.
Luukka, M.-R. 2004. Tekstejä, luovuutta ja prosesseja – Näkökulmia kirjoittamiseen ja sen opetukseen. Teoksessa M.-R. Luukka & P. Jääskeläinen (toim.) Hiiden hirveä hiihtämässä: hirveä(n) ihana kirjoittamisen opetus. ÄOL:n vuosikirja XLVIII. Helsinki: ÄOL, 9–22.
Pentikäinen Johanna, Routarinne Sara, Hankala Mari, Harjunen Elina, Kauppinen Merja, Kulju Pirjo. (2017). Oikeinkirjoituksesta monilukutaitoon: suomalainen kirjoittamisen opetus ennen ja nyt. Teoksessa Korhonen Vesa, Annala Johanna, Kulju Pirjo (toim.) Kehittämisen palat, yhteisöjen salat: Näkökulmia koulutukseen ja kasvatukseen. Tampere: Tampere University Press, 157–180.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus. Helsinki.
Tavoitteet
- Tehdä yhteistyötä parin kanssa. Opitaan joustamaan ja huomiomaan myös toisen ideat.
- Harjoitella luovaa tekstin tuottamista. Rohkaistua kirjoittamaan antaen mielikuvituksen viedä.
- Ymmärtää ettei teksti aina ole kertakirjoittamalla valmis vaan sitä voidaan muokata ja työstää useammassa erässä.
- Harjoitella näppäintaitoja ja oikeinkirjoitusta.
- Oppia arvioimaan omaa ja toisen tekstiä.
Suunnitelma & toteutus
Kirjoittamisen opiskelua prosessinomaisesti:
1. tunti
2. tunti
3. tunti
4. tunti
=> Kirjoittaminen käynnistyi pareilla hyvin, eikä kellään näkynyt aloittamisen vaikeutta. Jonkin verran keskustelimme oikeinkirjoituksesta ja totesin, että katsotaan sitä tarkemmin tarkastusvaiheessa. Annetaan siis luovuuden pursuta kiinnittämättä liikaa huomiota jokaisen sanan oikeinkirjoitukseen. Täytyy opettaa vuorosanan kirjoittaminen, sillä kaikki parit kirjoittivat henkilöille vuorosanoja.
5. tunti:
=> Toisen parin työn kommentointi oli nyt tuttu juttu, joten se ei vaatinut sen kummempaa ohjeistusta. Tuntui, että lapsilla oli kuitenkin niin kiire jo päästä jatkamaan omaa tarinaa, ettei toisten työn arviointiin maltettu oikein panostaa. Ensi kerralla taidan antaa arvioinnin teon kotitehtäväksi ja keskitymme heti kirjoittamiseen. Kirjoittamisessa huomasin, että oikeinkirjoitus, isot alkukirjaimet ja välilyönnit vaativat ohjeistusta. Osalla pareista tuntui lisäksi olevan juoni hukassa ja tekstiä oli vaikea jatkaa.
6. tunti:
=> Saatiin hyvin muokattua paremmaksi tekstiksi lasten tähän saakka kirjoittamat tarinat. Aika opettajajohtoisesti menin, yhdessä katsottiin kirjoitusvirheet ja kirjoitusasu kuntoon.
7. tunti:
=> Monella alkoi olla vaikeuksia keksiä tarinaansa jatkoa. Hetken aikaa työskentely sujui ongelmitta mutta sitten levottomuus alkoi ryhmässä lisääntyä, kun ei enää tahtonut keksiä kirjoittamista. Pyysinkin heitä kommentoimaan toisen parin työtä antaen ehdotuksia tarinan jatkosta. Osa osasi antaa jonkinlaisia ehdotuksia, mutta toiset tyytyivät kommentoimaan tyyliin 5/5. Lopputunnista keskustelimme yhdessä, millainen palaute antaa parille paremmin eväitä jatkaa kirjoittamista. Huomasin myös, että jotkut lapset eivät edes vaivautuneet lukemaan kunnolla toisten tekstiä. Ensi kerralla ehkä luemme ääneen jokaisen parin työt ja kommentoimme niitä ihan keskustellen.
8. tunti:
9. tunti:
10. tunti:
=> Ehdin sopivasti käydä tarinat lopulliseen muotoonsa kaikkien parien kanssa (yhden parin kanssa ehdin tehdä homman jo edellisellä kerralla).
11.tunti:
=> Luettiin tarinat läpi ja kommentoitiin lyhyesti. Jokainen täytti itsearvioinnin ja keskusteltiin se vielä yhteisesti läpi. Lapset vaikuttivat tyytyväisiltä työskentelyynsä ja kokivat oppineensa paljon.
1. tunti
- Lyhyt kirjoitustehtävä: kirjoita esineestä 3 min kaikkea, mitä mieleesi siitä nousee paljastamatta esineen nimeä => käydään tehtävä nopeasti läpi arvaillen, mistä esineestä on kyse
- Esitellään tuleva tehtävä, jossa lähdetään parin kanssa kirjoittamaan yhteistä tarinaa
- kerrotaan tehtävän tavoitteet (ks. yllä)
- jaetaan parit
- luodaan pareille pedanetiin sivut työskentelyä varten (ryhmämuistio)
2. tunti
- Aloitetaan tarinan suunnittelu miettimällä päähenkilö: piirretään se ja kirjoitetaan ympärille ideoita, mitä tarinassa voisi tapahtua
- Kuvataan piirros ja ideointi pedanetiin
- Arvioidaan toisen parin päähenkilöä ja suunnitelmaa: kirjoita kommentti ja jokin mieleesi noussut kysymys (voidaan tehdä välitehtävänä, jos aika tunnilla ei siihen riitä)
3. tunti
- Kuvataan oma suunnitelma pedanetiin ja arvioidaan toisen parin tekemää suunnitelmaa (kommentti ja kysymys).
- Jokainen pari lukee oman suunnitelmansa arvioinnin ja käydään lyhyt keskustelu, mitä ajatuksia arviointi herätti. Nousiko uusia ideoita? Muuttuuko juoni?
4. tunti
- Esitellään tarinan kulku: aloitus, keskikohta ja lopetus. Näytän pedanetistä kuvan juonikaaviosta. Käydään keskustellen läpi jokaisen parin tarinan karkea kulku. Muistutetaan, että suunnitelma saa muuttua matkan varrella.
- Lähdetään kirjoittamaan tarinan alkua. Parit sopivat kirjoitusvuoronsa keskenään.
- Kirjoitetun arviointi: itsearviointina kommentoidaan parin yhteistä työskentelyä. Kuinka hyvin työ lähti käyntiin? Onko tästä helppo jatkaa? Tarvitaanko tukea toisilta?
=> Kirjoittaminen käynnistyi pareilla hyvin, eikä kellään näkynyt aloittamisen vaikeutta. Jonkin verran keskustelimme oikeinkirjoituksesta ja totesin, että katsotaan sitä tarkemmin tarkastusvaiheessa. Annetaan siis luovuuden pursuta kiinnittämättä liikaa huomiota jokaisen sanan oikeinkirjoitukseen. Täytyy opettaa vuorosanan kirjoittaminen, sillä kaikki parit kirjoittivat henkilöille vuorosanoja.
5. tunti:
- Kommentoidaan toisen parin tarinan alkua. Keskitytään palautteenannossa sisältöön, ei niinkään oikeinkirjoitukseen. Sisällytetään arviointiin kommentti, kysymys ja jokin ehdotus tarinan jatkosta.
- Opetetaan vuorosanan kirjoittaminen; vuorosanaviivan käyttö. (ks. alla)
- Parit lukevat saamansa palautteen ja jatkavat tämän pohjalta oman tarinansa työstämistä.
=> Toisen parin työn kommentointi oli nyt tuttu juttu, joten se ei vaatinut sen kummempaa ohjeistusta. Tuntui, että lapsilla oli kuitenkin niin kiire jo päästä jatkamaan omaa tarinaa, ettei toisten työn arviointiin maltettu oikein panostaa. Ensi kerralla taidan antaa arvioinnin teon kotitehtäväksi ja keskitymme heti kirjoittamiseen. Kirjoittamisessa huomasin, että oikeinkirjoitus, isot alkukirjaimet ja välilyönnit vaativat ohjeistusta. Osalla pareista tuntui lisäksi olevan juoni hukassa ja tekstiä oli vaikea jatkaa.
6. tunti:
- Jatketaan tarinoita. Otan yksitellen jokaisen parin ja käyn heidän kanssaan läpi tähänastisen tekstin. Katsotaan kirjoitusvirheet, isot alkukirjaimet ja välilyönnit kohdalleen.
=> Saatiin hyvin muokattua paremmaksi tekstiksi lasten tähän saakka kirjoittamat tarinat. Aika opettajajohtoisesti menin, yhdessä katsottiin kirjoitusvirheet ja kirjoitusasu kuntoon.
7. tunti:
- Jatketaan tarinoita. Kerron, että nyt pitäisi päästä huippukohtaan ja jäljellä on enää noin kolme tuntia työskentelyä. Lopputunnista voidaan arvioida toisten tarinoita, jos aikaa jää.
=> Monella alkoi olla vaikeuksia keksiä tarinaansa jatkoa. Hetken aikaa työskentely sujui ongelmitta mutta sitten levottomuus alkoi ryhmässä lisääntyä, kun ei enää tahtonut keksiä kirjoittamista. Pyysinkin heitä kommentoimaan toisen parin työtä antaen ehdotuksia tarinan jatkosta. Osa osasi antaa jonkinlaisia ehdotuksia, mutta toiset tyytyivät kommentoimaan tyyliin 5/5. Lopputunnista keskustelimme yhdessä, millainen palaute antaa parille paremmin eväitä jatkaa kirjoittamista. Huomasin myös, että jotkut lapset eivät edes vaivautuneet lukemaan kunnolla toisten tekstiä. Ensi kerralla ehkä luemme ääneen jokaisen parin työt ja kommentoimme niitä ihan keskustellen.
8. tunti:
- Käydään jokaisen parin tarina yhdessä läpi. Luen senhetkisen tarinan ja yhdessä keskustellen annetaan parille vinkkejä, miten tarina voisi jatkua. Mikäli ehditään, voidaan jatkaa omaa tarinaa lopputunnista.
9. tunti:
- Jatketaan tarinaa mieluiten kohti loppuaan. Mikäli tarina on vielä joillakin pareilla pahasti kesken, annan kotitehtäväksi jatkaa sitä niin, että pari kirjoittaa sitä eteenpäin vaikka vuorotellen.
10. tunti:
- Yksitellen jokaisen parin kanssa käydään yhteinen teksti läpi ja katsotaan kirjoitusasu kuntoon.
=> Ehdin sopivasti käydä tarinat lopulliseen muotoonsa kaikkien parien kanssa (yhden parin kanssa ehdin tehdä homman jo edellisellä kerralla).
11.tunti:
- Lopuksi luen jokaisen tarinan vielä läpi. Tehdään myös itsearviointi jaksosta ja keskustellaan vielä tavoitteiden toteutumisesta.
=> Luettiin tarinat läpi ja kommentoitiin lyhyesti. Jokainen täytti itsearvioinnin ja keskusteltiin se vielä yhteisesti läpi. Lapset vaikuttivat tyytyväisiltä työskentelyynsä ja kokivat oppineensa paljon.
Suunnitelmat
Vuorosanojen kirjoittaminen
Eläke-Erkki asui maalla. Ensimmäisenä eläkeaamuna hän kävi uimassa.
- Onpa kaunis aamu, toteaa Erkki.
Erkki toteaa:
- Onpa kaunis aamu.
- Mikä aamu! huudahtaa Erkki.
- Onpa kaunis aamu, toteaa Erkki.
Erkki toteaa:
- Onpa kaunis aamu.
- Mikä aamu! huudahtaa Erkki.
Vertaispalautteen antia
Syyskuun lähijaksolla keskustelimme kirjoitusprosessista yhdessä Kaisan ja Hannelen kanssa. He pitivät projektiani lapsia innostavana ja kivana, isompana projektina. Kun tuskailin tekstien oikeinkirjoituksen tarkistamisen kanssa, tuli Kaisalta hyvä ehdotus siitä, että tässä voisi hyödyntää apuna isompia oppilaita. Harmi vain tällä koululla ei ole kuin neloset isompina oppilaina, enkä usko heidän taitojensa vielä riittävän tällaiseen vertaisapuun. Kun mietin, mitä teen eri tahtiin valmistuville töille, toivat toiset minut hienosti maan pinnalle kertomalla kuinka arvokasta on esim, pulpettikirjan lukeminen. Voihan olla että omalla opella on myös heille lisätehtäviä.
Palautteen saaminen oli mielestäni antoisaa ja sain myös ideoita homman jatkamiseen. Minulla ei ole tarkoin määriteltyä tuntimäärää projektille, mutta täytyy lapsille seuraavalla kerralla antaa raamit sille, minkä verran kirjoittamiseen käytetään vielä aikaa.
Palautteen saaminen oli mielestäni antoisaa ja sain myös ideoita homman jatkamiseen. Minulla ei ole tarkoin määriteltyä tuntimäärää projektille, mutta täytyy lapsille seuraavalla kerralla antaa raamit sille, minkä verran kirjoittamiseen käytetään vielä aikaa.
Parien kirjoitelmat
Saaran kesäloma
Saara on yhdeksän vuotias tyttö. On kesäloma. Saara tykkää retkistä. Äiti on sairaanhoitaja ja isä kauppias. Hänen kavereita ovat Anna, Ella ja Sofia. Hän asuu Tampereella. Hänen lempiruoka on kesäkeitto. Saara on lähdössä Ouluun. Oulussa asuu hänen kumminsa Tuija.Tuija on aina niin iloinen niin kuin Saarakin. Oulussa asuu myös hänen mumminsa.
- Olen iloinen kun pääsen mummolaan ja kummini Tuijan luokse, sanoo Saara.
Tuija asuu järven rannalla. Koittaa päivä jolloin Saara menee Ouluun mummin ja kumminsa Tuijan luokse. Hän pakkaa mukaansa lempinallensa ja kesämekkoja.Hän on valmis lähtemään Ouluun. Tuija ja mummo ovat odottamassa linja-autopysäkillä.
- Hei Saara, mummo sanoo.
- Mennään illalla syömään ravintolaan, Tuija sanoo.
- Selvä, Saara sanoo.
- Kivaa olla ilman vanhempia, Saara sanoo.
Nyt he menevät ravintolaan. Ravintolassa he tilaavat kaikki kana-aterian.
- Nyt syömään Saara, mummo sanoo Saaralle.
- Hyvää ruokaa, Saara sanoo.
- Niin on, sanovat Tuija ja mummokin yhteen ääneen.
Kun ruoka on syöty, he menevät nukkumaan Tuijan luokse. Seuraavana päivänä he menevät kaupungille.
- Kivaa mennä kaupungille, sanoo Saara.
He käyvät markkinoilla. Sen jälkeen he ovat lähdössä kaupoille. Mummo ja Tuija lähtevät kauppaan ja Saara jääkin katsomaan näyteikkunaan. Saara hätääntyy.
- Missä olette Tuija ja mummo? Saara sanoo.
Saara lähtee etsimään Tuijaa ja mummoa. Sitten Tuija ja mummokin huomaavat että Saara on kadonnut.
- Missä ihmeessä Tuija ja mummo ovat? Saara kysyy.
- Missä se Saara oikein on? sanoo mummo.
Saara panikoi kauheasti ja alkaa ihan itkeä.
- Missä te olette? En löydä teitä! Saara sanoo.
Saara näkee Ellan ja hänen vanhempansa.
- Mikä on? kysyy Ellan äiti.
- Olen eksynyt, Saara sanoo itkien.
- Kyllä me jotain keksitään, sanoo Ellan äiti. -Minä soitan mummollesi.
Ellan äiti etsii puhelimesta mummon numeron ja soittaa.
- Soitin mummollesi. Hekin ovat etsineet sinua ja nyt he ovat tulossa tänne, sanoo Ellan äiti.
- Hei! Voi, ethän hätääntynyt kovin paljon, sanoo mummo.
- Nyt lähdetään ja oi kiitos kun löysitte Saaran,sanoo mummo.
Nyt he menevät nukkumaan. Aamulla onkin Saaran aika lähteä kotiin.
-Hei hei! Nähdään taas.
Ja Saara menee bussiin ja lähtee kotiinsa.
- Olipa ikimuistoinen kesälomareissu! miettii Saara.
LOPPU!
Akuutti-ampiainen
Minä olen Akuutti-ampiainen. Minä haluan lentää Keniaan. Asun Kuohulla puussa. Lähden kohta Keniaan. Nyt minä juon ES:sää niin alan pärisemään ja pystyn lentämään. Keniaa kohti. Lähden nyt Keniaan. Matka kestää kauan. Olen vasta Kairossa kun törmään lentokoneeseen. Nyt minun nimeni on Bakuutti-bampiainen. Matka jatkuu. Mogadishussa vierailulla yövyn siellä pari päivää. Siellä on mielenosoitus menossa aamulla.
- Minulla on hirveä jano, minä vingun. - Pitää mennä etsimään vettä. Vettä etsimässä törmään Karlo-koppikseen.
- Hei! Olen Karlo-koppis.
- Minä olen Bakuutti-bambiainen. Olen lentämässä Keniaan. Tuletko mukaan sillä pitää lähteä kohta?
- Okei, mutta miten pääsen sinne asti? Karlo kysyy.
- Siivillä! Nyt juodaan ES:sää niin aletaan pärisemään Keniaa kohti. Matka kestää kauan.
- Milloin ollaan perillä? Karlo kysyy.
- Me ollaan nyt Wambassa. Ei mene enää kauan, minä sanon. - Pitää etsiä kolo jossa voidaan asustella.
- Hei tuolla on pieni kolo! Mennään sinne, sanoo Karlo.
- Hetkonen, siellä on Tiikeri! Nyt juostaan!!!!! APUA!!!!!!!. TUONNE PUUN TAAKSE!!!! Huh. Missäköhän se tiikeri on?
- APUA!! YLÄPUOLELLA!!!! Karlo ja minä kiljumme.
- TUONNE KOLOON! Huh vihdoin turvassa, Karlo sanoo.- Onko se tossa? APUAAAAA!!!! PAKOOON!! SE JAHTAA!
- Huh, piilossa, minä sanon. - Mutta tuolta tulee vielä norsu! AAPUAAAA! PAKOON TAAS! NYT JUODAAN NOPEESTI ES JA LÄHETÄÄN LENTOON! Kotia kohti. LOPPU.
Jonne matkustaa
Jonne on 9-vuotias. Hänen äitinsä on kuolemaisillaan ja isä on mukana lentokoneessa. Jonne haluaa lentää Somaliaan. Taivaalta tippuu satelliitti. Se osuu Jonnen lentokoneeseen ja kone tippuu. Jonne juo redbullia ja pääsee sen avulla Somaliaan.Somaliassa Jonne näkee sata maahanmuuttajaa. Sitten se lähtee hotelliin. Jonne käy nukkumaan. Seuraavana aamuna hän menee ravintolaan syömään. Taxi tulee hakemaan hänet uimahalliin. Hän menee vesiliukumäkeen ja hukkuu. Jonne kuolee ja Jeesus herättää sen henkiin. Jonne lähtee pois eikä ikinä enää mene uimahalliin. Taxi hakee Jonnen taas huoneeseen ja hän menee nukkumaan. Seuraavana päivänä hän lähtee kotiin Intiaan ja hänellä on hyvä olo. Hän menee kotiin ja vielä eläinkauppaan ostamaan koiran. Koiran nimi on Kurre. Jonne käyttää sitä ulkona, syö ruokaa ja menee nukkumaan.
- Hau hau, Kurre haukahtaa ja kerjää ruokaa. Se saa ruokaa ja sitten Jonne ja Kurre lähtevät Ruotsin laivaan.He lopulta päätyvät Tukholmaan.Sitten ne lähtevät hotelliin. Ne syövät kanaa. Yhtäkkiä alkaa tulvia vettä ja se alkaa nousta päähän asti. Jonne hyppää ikkunasta ulos pää edellä roskikseen jossa on laseja. Ja hän lähtee autolla takaisin Intiaan ja on siellä viikon. Jonne on kuolemaisillaan. Hän soittaa ambulanssin ja pääsee sairaalaan. Vähitellen Jonne toipuu. Loppu.
Äxy ja Henri seikkailevat
Olipa kerran hömelö Henri joka oli herne. Hän halusi seikkailla. Kerran hän löysi lusikkatakapultin ja päätti ryhtyä supersankariksi. Hän päätti että hänen supervoimansa on hömelöinti. Hän päätti ampua itsensä lusikkatakapultilla. Ja joutui lautaselle ja ihminen aikoi syödä hänet. Henri pärisi niin paljon että hän pääsi pakoon. Mutta hän joutui papukaijan häkkiin. Onneksi Äxy maissi pelasti hänet. Henri kysyi:
- Kuka sinä olet?
- Olen maissi etkö näe!
- Tietenkin näen mikä sinä olet. Mutta mikä sinun nimi on?
- Olen Äxy supersankari.
- Minäkin olen supersankari. Minun voimani on hömelöinti, sanoo Henri.
- Minun voimani on, että minä voin poksauttaa itseni. Sitten Äxy vielä sanoo:
- Lähdetään pihalle kasvimaalle meidän kotiimme.
- Miten me sinne päästään? kysyy Henri.
- Tyhmä kysymys, sanoo Äxy. - Takapultilla tietenkin.
- Mistä me se takapultti sitten saadaan?
- Juodaan energiajuomaa niin päristään niin paljon että saadaan rakenettua se tarpeeksi nopeasti.
Ja niin he rakensivat takapultin nopeasti ja lensivät ikkunasta ulos ja puutarhaan. Koira tuli niitä kohti ja Äxy suuttui ja posahti. Koira säikähti. Silloin he rakensivat taas pärisemällä takapultin ja lensivät koiran selkään. Sitten he tulivat hulluiksi. He kutsuivat variksen ja lensivät variksen selkään. Mutta Henri käytti supervoimaansa ja tippui variksen selästä. Äxy meni perään ja molemmat tippuivat naapurin katolle. Äxy sanoi:
- Hypätään savupiipusta sisään! Ja niin he hyppäsivät ja huomasivat, että takassa oli tuli ja hyppäsivät lattialle. Silloin naapuri huomasi heidät ja meinasi syödä heidät. Henri pärisi ja Äxy poksahti ja Henri pärisi ja he rakensivat takapultin, jolla lensivät kasvimaalle. LOPPU
Matkailija Sara
Olipa kerran pupu jonka nimi oli Sara. Oli ihan tavallinen päivä jahän oli syömässä porkkanakeittoa. Hän rakasti matkailua, joten kävi joka päivä eväsretkellä. Sara otti mukaansa salaattia ja porkkanaleivoksen. Hän tuli eväsretkeltä joten hän meni suoraan nukkumaan sänkyyn ja laittoi peiton päälleen ja nukahti. Seuraavana aamuna Sara heräsi ja meni syömään aamupalaa. Hän söi porkkanasalaattileivän. Sitten hän puki vaatteet päälleen ja herätti pikkusiskonsa ja äitinsä. Sara lähti ulos harjoittelemaan pomppukisaa varten. Hän odotti jo innoissaan huomista, koska huomenna oli ne kilpailut. Voittaja saa tuhat porkkanasalaattipurkkia. Sitten hän meni eväsretkelle ja meni sen jälkeen nukkumaan. Aamulla hän meni keittiöön ja söi kurkkumuroja. Hän muistikin pomppukisat. Hän puki vaatteet päälleen ja pyysi äidiltään kyydin pomppukisaan. Kun he olivat perillä hän meni kisapaikalle ja sai numeron 9. Sitten heidät kuulutettiin paikalle ja kisa sai alkaa. Kisaajat alkoivat pomppia kunnes olivat maalissa. Lopuksi jaettiin kisapalkinnot. Kakkoseksi tuli Viivi Kallio ja ensimmäiseksi tuli Helena Kuokkala. Ensimmäinen tulos olikin väärennös. Ekaksi tulikin Sara Kalliokoski! Sitten he lähtivät kun palkinto oli jaettu. Kun he olivat kotona Saran äiti huusi Saralle:
- Saat matkaliput!
Sara huudahti:
- Jee! Sen jälkeen Sara lähti pakkaamaan. Kun hän oli pakannut, hän kysyi äidiltään milloin lento lähtee.
- Ensi yönä, vastasi äiti.
- Minne minä matkaan?
- Saksaan.
Sara huomasi että kello on 21.00, ja silloin hän meni nukkumaan. Saran piti herätä klo 1.30. Sitten hän heräsi ja otti nopean ruuan ja lähti lentokentälle. Kun Sara oli lentokentällä hän huomasi että lentokone oli jo lähtövalmiina ja sitten hän meni lentokoneen sisään. Sara sanoi:
- Milloinkohan lento lähtee?
Kone nousi pian ilmaan. Nyt hän olikin jo perillä. Sitten hän meni lentokoneesta ulos ja huomasi tytön yksin ja kysyi:
-Mikä sinun nimi on?
- Camilla, vastasi tyttö.
- Okei. Oltaisko ystäviä, kun sä oot yksin? kysyi Sara.
Ja Camilla vastasi:
- Joo.
He menivät hotelliin ja ottivat saman huoneen. Sitten he menivät nukkumaan sillä oli jo ilta. Seuraavana päivänä he menivät Camillan kanssa kaupungille, Sitten Sara katsoi maahan ja sen jälkeen Camilla oli kadonnut. Saraa alkoi pelottaa, koska hän ei ole ikinä ollut yksin kaupungilla. Myös Camilla säikähti koska hänkin oli ekaa kertaa Saksassa. Sitten he kävelivät ja törmäsivät toisiinsa ja alkoivat nauraa. Sitten he tajusivat että he olivat jo olleet kaksi viikkoa Saksassa ja lähtivät lentokenttää kohti. Kun lentokone oli Suomessa, Sara lähti kotiin päin. Kun hän oli kotona, hän avasi oven ja huomasi että oli pimeetä. Mutta sitten hän astui eteiseen ja valot syttyi. Kaikki Saran tutut jopa Camilla huusivat yllätys! Hyvää synttäriä Sara! Ja he juhlivat koko illan. Sen jälkeen he menivät nukkumaan. Ennen kuin Sara meni nukkumaan, hän huomasi, että Camilla oli hänen naapuri. LOPPU!!!!
Saara on yhdeksän vuotias tyttö. On kesäloma. Saara tykkää retkistä. Äiti on sairaanhoitaja ja isä kauppias. Hänen kavereita ovat Anna, Ella ja Sofia. Hän asuu Tampereella. Hänen lempiruoka on kesäkeitto. Saara on lähdössä Ouluun. Oulussa asuu hänen kumminsa Tuija.Tuija on aina niin iloinen niin kuin Saarakin. Oulussa asuu myös hänen mumminsa.
- Olen iloinen kun pääsen mummolaan ja kummini Tuijan luokse, sanoo Saara.
Tuija asuu järven rannalla. Koittaa päivä jolloin Saara menee Ouluun mummin ja kumminsa Tuijan luokse. Hän pakkaa mukaansa lempinallensa ja kesämekkoja.Hän on valmis lähtemään Ouluun. Tuija ja mummo ovat odottamassa linja-autopysäkillä.
- Hei Saara, mummo sanoo.
- Mennään illalla syömään ravintolaan, Tuija sanoo.
- Selvä, Saara sanoo.
- Kivaa olla ilman vanhempia, Saara sanoo.
Nyt he menevät ravintolaan. Ravintolassa he tilaavat kaikki kana-aterian.
- Nyt syömään Saara, mummo sanoo Saaralle.
- Hyvää ruokaa, Saara sanoo.
- Niin on, sanovat Tuija ja mummokin yhteen ääneen.
Kun ruoka on syöty, he menevät nukkumaan Tuijan luokse. Seuraavana päivänä he menevät kaupungille.
- Kivaa mennä kaupungille, sanoo Saara.
He käyvät markkinoilla. Sen jälkeen he ovat lähdössä kaupoille. Mummo ja Tuija lähtevät kauppaan ja Saara jääkin katsomaan näyteikkunaan. Saara hätääntyy.
- Missä olette Tuija ja mummo? Saara sanoo.
Saara lähtee etsimään Tuijaa ja mummoa. Sitten Tuija ja mummokin huomaavat että Saara on kadonnut.
- Missä ihmeessä Tuija ja mummo ovat? Saara kysyy.
- Missä se Saara oikein on? sanoo mummo.
Saara panikoi kauheasti ja alkaa ihan itkeä.
- Missä te olette? En löydä teitä! Saara sanoo.
Saara näkee Ellan ja hänen vanhempansa.
- Mikä on? kysyy Ellan äiti.
- Olen eksynyt, Saara sanoo itkien.
- Kyllä me jotain keksitään, sanoo Ellan äiti. -Minä soitan mummollesi.
Ellan äiti etsii puhelimesta mummon numeron ja soittaa.
- Soitin mummollesi. Hekin ovat etsineet sinua ja nyt he ovat tulossa tänne, sanoo Ellan äiti.
- Hei! Voi, ethän hätääntynyt kovin paljon, sanoo mummo.
- Nyt lähdetään ja oi kiitos kun löysitte Saaran,sanoo mummo.
Nyt he menevät nukkumaan. Aamulla onkin Saaran aika lähteä kotiin.
-Hei hei! Nähdään taas.
Ja Saara menee bussiin ja lähtee kotiinsa.
- Olipa ikimuistoinen kesälomareissu! miettii Saara.
LOPPU!
Akuutti-ampiainen
Minä olen Akuutti-ampiainen. Minä haluan lentää Keniaan. Asun Kuohulla puussa. Lähden kohta Keniaan. Nyt minä juon ES:sää niin alan pärisemään ja pystyn lentämään. Keniaa kohti. Lähden nyt Keniaan. Matka kestää kauan. Olen vasta Kairossa kun törmään lentokoneeseen. Nyt minun nimeni on Bakuutti-bampiainen. Matka jatkuu. Mogadishussa vierailulla yövyn siellä pari päivää. Siellä on mielenosoitus menossa aamulla.
- Minulla on hirveä jano, minä vingun. - Pitää mennä etsimään vettä. Vettä etsimässä törmään Karlo-koppikseen.
- Hei! Olen Karlo-koppis.
- Minä olen Bakuutti-bambiainen. Olen lentämässä Keniaan. Tuletko mukaan sillä pitää lähteä kohta?
- Okei, mutta miten pääsen sinne asti? Karlo kysyy.
- Siivillä! Nyt juodaan ES:sää niin aletaan pärisemään Keniaa kohti. Matka kestää kauan.
- Milloin ollaan perillä? Karlo kysyy.
- Me ollaan nyt Wambassa. Ei mene enää kauan, minä sanon. - Pitää etsiä kolo jossa voidaan asustella.
- Hei tuolla on pieni kolo! Mennään sinne, sanoo Karlo.
- Hetkonen, siellä on Tiikeri! Nyt juostaan!!!!! APUA!!!!!!!. TUONNE PUUN TAAKSE!!!! Huh. Missäköhän se tiikeri on?
- APUA!! YLÄPUOLELLA!!!! Karlo ja minä kiljumme.
- TUONNE KOLOON! Huh vihdoin turvassa, Karlo sanoo.- Onko se tossa? APUAAAAA!!!! PAKOOON!! SE JAHTAA!
- Huh, piilossa, minä sanon. - Mutta tuolta tulee vielä norsu! AAPUAAAA! PAKOON TAAS! NYT JUODAAN NOPEESTI ES JA LÄHETÄÄN LENTOON! Kotia kohti. LOPPU.
Jonne matkustaa
Jonne on 9-vuotias. Hänen äitinsä on kuolemaisillaan ja isä on mukana lentokoneessa. Jonne haluaa lentää Somaliaan. Taivaalta tippuu satelliitti. Se osuu Jonnen lentokoneeseen ja kone tippuu. Jonne juo redbullia ja pääsee sen avulla Somaliaan.Somaliassa Jonne näkee sata maahanmuuttajaa. Sitten se lähtee hotelliin. Jonne käy nukkumaan. Seuraavana aamuna hän menee ravintolaan syömään. Taxi tulee hakemaan hänet uimahalliin. Hän menee vesiliukumäkeen ja hukkuu. Jonne kuolee ja Jeesus herättää sen henkiin. Jonne lähtee pois eikä ikinä enää mene uimahalliin. Taxi hakee Jonnen taas huoneeseen ja hän menee nukkumaan. Seuraavana päivänä hän lähtee kotiin Intiaan ja hänellä on hyvä olo. Hän menee kotiin ja vielä eläinkauppaan ostamaan koiran. Koiran nimi on Kurre. Jonne käyttää sitä ulkona, syö ruokaa ja menee nukkumaan.
- Hau hau, Kurre haukahtaa ja kerjää ruokaa. Se saa ruokaa ja sitten Jonne ja Kurre lähtevät Ruotsin laivaan.He lopulta päätyvät Tukholmaan.Sitten ne lähtevät hotelliin. Ne syövät kanaa. Yhtäkkiä alkaa tulvia vettä ja se alkaa nousta päähän asti. Jonne hyppää ikkunasta ulos pää edellä roskikseen jossa on laseja. Ja hän lähtee autolla takaisin Intiaan ja on siellä viikon. Jonne on kuolemaisillaan. Hän soittaa ambulanssin ja pääsee sairaalaan. Vähitellen Jonne toipuu. Loppu.
Äxy ja Henri seikkailevat
Olipa kerran hömelö Henri joka oli herne. Hän halusi seikkailla. Kerran hän löysi lusikkatakapultin ja päätti ryhtyä supersankariksi. Hän päätti että hänen supervoimansa on hömelöinti. Hän päätti ampua itsensä lusikkatakapultilla. Ja joutui lautaselle ja ihminen aikoi syödä hänet. Henri pärisi niin paljon että hän pääsi pakoon. Mutta hän joutui papukaijan häkkiin. Onneksi Äxy maissi pelasti hänet. Henri kysyi:
- Kuka sinä olet?
- Olen maissi etkö näe!
- Tietenkin näen mikä sinä olet. Mutta mikä sinun nimi on?
- Olen Äxy supersankari.
- Minäkin olen supersankari. Minun voimani on hömelöinti, sanoo Henri.
- Minun voimani on, että minä voin poksauttaa itseni. Sitten Äxy vielä sanoo:
- Lähdetään pihalle kasvimaalle meidän kotiimme.
- Miten me sinne päästään? kysyy Henri.
- Tyhmä kysymys, sanoo Äxy. - Takapultilla tietenkin.
- Mistä me se takapultti sitten saadaan?
- Juodaan energiajuomaa niin päristään niin paljon että saadaan rakenettua se tarpeeksi nopeasti.
Ja niin he rakensivat takapultin nopeasti ja lensivät ikkunasta ulos ja puutarhaan. Koira tuli niitä kohti ja Äxy suuttui ja posahti. Koira säikähti. Silloin he rakensivat taas pärisemällä takapultin ja lensivät koiran selkään. Sitten he tulivat hulluiksi. He kutsuivat variksen ja lensivät variksen selkään. Mutta Henri käytti supervoimaansa ja tippui variksen selästä. Äxy meni perään ja molemmat tippuivat naapurin katolle. Äxy sanoi:
- Hypätään savupiipusta sisään! Ja niin he hyppäsivät ja huomasivat, että takassa oli tuli ja hyppäsivät lattialle. Silloin naapuri huomasi heidät ja meinasi syödä heidät. Henri pärisi ja Äxy poksahti ja Henri pärisi ja he rakensivat takapultin, jolla lensivät kasvimaalle. LOPPU
Matkailija Sara
Olipa kerran pupu jonka nimi oli Sara. Oli ihan tavallinen päivä jahän oli syömässä porkkanakeittoa. Hän rakasti matkailua, joten kävi joka päivä eväsretkellä. Sara otti mukaansa salaattia ja porkkanaleivoksen. Hän tuli eväsretkeltä joten hän meni suoraan nukkumaan sänkyyn ja laittoi peiton päälleen ja nukahti. Seuraavana aamuna Sara heräsi ja meni syömään aamupalaa. Hän söi porkkanasalaattileivän. Sitten hän puki vaatteet päälleen ja herätti pikkusiskonsa ja äitinsä. Sara lähti ulos harjoittelemaan pomppukisaa varten. Hän odotti jo innoissaan huomista, koska huomenna oli ne kilpailut. Voittaja saa tuhat porkkanasalaattipurkkia. Sitten hän meni eväsretkelle ja meni sen jälkeen nukkumaan. Aamulla hän meni keittiöön ja söi kurkkumuroja. Hän muistikin pomppukisat. Hän puki vaatteet päälleen ja pyysi äidiltään kyydin pomppukisaan. Kun he olivat perillä hän meni kisapaikalle ja sai numeron 9. Sitten heidät kuulutettiin paikalle ja kisa sai alkaa. Kisaajat alkoivat pomppia kunnes olivat maalissa. Lopuksi jaettiin kisapalkinnot. Kakkoseksi tuli Viivi Kallio ja ensimmäiseksi tuli Helena Kuokkala. Ensimmäinen tulos olikin väärennös. Ekaksi tulikin Sara Kalliokoski! Sitten he lähtivät kun palkinto oli jaettu. Kun he olivat kotona Saran äiti huusi Saralle:
- Saat matkaliput!
Sara huudahti:
- Jee! Sen jälkeen Sara lähti pakkaamaan. Kun hän oli pakannut, hän kysyi äidiltään milloin lento lähtee.
- Ensi yönä, vastasi äiti.
- Minne minä matkaan?
- Saksaan.
Sara huomasi että kello on 21.00, ja silloin hän meni nukkumaan. Saran piti herätä klo 1.30. Sitten hän heräsi ja otti nopean ruuan ja lähti lentokentälle. Kun Sara oli lentokentällä hän huomasi että lentokone oli jo lähtövalmiina ja sitten hän meni lentokoneen sisään. Sara sanoi:
- Milloinkohan lento lähtee?
Kone nousi pian ilmaan. Nyt hän olikin jo perillä. Sitten hän meni lentokoneesta ulos ja huomasi tytön yksin ja kysyi:
-Mikä sinun nimi on?
- Camilla, vastasi tyttö.
- Okei. Oltaisko ystäviä, kun sä oot yksin? kysyi Sara.
Ja Camilla vastasi:
- Joo.
He menivät hotelliin ja ottivat saman huoneen. Sitten he menivät nukkumaan sillä oli jo ilta. Seuraavana päivänä he menivät Camillan kanssa kaupungille, Sitten Sara katsoi maahan ja sen jälkeen Camilla oli kadonnut. Saraa alkoi pelottaa, koska hän ei ole ikinä ollut yksin kaupungilla. Myös Camilla säikähti koska hänkin oli ekaa kertaa Saksassa. Sitten he kävelivät ja törmäsivät toisiinsa ja alkoivat nauraa. Sitten he tajusivat että he olivat jo olleet kaksi viikkoa Saksassa ja lähtivät lentokenttää kohti. Kun lentokone oli Suomessa, Sara lähti kotiin päin. Kun hän oli kotona, hän avasi oven ja huomasi että oli pimeetä. Mutta sitten hän astui eteiseen ja valot syttyi. Kaikki Saran tutut jopa Camilla huusivat yllätys! Hyvää synttäriä Sara! Ja he juhlivat koko illan. Sen jälkeen he menivät nukkumaan. Ennen kuin Sara meni nukkumaan, hän huomasi, että Camilla oli hänen naapuri. LOPPU!!!!
Itsearvioinnit
Kirjoitusprosessin arviointi
Kirjoitusprosessi koululla oli itselleni todella antoisa tehtävä: siinä koettiin hyviä hetkiä, epätoivoa ja taas uusia oivalluksia. Kokonaisuudessaan aikaa meni noin 1 ½ kuukautta. Pedanetissä tarinan kirjoittaminen osoittautui hyvin motivoivaksi ja parin kanssa työskenteleminen koettiin mukavana. Tuntuu siltä, ettei yhdelläkään parilla ollut vaikeutta lähteä kirjoittamaan; alkuinnostus oli suurta ja ideoita pursusi.
Kun tekstiä oli kirjoitettu jonkin verran, huomasin, kuinka lapsilta (tietenkin!) puuttuvat ohjeet siitä, kuinka kirjoitetaan koneella. Teksteistä puuttuivat pisteen ja pilkun jälkeiset välilyönnit, paljon oli kirjoitusvirheitä ja muun muassa vuorosanoja ei osattu vielä kirjoittaa. Tässä vaiheessa tajusin, että minulla olikin aika urakka opetettavana!
Kun saimme kirjoittamisen perusteet kuntoon, tuli uutena ongelmana tekstin jatkamisen vaikeus; pareilla ei ollut oikein ideaa siitä, miten jutut jatkuisivat eikä niitä oikein yhtäkkiä voi lopettaakaan. Toisilla tarinan alku eteni hitaasti, mikä toi hieman tarvetta alkaa kiristää tahtia, jotta ehtisimme kirjoittaa koko tarinan. Toisilla taas tarina eteni jo niin monivivahteikkaasti, että oli vaikea enää keksiä uutta ja ihmeellistä huippukohtaa omaan juttuun.
Vaikka lopputulokset joillakin pareilla jäivät jokseenkin "raakileiksi", saivat kaikki parit kuitenkin aikaan omanlaisensa kertomuksen hyvillä mielin. Itseäni ilahdutti suuresti lasten into kommentoida toisten tarinoita ja ilo lukea toisten kommentointeja. Tekstit alkoivat tuntua yhteiseltä projektilta, jossa kirjailijat avittivat toisiaan eikä kukaan kokenut vaikeutta jakaa tekstiä toisten kanssa. Kun lapset kasvavat tällaiseen työskentelyyn, he kokevat sen myös luontevana. Palautekeskustelussa lapset myönsivät sen, että pedanetiin kirjatut kommentit eivät kovin paljon auttaneet tarinan kehittelyssä.
Hienoa oli myös koulun opettajiston joustavuus, mikä mahdollisti kokeiluni. He antoivat minulle aikaa toteuttaa ja kokeilla uusia ideoitani eikä lapsillekaan tullut kiireen tuntua työskentelyssä. Oli mahtavaa toteuttaa tällainen projekti sopivan pienellä porukalla!
Kun tekstiä oli kirjoitettu jonkin verran, huomasin, kuinka lapsilta (tietenkin!) puuttuvat ohjeet siitä, kuinka kirjoitetaan koneella. Teksteistä puuttuivat pisteen ja pilkun jälkeiset välilyönnit, paljon oli kirjoitusvirheitä ja muun muassa vuorosanoja ei osattu vielä kirjoittaa. Tässä vaiheessa tajusin, että minulla olikin aika urakka opetettavana!
Kun saimme kirjoittamisen perusteet kuntoon, tuli uutena ongelmana tekstin jatkamisen vaikeus; pareilla ei ollut oikein ideaa siitä, miten jutut jatkuisivat eikä niitä oikein yhtäkkiä voi lopettaakaan. Toisilla tarinan alku eteni hitaasti, mikä toi hieman tarvetta alkaa kiristää tahtia, jotta ehtisimme kirjoittaa koko tarinan. Toisilla taas tarina eteni jo niin monivivahteikkaasti, että oli vaikea enää keksiä uutta ja ihmeellistä huippukohtaa omaan juttuun.
Vaikka lopputulokset joillakin pareilla jäivät jokseenkin "raakileiksi", saivat kaikki parit kuitenkin aikaan omanlaisensa kertomuksen hyvillä mielin. Itseäni ilahdutti suuresti lasten into kommentoida toisten tarinoita ja ilo lukea toisten kommentointeja. Tekstit alkoivat tuntua yhteiseltä projektilta, jossa kirjailijat avittivat toisiaan eikä kukaan kokenut vaikeutta jakaa tekstiä toisten kanssa. Kun lapset kasvavat tällaiseen työskentelyyn, he kokevat sen myös luontevana. Palautekeskustelussa lapset myönsivät sen, että pedanetiin kirjatut kommentit eivät kovin paljon auttaneet tarinan kehittelyssä.
Hienoa oli myös koulun opettajiston joustavuus, mikä mahdollisti kokeiluni. He antoivat minulle aikaa toteuttaa ja kokeilla uusia ideoitani eikä lapsillekaan tullut kiireen tuntua työskentelyssä. Oli mahtavaa toteuttaa tällainen projekti sopivan pienellä porukalla!