Minna-Riitta Luukan artikkeli kokoaa mielestäni hyvin erilaiset näkemykset kirjoitustaidosta ja siihen liittyen myös erilaiset näkemykset kirjoittamisen opettamisesta. Karkeasti artikkelissa esitellään neljä eri näkökulmaa:
1) Teksti on tuote, jota arvioidaan jälkikäteen. Kirjoitustaito on taito osata kirjoittaa virheettömästi ja kieliopillisesti oikein.
2) Kirjoitustaito on kirjoittajan luovuutta ja opettajan tehtävä on luoda turvallinen ympäristö jossa kirjoittaja voi toteuttaa itseään.
3) Kirjoittaminen on prosessi, jossa kehitytään vähitellen vaihe vaiheelta taitavammaksi. Opettaja ohjaa kirjoittajaa jokaisessa kirjoittamisen vaiheessa.
4) Kirjoitustaito on taito osata tuottaa tilanteisiin sopivia tekstejä. Opettaja ohjaa harjoittelemaan erilaisten tekstien kirjoittamista ja löytämään jokaiselle oman tavan päästä vaikuttamaan hänelle tärkeisiin asioihin.

Kävimme näitä eri näkökulmia läpi luennollakin ja innostuin silloin prosessikirjoittamisesta; lasten on syytä oppia, että teksti ei aina valmistu kerralla vaan sitä voidaan parannella ja muunnella niin toisilta saadun palautteen kuin omien uusien ideoiden mukaan. Tähän aion ohjata oppilaita myös opetuskokeilussakin, jossa harjoittelemme kirjoittamisen eri vaiheita ja työstämme kirjoitelmaa vertaispalautteen ja opettajan ohjeistuksen avulla. Genrepedagogiikka ohjaa mielestäni vielä hyvin näkemään erilaisten tekstien arvon. Nykymaailmassa meidän täytyy osata täyttää erilaisia kaavakkeita, laatia reklamaatioita ja kirjoittaa mielipidekirjoituksia siinä missä keksiä myös huimia mukaansa tempaavia tarinoita. Tarvitaan taitoa laatia erilaisia tekstejä vaihteleviin tilanteisiin.

Luukka tuo aiheellisesti esiin genrepedagogiikan huonona puolena luovuuden vähenemisen, kun eri tekstilajeihin liitetään selvät "normit" kirjoittamistyylille. Mielestäni on hyvä ohjeistaa oppilaita tunnistamaan tuottamaan tiettyjä tekstilajeja, mutta samalla toki opettajana olisi hyvä kannustaa tuomaan niihin ripaus "omaa tyyliä". Näin eri tekstilajitkin pääsevät kehittymään.

Itse jäin ennen kaikkea lukiessani miettimään, millainen kirjoitustaito on nyky-yhteiskunnassa tarpeellisinta. Jokaisen kansalaisen pitäisi mielestäni oppia kirjoittamaan niin hyvin, että pystyy huolehtimaan omista asioistaan ja saamaan äänensä kuuluviin. Näihin taitoihin kuuluu niin erilaisten virallisten hakemusten täyttäminen, asiatekstit (uutiset, kannanotot) arkinen viestittely (sähköposti, tekstiviestit, Whatsapp -viestit ym.) kuin luovempikin ilmaisu ( runot, tarinat, blogit).

Samanaiheista kirjallisuutta löytyy muun muassa:

Kauppinen, M. & Hankala, M. 2013. Kriitikosta keskustelukumppaniksi – uutta otetta kirjoittamisen opetukseen. Teoksessa L. Tainio., K. Juuti & S. Routarinne. (toim.). Ainedidaktinen tutkimus koulutuspoliittisen päätöksenteon perustana. Suomen ainedidaktisen tutkimusseuran julkaisuja. Ainedidaktisia tutkimuksia 4, s. 213–231. http://hdl.handle.net/10138/38459

Luukka, M.-R. 2009. Tekstitaidot - teksteistä käytänteisiin. Teoksessa M. Harmanen & T. Takala (toim.) Tekstien pyörityksessä. Tekstitaitoja alakoulusta yliopistoon. ÄOL:n vuosikirja. Hki: ÄOL, 13 - 25. 

Murtorinne, A. 2005. Tuskan hauskaa! Tavoitteena tiedostava kirjoittaminen: kirjoittamisprosessi peruskoulun yhdeksännellä luokalla. https://jyx.jyu.fi/dspace/handlhttps://jyx.jyue/123456789/13449

 Shore, S. & Rapatti, K. (toim.) 2014. Tekstilajitaidot: lukemisen ja kirjoittamisen opetus koulussa. ÄOL:n vuosikirja.

Suosittelen Luukan artikkelia kaikille niille, jotka hakevat vielä omaa tyyliään opettaa kirjoittamista. Luukka ruotii jokaisen näkökulman hyvät ja huonot puolet varsin puolueettomasti ja jokainen saa niiden pohjalta rakentaa oman näkemyksensä parhaasta tyylistä opettaa nyky-yhteiskunnassa parhaiten toimivaa kirjoittamistaitoa.