Luin osia Merja Kauppisen vuonna 2010 julkaisemasta väitöskirjasta Lukemisen linjaukset. Teos tarkastelee lukemista ja lukemaan opettamista eri aikoina ja tutkii eri opetussuunnitelmien painotuksia lukutaidon suhteen. Lisäksi tutkimuksessa luodaan katsetta tulevaisuuteen ja annetaan ohjeita, kuinka lukemista tulisi koulussa opettaa, jotta se palvelisi paremmin oppilaita pärjäämään uudessa monilukutaitoa vaativassa maailmassa. 

Kirja laittoi miettimään, mikä oikein on lukutaidossa se tärkein asia, johon koulun lukemaan opetuksessa tulee panostaa. Alkujaan pääpaino on ollut itse mekaanisen lukutaidon harjoittelussa ja sittemmin se on siirtynyt enemmän lukutaidon käyttämiseen erilaisissa tilanteissa päätyen uusimpaan kantaan, jossa kansalaisen monilukutaitoa korostetaan ennen kaikkea voimaannuttavana ja osallisuutta lisäävänä tekijänä. Lukutaito ja erityisesti monilukutaito nähdään tärkeänä osataitona ihmisen toimiessa osana yhteiskuntaa. Ei siis ihme, että se on uusimmassa opetussuunnitelmassa nostettu yhdeksi laaja-alaisen osaamisen taidoksi. Itse pohdin lukiessani, että ensimmäisellä ja toisella luokalla vielä korostuu itse mekaanisen lukutaidon haltuunotto ja yksinkertaiset luetun ymmärtämisen harjoitukset oppikirjateksteineen ovat tärkeitä. Tosin näihinkin kouluvuosiin voi hyvin liittää uutta ajatusta ottamalla käsittelyyn myös tekstejä lasten omasta ja ympäröivästä maailmasta. Lukemistahan voi harjoitella vaikka kauppojen nimiä tutkien (ja / tai tunnistaen, huom. monilukutaito!) sekä tienviittoja selvittäen. Ja tiedon monipuolista hakua voi harjoitella useissa aineissa esim. kirjoja, nettiä, kuvia ja videoita hyödyntämällä. Tällaista työtä voidaan tehdä vielä pienten koululaisten kanssa yhdessä opettajan johdolla, jotta sitten myöhemmin opitaan hakemaan tietoa itsenäisemmin.

Kaikkein merkittävimmäksi omaa ajatteluani ravistelevaksi tekijäksi Kauppisen väitöskirjassa nousi hänen esiintuomansa ajatus siitä, kuinka äidinkielen opetus nivoutuu suurelta osin osaksi muidenkin aineiden opetusta. Eri oppiaineissa vaaditaan erilaista kielitietoisuutta ja oppiaineilla on omia tyypillisiä tapoja hankkia tietoa ja esittää sitä. Myös muissa oppiaineissa teemme jatkuvasti tekstien tulkintaa, tiedonhakua ja harjoittelemme monia niitä taitoja, joita äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa painotetaan. Tämä toi minulle itselleni ahaa-elämyksen, että ehkä omassa opetuksessakin pitäisi rohkeasti päästää irti tuntijakojen tiukasta tuijottamisesta ja lähteä suunnittelemaan opetusta enemmän ilmiölähtöisesti. Esimerkiksi tutkiessamme ympäristö- ja luonnontiedon osalta säätä voimme samalla oppia lukemaan sääkarttoja, harjoitella esiintymistä meteorologina ja laskea esimerkiksi lämpötilan muutoksia. Lukemisen ja yleensäkin äidinkielen taitoja tarvitaan jokaisessa oppiaineessa ja niitä myös väkisin harjoitellaan jokaisella tunnilla, oli se sitten lukujärjestyksen mukaan musiikkia, matematiikkaa, englantia tai uskontoa. Useat muutkin oppitunnit voidaan osaltaan laskea äidinkielen tunniksi ja äidinkielen oppikirjan irrallisten tekstien sijaan voidaan käyttää mielekkäämpiä ja muuhunkin opetukseen paremmin liittyviä tekstejä. Tämä ei silti vähennä äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen arvoa myös omana oppiaineenaan. 

Kauppinen tuo mielestäni väitöskirjassaan hyvin esiin meitä kaikkia lohduttavan ajatuksen, ettei muutosta uuteen voi tehdä kerralla. Koululaitos on toiminnassaan jähmeä ja muutoksen rattaatkin pyörivät hitaasti. Uudet opetusta ohjaavat ajatus- ja toimintamallit muotoutuvat pikku hiljaa ja rinnalla kulkee vielä pitkään vanhat perinteet. Tärkeintä onkin omaksua näitä uusia hyviä juttuja vähitellen osaksi omaa opetusta niin että se kulkee hissukseen kohti toivottavasti parempaa ja oppilaita enemmän hyödyntävää lopputulosta!

Lukutaidon kehittymistä monipuolisemmaksi kohti erilaisten tekstien hallitsemista käsittelevät myös seuraavat tekstit:
-Luukka, M.-R. 2009. Tekstitaidot - teksteistä käytänteisiin. Teoksessa M. Harmanen & T. Takala (toim.) Tekstien pyörityksessä. Tekstitaitoja alakoulusta yliopistoon. ÄOL:n vuosikirja. Hki: ÄOL, 13 - 25. 
-Luukka, M.-R. 2013. Opetussuunnitelmat uudistuvat – tekstien lukijasta ja kirjoittajasta monilukutaituriksi. Kieli, koulutus ja yhteiskunta -lehti joulukuu 2013.

Suosittelen Kauppisen väitöskirjaa kuin myös yllä mainittuja tekstejä sellaisille opettajille, joille uuden opetussuunnitelman suuret linjat ovat vasta aukeamassa mielen sopukoissa. Itseäni se herätteli ajattelemaan omaa opetusta uudelta kannalta!