Moduulin 3 itsearviointi
Kolmosmoduuli liittyi kirjoittamiseen, sen ohjaamiseen ja arviointiin. Opettajana huomaa, että toisilla lapsilla kirjoittaminen lähtee helposti käyntiin ja juttua tulee aiheesta kuin aiheesta. Sitten on taas niitä, joille koulun ainekirjoitukset ovat yhtä tuskaa. Omassa opetuskokeilussani lähdin rakentamaan tehtävää sellaiseksi, että kenelläkään ei häviäisi innostus ainakaan heti alussa. Siinä mielestäni onnistuinkin; poikiakin kiinnosti kirjoittaminen nyt enemmän siksi, että se tapahtui iPadeilla. Myös pareittain työskentely auttoi paremmin keksimään tarinaa. Minulle itselleni tästä kirjoitusprosessista muotoutui hieman isompi projekti kuin olin alun perin ajatellut (tuntimäärältään se lähes tuplaantui...), mutta samalla sain paljon oppia ja ajatusta siitä, mitä kaikkea joutuu huomioimaan tällaista kirjoitusprosessia järjestäessä ja kuinka monta lapsille uutta asiaa pieni tehtävä saattaa pitää sisällään. Olen todella kiitollinen luokan opettajalle, joka antoi minun toteuttaa tehtävän yhtä rauhassa kuin olisin toteuttanut sen varmasti omassa luokassa.
Edelleen olen kuitenkin hieman kädetön sen asian edessä, kuinka ohjata lapsia, joilla tarina lähtee sinkoilemaan tilanteesta toiseen ilman selvää juonta. Siinä pitäisi olla hienotunteinen ja varovainen, ettei omilla ohjeillaan tapa toisten intoa kirjoittaa. Tällaiset lapset tarvitsevat varmaan vielä selkeämmän suunnittelupohjan työlleen, johon kirjattaisiin näkyviin tarinan eteneminen vaiheittain kohti lopullista ratkaisua.
Projektin toteutus oli itselleni hyvin opettavainen ja kannustaa minua kokeilemaan työtapaa jatkossakin ehkä jopa pienemmillä oppilailla pienemmässä muodossa. Raporttiini en osannut kuitenkaan kovin perusteellisesti kuvailla pedagogista toimintaani. Myös oman kehittymiseni arviointi jäi raportin osalta vähäiseksi. Tällä kertaa myönnänkin itse tehtävän toteutuksen vaatineen niin paljon aikaa ja energiaa, että raportin laatiminen tapahtui aika kiireellä. Siksi se jäi nyt lähinnä toiminnan kuvaamisen tasolle ja aika pintaraapaisuksi. Antaisin itselleni arvosanan 3.
Edelleen olen kuitenkin hieman kädetön sen asian edessä, kuinka ohjata lapsia, joilla tarina lähtee sinkoilemaan tilanteesta toiseen ilman selvää juonta. Siinä pitäisi olla hienotunteinen ja varovainen, ettei omilla ohjeillaan tapa toisten intoa kirjoittaa. Tällaiset lapset tarvitsevat varmaan vielä selkeämmän suunnittelupohjan työlleen, johon kirjattaisiin näkyviin tarinan eteneminen vaiheittain kohti lopullista ratkaisua.
Projektin toteutus oli itselleni hyvin opettavainen ja kannustaa minua kokeilemaan työtapaa jatkossakin ehkä jopa pienemmillä oppilailla pienemmässä muodossa. Raporttiini en osannut kuitenkaan kovin perusteellisesti kuvailla pedagogista toimintaani. Myös oman kehittymiseni arviointi jäi raportin osalta vähäiseksi. Tällä kertaa myönnänkin itse tehtävän toteutuksen vaatineen niin paljon aikaa ja energiaa, että raportin laatiminen tapahtui aika kiireellä. Siksi se jäi nyt lähinnä toiminnan kuvaamisen tasolle ja aika pintaraapaisuksi. Antaisin itselleni arvosanan 3.