Tieteellinen osaaminen
Perustan opettajuuteni ja opetukseni vahvasti dialogisuuteen ja siten kasvatusteoreettiset valintani ja toimintani perustuvat sosiokonstukrivistiseen oppimiskäsitykseen. Oppiminen on yhteisöllistä, vuorovaikutteista yksilöä ja yhteisöä rakentava prosessi. Oppiessamme jotain, liitämme uudet oppimamme tiedot ja taidot aiempiin kokemuksiin sekä sosiaaliseen ympäristöömme. Tässä yhdistyy opetuksen dialogisuus ja kasvatusteoreettiset valintani. Pyrin rohkaisemaan oppilaita keskustelemaan aktiivisesti, perustelemaan näkemyksiään, kertomaan kokemuksistaan sekä työskentelemään yhdessä. Jokaisella oppilaalla on potentiaalinsa kasvaa, oppia ja kehittyä ja opettajalla on suuri vastuu tuen antamisessa sekä oppilaiden kuulemisessa ja näkemisessä. (Tynjälä, 2008).
Harjoittelun aikana koin ajatuksen opettajan asiantuntijuuden monipuolisuudesta korostuneen ja niiden asioiden tiedostamisen kehittyneen. Oli huikeaa nähdä, miten oma käsitys omasta asiantuntijuudesta sekä tiedollisen, taidollisen ja eettisen osaamisen kehittyneen harjoittelun sekä opiskeluvuosien aikana. Nämä kaikki osaamisalueet ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään (Tynjälä, 2008). Etenkin reflektoidessani ja pohtimalla opetustilanteita niiden jälkeen, havaitsin oman käytökseni oppilaita kohtaan vaihtelevan oppilaskohtaisesti. Tätä Moilanen (2005) perustelee sillä, että oppilaiden kohteleminen ei aina ole samanlaista, vaan kohtelu perustuu suhteessa oppilaiden erilaisiin tarpeisiin. Tätä pohdin esimerkiksi omassa eettisessä osaamisessani, missä kulkee eriarvoisuuden ja yksilöllisen kohtelun raja. Missä määrin oppilaiden kohtaamisessa vaikuttaa heidän maineensa tai käyttäytymismallinsa. (Moilanen, 2005).
Kuvasin harjoittelun aikana useamman opetustunnin, ja videoista oli havaittavissa eroavaisuuksia siinä, miten oma vuorovaikutukseni vaikutti oppilaisiin ja miten oppilaiden ulosanti vaikutti siihen, mitä valintoja tein opetustilanteissa. Esimerkiksi koulupäivän viimeisillä tunneilla oli havaittavissa paljon levottomuutta, jolloin tein pedagogisen valinnan muuttaa oppitunnin suunnitelmaa yhdessä käytävästä keskustelusta itsenäiseen tekemiseen, jotta jokaisella oppilaalla on mahdollisuus omien voimavarojensa mukaan potentiaaliseen oppimiseen (Tynjälä, 2008). Tällaiset tilanteet haastavat omaa eettisiä ja tieteellisiä valintojani siinä mielessä, että kaikki tällaiset ratkaisut eivät välttämättä ole parhaita valintoja kaikille oppilaille. Jotkin päätökset saattavat hyödyntää toisia oppilaita ja toisinaan myös kuormittaa toisia. (Moilanen, 2005). Nämä tilanteet ovat kuitenkin antaneet minulle mahdollisuuden kehittää omaa eettistä sensitiivisyyttäni, joka on keskeinen osa opettajan ammattitaitoa (Tynjälä, 2008).
Oppituntien kuvaaminen auttoi itseäni reflektoimaan sekä analysoimaan omaa opetustani ja siten kehittämään esimerkiksi havainnoinnin, palautteen antamisen ja keskustelua ohjaavan osaamisen taitoja. Opettajan käytäntöjä ja käytöstä tulee kehittää tietoisesti arvioiden sekä tutkimusperustaisesti, ja koen oppituntien kuvaamisen auttaneen minua tekemään tätä tutkivaa opettajuutta. Tutkivan otteen avulla pystyin kysymään itseltäni miksi toimin tietyllä tavalla ja miten voisin kehittää omaa toimintaani. Tämän asenteen koen erittäin tärkeäksi ja sopivaksi opettajan ammatille, sillä opettaja ei ole koskaan "valmis," vaan opettajan tulee tahtomattaankin kehittyä jatkuvasti sekä pohtia pedagogisia valintojaan nykymaailman tilanteeseen sekä yhteiskunnan tarpeisiin nähden. (Tynjälä, 2008).
Edelleen tieteellisen osaamisen alue ja sen pohtiminen on haastava itselleni. Koen paljon vaikeuksia ymmärtää sen sisältöjä. Kirkkain ajatus joka minulla heräsi liittyen tieteelliseen osaamiseen ja hyödyntämiini lähteisiin on se, että opettajana, minä olen kasvattaja. Tehtäväni on ennen kaikkea tukea ja ohjata oppilaan kasvua ihmisyyteen sekä eettiseen toimijuuteen ja vastuuseen muuttuvaan yhteiskuntaan ja maailmaan. (Moilanen, 2005).
Lähteet:
Moilanen, P. 2005. Opettaja kasvattajana. Johdatusta opettajan ammatin eettisiin kysymyksiin. Opetusmoniste. OKL. Jyväskylän yliopisto.
Tynjälä, P. 2008. Opettajan asiantuntijuus ja työkulttuurit. Samalta viivalta 2. PS-kustannus
Harjoittelun aikana koin ajatuksen opettajan asiantuntijuuden monipuolisuudesta korostuneen ja niiden asioiden tiedostamisen kehittyneen. Oli huikeaa nähdä, miten oma käsitys omasta asiantuntijuudesta sekä tiedollisen, taidollisen ja eettisen osaamisen kehittyneen harjoittelun sekä opiskeluvuosien aikana. Nämä kaikki osaamisalueet ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään (Tynjälä, 2008). Etenkin reflektoidessani ja pohtimalla opetustilanteita niiden jälkeen, havaitsin oman käytökseni oppilaita kohtaan vaihtelevan oppilaskohtaisesti. Tätä Moilanen (2005) perustelee sillä, että oppilaiden kohteleminen ei aina ole samanlaista, vaan kohtelu perustuu suhteessa oppilaiden erilaisiin tarpeisiin. Tätä pohdin esimerkiksi omassa eettisessä osaamisessani, missä kulkee eriarvoisuuden ja yksilöllisen kohtelun raja. Missä määrin oppilaiden kohtaamisessa vaikuttaa heidän maineensa tai käyttäytymismallinsa. (Moilanen, 2005).
Kuvasin harjoittelun aikana useamman opetustunnin, ja videoista oli havaittavissa eroavaisuuksia siinä, miten oma vuorovaikutukseni vaikutti oppilaisiin ja miten oppilaiden ulosanti vaikutti siihen, mitä valintoja tein opetustilanteissa. Esimerkiksi koulupäivän viimeisillä tunneilla oli havaittavissa paljon levottomuutta, jolloin tein pedagogisen valinnan muuttaa oppitunnin suunnitelmaa yhdessä käytävästä keskustelusta itsenäiseen tekemiseen, jotta jokaisella oppilaalla on mahdollisuus omien voimavarojensa mukaan potentiaaliseen oppimiseen (Tynjälä, 2008). Tällaiset tilanteet haastavat omaa eettisiä ja tieteellisiä valintojani siinä mielessä, että kaikki tällaiset ratkaisut eivät välttämättä ole parhaita valintoja kaikille oppilaille. Jotkin päätökset saattavat hyödyntää toisia oppilaita ja toisinaan myös kuormittaa toisia. (Moilanen, 2005). Nämä tilanteet ovat kuitenkin antaneet minulle mahdollisuuden kehittää omaa eettistä sensitiivisyyttäni, joka on keskeinen osa opettajan ammattitaitoa (Tynjälä, 2008).
Oppituntien kuvaaminen auttoi itseäni reflektoimaan sekä analysoimaan omaa opetustani ja siten kehittämään esimerkiksi havainnoinnin, palautteen antamisen ja keskustelua ohjaavan osaamisen taitoja. Opettajan käytäntöjä ja käytöstä tulee kehittää tietoisesti arvioiden sekä tutkimusperustaisesti, ja koen oppituntien kuvaamisen auttaneen minua tekemään tätä tutkivaa opettajuutta. Tutkivan otteen avulla pystyin kysymään itseltäni miksi toimin tietyllä tavalla ja miten voisin kehittää omaa toimintaani. Tämän asenteen koen erittäin tärkeäksi ja sopivaksi opettajan ammatille, sillä opettaja ei ole koskaan "valmis," vaan opettajan tulee tahtomattaankin kehittyä jatkuvasti sekä pohtia pedagogisia valintojaan nykymaailman tilanteeseen sekä yhteiskunnan tarpeisiin nähden. (Tynjälä, 2008).
Edelleen tieteellisen osaamisen alue ja sen pohtiminen on haastava itselleni. Koen paljon vaikeuksia ymmärtää sen sisältöjä. Kirkkain ajatus joka minulla heräsi liittyen tieteelliseen osaamiseen ja hyödyntämiini lähteisiin on se, että opettajana, minä olen kasvattaja. Tehtäväni on ennen kaikkea tukea ja ohjata oppilaan kasvua ihmisyyteen sekä eettiseen toimijuuteen ja vastuuseen muuttuvaan yhteiskuntaan ja maailmaan. (Moilanen, 2005).
Lähteet:
Moilanen, P. 2005. Opettaja kasvattajana. Johdatusta opettajan ammatin eettisiin kysymyksiin. Opetusmoniste. OKL. Jyväskylän yliopisto.
Tynjälä, P. 2008. Opettajan asiantuntijuus ja työkulttuurit. Samalta viivalta 2. PS-kustannus