Pedagoginen osaaminen
OKLV211 / K2025
Olen oppinut toimimaan ja ajattelemaan luovasti opetustilanteissa sekä olen avoin uusille näkökulmille ja kokeiluille. Kehitykseeni on vaikuttanut vahvasti kyky hyödyntää erilaisia oppimisympäristöjä, kuten monimediaisia ja -muotoisia ympäristöjä. Esimerkiksi digiosaamisen opintojakson aikana sain paljon vinkkejä siihen, miten erilaiset teknologiset työkalut voivat tukea ja antaa oppimiselle. Esimerkiksi ymmärrän, mitä leikillisyys ja pelillisyys voi tuoda opetukselle ja oppilaiden oppimiselle.
Pedagoginen osaamiseni on vahvistunut etenkin heterogeenisten opetusryhmien ohjaamisessa, sillä olen kehittynyt suunnittelemaan ja toteuttamaan oppimistilanteita, jotka tukee oppijoiden osallisuutta sekä kouluun kiinnittymistä. Tärkeäksi koen etenkin oppilaiden tarpeiden tunnistamisen ja miten oppimisen esteitä voidaan purkaa. Kolmiportaisen tuen malli, jota on läpi käyty viimeiset neljä vuotta on nyt kuitenkin muuttumassa, joka vaatii minulta itsenäistä opiskelua uudesta tuen mallista.
Tähän astisista opinnoista OH2-harjoittelu on ollut antoisin oman asiantuntijuuteni ja osaamiseni kehittymiselle. OKLV211-opintojakson aikana opin reflektoimaan harjoittelun kautta tapahtunutta kehitystä sekä auttoi peilaamaan sitä, miten oma osaamiseni on kehittynyt verrattuna ensimmäisiin PROPE-teksteihin. Opinnot tähän astiovat antaneet minulle vahvat valmiudet itsenäiseen opetuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin sekä työskentelyyn osana erilaisia työyhteisöjä. Samalla OKLV211-opintojakson aikana olen rakentanut perustan jatkuvalle ammatilliselle kehittymiselle ja syventyneelle asiantuntijuudelle.
OH2
Ennen harjoittelua, minulla ei ollut kokemusta itsenäisesti oppituntien pitämisestä tai suunnittelusta. Asetin itselleni siis korkeat tavoitteet, joiden mukaan halusin kehittää laajasti omaa pedagogista osaamista sekä saan varmuutta omaan opettamiseen ja ohjaamiseen.
Harjoittelun aikana jakson ja tuntien suunnittelu
Harjoittelussa tuli tehdä tunti- ja jaksosuunnitelmat oppimateriaaleja ja OPS:ia hyödyntäen. Tämä aluksi tuntui haastavalta etenkin jaksosuunnitelmien kohdalla. Kuitenkin harjoittelun edessä ymmärsin mikä merkitys jaksosuunnitelmalla on opetuksen suunnittelussa. Jaksosuunnitelma antoi suuntaa tuntisuunnitelmille, jolloin tuntisuunnitelmien tekeminen ei ollut niin haastavaa, kun oli selvät raamit ja tavoitteet jaksolle.
Tuntien suunnittelussa hyödynsin paljon oppikirjojen opettajien materiaalia, mutta siinä määrin, että ne antoi raamit tunnin suunnitteluun. Materiaalit antoi ideoita, mitä lähdin jalostamaan niin, että ne toimii kyseisen luokan oppilaiden kanssa, näin saatiin huomioitua oppilaiden erilaiset oppimisedellytykset. Materiaaleista karsiutui opetusryhmälle liian helpot tai liian vaativat tehtävät, fokus pidettiin tavoitteiden ja opetettavan asian ymmärtämiseen. Tuntisuunnitelmaan sisällytin ylös- ja alaspäin eriyttäviä tehtäviä, joita pystyttiin mukauttamaan koko opetusryhmään. Esimerkiksi matematiikan tunnilla eriytettiin ylöspäin seuraavan luokka-asteen tehtävämonisteilla. Tuntien suunnittelussa opin ottamaan huomioon sen, että yksi oppitunti on aina osa kokonaista koulupäivää. Jos päivään on jo sisältynyt aktiivista, toiminnallista yhteistä tekemistä, on hyvä seuraavan tunnin olla rauhallinen, itsenäistä tekemistä oleva, jotta oppilaat saavat aikaa rauhoittumiseen.
Tuntien toteuttaminen oli itselle tuttua, sillä valmennustoiminnassa toimitaan harjoituksissa tuntisuunnitelman mukaan. Harjoittelun aluksi, tuntisuunnitelmaan merkityt aikaikkunat helpotti tuntien pitämistä, mutta kun homma alkoi sujumaan, ei aikaikkunoita enää tarvinnut. Tuntien toteutuksessa huomasi myös sen, mitä tuntisuunnitelmasta lopuksi toteutetaan, mikä on oleellista oppilaiden oppimisen ja tunnin tavoitteiden näkökulmasta.
Musiikin opetuksen suunnittelu ja toteuttaminen
Itselleni järkytyksenä oli musiikin opetus, sillä itselläni ei ole erityistä soittotaitoa missään soittimessa. Aluksi olin skeptinen, mutta musiikin aineenopetus antoi paljon eväitä tulevaisuuteen ja etenkin vahvisti tietoisuutta omasta osaamisesta ja korjasi käsitystä siitä, että musiikkia opettaessa tulee osata säestää esimerkiksi pianolla tai kitaralla. Ennen harjoittelua ideoin jo musiikin tunteja, ideoita oli esimerkiksi BoomWhackers-soittaminen, musiikkiraati ja musiikkiliikuntaa. Suunnittelemani ja toteuttamani tunnit olivat monipuolisempia, soitimme oppilaiden kanssa rytmisoittimia ja kanteletta. Ymmärsin myös että musiikin tunneilla organisointi, eli se, miten ohjataan ja opastetaan soittaminen, vaatii tarkkuutta ja pedagogisia ratkaisuja.
Musiikin tuntien suunnittelussa oli aluksi todella haastavaa pohtia, mitä kaikkea opetettavalla ryhmällä voi toteuttaa. Oma osaamiseni on enemmän musiikkiliikunnassa, mutta kuusi viikkoa musiikkiliikuntaa olisi aivan liian yksipuolista. Suunnittelussa lähdettiinkin pohtimaan omia vahvuuksia, missä itse olen mukavuusalueella. Rytmit, perussykeen löytäminen sopi hyvin opetusryhmän tavoitteisiin ja tunneista saatiin suunniteltua monipuolisia ja mielenkiintoisia. Suunnittelussa kehitys näkyi nopeasti ensimmäisen tunnin pitämisen jälkeen. Organisointi, ennakointi ja tuen tarve tuli olla suunnitelmassa jo, jotta opetus on laadukasta.
Oppimistilanteiden arviointi ja toimiminen
Tässä harjoittelussa pidin ensimmäistä kertaa opetustunteja itse. Opetuksen ja oppilaiden toiminnan ja huomion samanaikaisuus kuitenkin oli itselle vaivatonta, valmiudet tulevat juurikin valmennustyöstä. Välillä saattoi olla tilanteita, joissa ei ehtinyt tekemään niin laajoja havainnoita luokasta. Pitämäni tunnit sisälsivät opettajajohtoisen opettamisen lisäksi oppilaiden itsenäistä tekemistä, jolloin pääpaino oli havaintojen tekemisessä. Oppimistilanteissa arvioin jatkuvasti oppilaiden kykyä keskittyä oppituntiin ja opetukseen, työskentelyä ja työrauhan mukaisesti toimimista. Oppilaita tuli välillä muistuttaa työrauhan antamisesta ja viittaamisesta. Saloviidan (2013) mukaan luokan levottomuuden ja huonon työrauhan takana on usein luokan sääntöjen noudattamattomuus. Tässä harjoitteluluokassa sääntöjen noudattamiseen oli tehty jo paljon työtä, jonka vuoksi työrauha ja oppilaiden keskittyminen oli pääosin erinomaista. Tämä antoi mahdollisuuden itselleni, harjoittelijana myös onnistumisen kokemuksiin.
Kuten aiemmin mainittu, koen kehittyneeni paljon arvioinnissa. Siinä, mikä arvioidaan olevan oleellisinta oppilaiden oppimiselle, etenkin kun poiketaan aiemmin suunnitellusta tuntisuunnitelmasta. Formatiivinen arviointi oli itselle tuttua, jatkuvaa havainnointia, oppilaiden työskentelyn tarkastelua. Esimerkiksi arvioin yhdellä matematiikan tunnilla käsitellyn asian vaativan kertausta, jonka vuoksi aihetta kerrattiin vielä seuraavalla tunnilla. Summatiivista arviointia tehtiin tarkastelemalla oppilaiden läksyjä sekä matikan testillä.
Oppilaiden ajattelun- ja vuorovaikutustaitojen kehittyminen
Harjoittelussa pitämäni tunnit sisälsivät paljon oppilaiden kokemuksien ja ajatusten jakamista. Uusia käsitteitä tarkkailtiin laajasti, esimerkiksi geometrian pohjustuksessa pohdittiin ensin mikä on kolmio, mikä ympyrä, mitä tarkoittaa kolmiulotteisuus. Halusin painottaa oppilaiden ajattelun ja pohdinnan aktivointia. Vuorovaikutustaitoja kehitettiin yhteisessä keskustelussa ja pari/ryhmätyöskentelyssä. Yhteisessä keskustelussa muistutettiin puheenvuorojen pyytämisestä ja muiden kuuntelusta ja kunnioittamisesta.
Opetuksessa ja opetuksen materiaaleissa uudet käsitteet ja vertauskuvat avattiin ensin oppilaiden oman pohdinnan kautta, jonka jälkeen opettajana tarkensin mitä käsite tosiasiassa tarkoittaa ja miten se määritellään.
Yhteisopettajuus harjoittelussa
Yhteisopettajuutta pidin toisen opiskelijan kanssa neljä tuntia, kaksi tuntia matematiikkaa ja kaksi tuntia kuvaamataitoa. Yhdessä tuntien suunnittelu oli positiivinen kokemus ja saatiin hyödynnettyä molempien jo valmista osaamista sekä uusia luovia työskentelyideoita. Tuntien toteutuksessa yhteisopettajuus onnistui, sillä toisen opettaessa luokalle, toinen pystyy kiertää luokassa ja tarkastelemassa missä oppilaiden työskentelyssä mennään, tarvitseeko palata tai kerrata yhteisesti jotakin asiaa. Nikkolan ym. (2013) mukaan opettajan havainnointia rajoittaa vastuu ja tekemisen paljous. Tähän ratkaisuna olisi käytännön toiminnan organisoinnista huolen pitävä ohjaaja. Opetuksen toteuttaminen yhdessä työparin kanssa tarjoaa juuri tämän mahdollisuuden. Yksilöllisen tuen antaminen ja käytännön toiminnan organisointi helpottuu ja formatiivinen arviointi on tarkempaa. Todellisuudessa yhteisopettajuus on juuri sitä, että se antaa enemmän kuin ottaa, eli siitä hyötyy opettajat ja oppilaat. Ideoidaan ja kehitetään uusia innovatiivisia työskentelytapoja ja projekteja, joisa hyödynnetään molempien opettajien osaamista ja mielenkiinnonkohteita. Kollegalta voi oppia paljon sekä havainnointiin on enemmän aikaa niin voi myös oppia oppilaiden käytöksestä paljon, mitä voi huomioida jatkossa kun pitää itse tunteja.
Yhteisopettajuus alkaa työpariin tutustumisella, jotta he tuntevat toistensa persoonat, toimintatavat, opetustyylin ja osaamisen (Pulkkinen & Rytivaara, 2015). Tähän olisi kannattanut käyttää enemmän aikaa, sillä koin yhteisopetus tunneissa tapahtuvan hieman päälle puhumista toisen opiskelijan kanssa. Tutustumiseen olisi voinut käyttää enemmän aikaa, jos yhteisopettajuutta olisi ollut pidempi jakso tai useampi oppitunti.
Yksi kehittymistavoitteistani on viedä omaa kykyäni havainnoida ja huomioida erilaisia ryhmäprosesseja opetuksen ja opettamisen aikana. Koen tämän tavoitteen kehittyvän kokemuksen karttuessa, ja haluan päästä aktiivisesti kehittämään tätä esimerkiksi tekemällä opintojen ohella sijaisuuksia.
Lähteet:
Pulkkinen, J. & Rytivaara, A.,2015, Yhteisopetuksen käsikirja. Saatavilla Yhteisopetuksen käsikirja.pdf (jyu.fi)
Saloviita, T. (2013). Luokka haltuun!: Parhaat keinot toimivaan opetukseen. PS-kustannus.
Nikkola, T. & Löppönen, P. 2013. Oivalluksia ryhmästä - Pintaa syvemmälle ryhmäilmiöihin. Saatavilla: https://opinkirjo.fi/wp-content/uploads/2018/12/oivalluksia_ryhmasta.pdf
Valmennuksen pedagoginen osaaminen + arvioinnista
Ryhmäharjoitteiden kautta lapset saavat kehitettyä omaa motoriikkaansa, ryhmässä toimimiseen liittyviä taitoja ja he pystyvät toimimaan toistensa tukena ja tarvittaessa myös avustaa toisille haastavissa tehtävissä.
Jotta ohjaus olisi tehokasta, tasapuolista ja laadukasta, tulee toiminnassa ja harjoitteissa ottaa harrastajien taitotasot. Tämän vuoksi on tärkeää etenkin suuremmissa ryhmissä, että apuohjaaja olisi paikalla. Tällöin voidaan eriyttää toimintaa niin, että joidenkin lasten kanssa esimerkiksi harjoitellaan kuperkeikan alkeita kun toisten kanssa voidaan jo miettiä haastavempia harjotteita. Joka kausi laadin itselleni ja harrastelijoille kausisuunnitelmat sekä tavoiteliikkeet, jotka osattaisiin kauden päätteeksi. Valintoja sen suhteen, mitä tunnit sisältävät ja kausi pitää sisällään tulee tehdä, ja ajoittain on haastavaa karsia joitakin teemoja pois. Koska lasten taitotasot ovat ennen kauden alkua tuntematon, pyrin tekemään kausisuunnitelmasta mahdollisimman löysän ja sovellettavan, jotta tuntien sisällöt voidaan laatia ja muokata lasten taitotasoa kohti.
Kilpailuryhmässä, jotka treenaavat useamman kerran viikossa, lapset ovat minulle jo tutumpia ja olen nähnyt vuosien aikana heidän kehittymistään. Jokaisessa treenissä pyrin eriyttämään toimintaa niin, että jo taidot omaavat lapset pääsevät tekemään töitä itsenäisemmin, kun taas joidenkin lasten kanssa valmentajan tukea tarvitaan enemmän. Tämän vuoksi pari kertaa kaudessa laadin jokaiselle voimistelijalla omat kauden tavoitteet sekä ohjeita/harjoitteita kotiin, jotta fyysinen kehitys ei jää ainoastaan harjoitusten varaan.
Valmennuksessani käytän paljon vertaisarviointia sekä itsearviointia. Esimerkiksi kisaohjelmien osien tekeminen parin kanssa niin, että pari antaa palautetta on osoittautunut erityisen tehokkaaksi. Vertaisarvioinnissa lapset pääsevät auttamaan toisiansa kehittymään, mutta samalla itse tiedostavat asioita, joita heidän tulee itsekin kiinnittää huomiota omassa toiminnassaan. Valmentajana myös annan itse lapsille palautetta, usein hyödyntäen hampurilaismallia. Hampurilaismallin avulla annan ensiksi positiivista palautetta: "Todella kauniit linjat hypyssä." Jonka jälkeen kehityskohde: "Katso seuraavalla kerralla vielä supertiukat nilkat," ja loppuun vielä jonkin toinen positiivinen kommentti. Näin myös valmentajana pystyy saattamaan lapsia kohti heidän omia, henkilökohtaisia tavoitteitaan sekä ryhmän tavoitteita kohti, esimerkiksi kilpailumenestystä kohti.
Tulevaisuudessa pyrin löytämään lisää erilaisia tapoja, joilla kehittää tiettyjä toimintoja/taitoja, jotta harrastuneisuus pysyy mielenkiintoisena ja mielekkäänä. Samojen kaavojen toistuminen alkaa nopeasti kyllästyttämään ja voi jopa vaikuttaa siihen, millaisena lajin kokee.
Arviointi oppilaiden ohjauksen välineenä
Arviointi voi osallistua oppilaan identiteetin, itsetunnon ja minäkuvan rakentumiselle. Jos oppilas joka on epävarma omasta toiminnastaan saa paljon negatiivista palautetta, voi hänen asenteensa oppimista kohtaan muuttua negatiiviseksi ja etäännyttää kouluympäristöstä ja oppimisesta. Opettajan tulee pystyä antamaan tukevaa, rohkaisevaa ohjausta jokaiselle oppilaalle sekä ottaa huomioon oppijan persoonan, jotta ohjaus on heille mahdollisimman sopivaa ja yksilöllistä. Esimerkiksi oppilaat jotka ovat itsekriittisiä voivat ottaa kehityskohteisiin liittyvän kommentin negatiiviseen sävyyn ja liittää kommentin omaan itseensä vaikka kyseessä olisi kommentti heidän koenumerostaan.
Lähteet:
Lonka, K. 2015 Oivaltava oppiminen. Otava.
Pedagoginen osaaminen
Yksi suurimmista motivaattoreista, miksi lähdin opettajankoulutukseen oli se, että haluan ratkaista ja löytää jokaiselle lapselle, heille sopivat, yksilölliset oppimistavat. Minulla ei vielä ole kunnon työkaluja näiden korkealaatuiseen, kannattavaan kehittämiseen.
Oppimiseen vaikuttaa vahvasti se, millaisessa ilmapiirissä oppiminen tapahtuu. Tämän vuoksi on tärkeää että tulevaisuudessa pystyn huomioimaan jokaisen lapsen tarpeet mahdollisimman tarkkaan ja yksilöllisesti sekä ottamaan huomioon näitä tarpeita. Näiden esille tuonti vaatii paljon aikaa, resursseja sekä lapsiin tutustumista ja heidän persoonien sekä toimimisen tuntemista. Esimerkiksi varhaiskasvatuksessa tehdyt varhaiskasvatussuunnitelmat (VaSu) toimii myös apuna kun kartoitetaan lapsen tarpeita kouluelämässä ja mahdollisesti myös kouluympäristön ulkopuolella. Vanhempien/huoltajien ja opettajan välinen yhteistyö on avainasemassa, kun halutaan tukea jokaista lasta yksilöllisesti. Erilaisten keskusteluiden avulla voidaan tuoda esiin millaisina vanhemmat kokee lapsen tarpeet, persoonan ja toiminnan. Näin opettaja saa mahdollisimman laajan kirjon lapsesta.
Opettaja voi tarvittaessa tehdä muutoksia oppimisen tavoitteissa oppijoille, joilla on paljon oppimisen vaikeuksia tai he tarvitsevat jatkuvasti tukea omassa oppimisessaan. Tällöin noudatetaan oppimisessa kolmiportaisen tuen mallia ja äärimmissä tapauksissa voidaan tehdä oppilaalle oma henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma, eli HOJKS.
Opettaja tekee jatkuvasti toiminnallaan pedagogisia valintoja. Nykyään panostetaan oppilaiden osallistamiseen ja toimijuuden korostamiseen, jotta lapsi saadaan kiinnitettyä oppimiseen. Koulussa tulisi panostaa siihen, että tehtäisiin mahdollisimman paljon ryhmissä, vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Näin oppilaat saavat jaettua ajatuksiaan, suunnitelmiaan sekä monipuolistamaan omia prosessejaan. Oppilaan kiinnittymistä kouluun ja oppimiseen tapahtuu myönteisten tunnekokemusten kautta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koulussa oleminen ja oppiminen olisi mukavaa eikä haasteita olisi. Myönteisiä tunnekokemuksia voi tulla onnistumisten kautta, yhdessä toimimisen ilosta, tehtävien ratkaisemisesta, oman kehityksen huomioimisesta tai luovasta, uudesta toiminnasta.
Oppilaiden osallistumista ja aktiivisuutta omassa oppimisessaan voidaan lisätä erilaisten projektien kautta esimerkiksi yhdistämällä eri oppiaineita. Perinteikkäimpiä ovat esimerkiksi äidinkielen yhdistäminen ympäristöoppiin tai historiaan. Näin oppiminen voidaan pitää mahdollisimman mielenkiintoisena, oppilaita osallistavana.
Tulevaisuudessa tavoitteenani opettajana on tehdä sellaisia pedagogisia tavoitteita, joiden avulla pystyn ottamaan jokaisen oppilaan yksilöllisesti huomioon todennäköisesti suurista luokkako'oista huolimatta. Pyrin myös tekemään valintoja, joiden avulla oppilaat ovat mahdollisimman aktiivisia ja he pystyvät osallistumaan mahdollisimman paljon. Oppilaita voi ottaa mukaan jonkin tunnin suunnitteluun, esimerkiksi tunnin aloitukseen kahoot tms. tai tehdäänkö koulutyö ryhmässä vai pareittain. Yksin työskentelyä olisi mahdollisimman vähän koulussa, yksintyöskentely jäisi vapaa-ajalle.